Tuleeko Annus Horribilis 2021? Lähteekö Putin? Romahtaako velkatalous?

Mitä tapahtuu vuonna 2021?

*

Viime kerralla vuosi sitten vuosiennusteeni meni metsään niin että rytisi ja karhentaa mieltä vieläkin. Näin vaikeaa on vain tulevaisuuden ennustaminen.

Näin kävi vaikka minäkin kyllä luin verkosta Suomen kohtalaisen tuoreita kansallisen turvallisuuden riski-analyysejä, ja kyllä niissä lähes poikkeuksetta TOP-kympissä oli aina myöskin maininta ”PANDEMIA”.  Se, että Suomi ja Eurooppaa ja koko maailma osoittautui ”valmistautuneen” ja ”varautuneen” mainittuun uhkaan täysin näennäisesti, ”housut kintuissa”, ei lohduta.  Kysyn vain, miten tuollainen laiminlyönti ja leväperäisyys voi olla mahdollista.

*

Niinpä yritän uudelleen.

Tämänkertaisessa vuosiennusteessa pyrin pitäytymään tunnettujen tuntemattomien uhkien matolaatikkoon.

Donald Rumsfeld´in sanoin:

”Tuntematon tuntematon

Omalla tavallaan mustan joutsenen muotokuvan maalasi presidentti Georg W. Bushin kaudella puolustusministerinä 2001-2006 toiminut Donald Rumsfeld ”tuntematon tuntematon”-ajatuksellaan (sitaatti Wikipedia). Lausunnolle naureskeltiin, mutta kömpelyydestään huolimatta siinä piilee viisauden siemen:

”Minua kiinnostavat erityisesti raportit, joissa kerrotaan ettei jotain ole tapahtunut, sillä tunnemme tunnetut tunnetut – asiat jotka tiedämme.

On olemassa myös tunnettuja tuntemattomia – asioita joiden tiedämme olevan meille tuntemattomia.

Lisäksi ovat tuntemattomat tuntemattomat – asiat joiden tuntemattomuuta emme tiedosta. Jos tarkastelemme maamme ja muiden vapaiden maiden historian kautta, viimeksi mainittuun kategoriaan kuuluneet ovat olleet niitä vaikeimpia.”

Ks. lisää: Tuntematon tuntematon – mitä tiedämme siitä ja mitä voimme tehdä tulevaisuudelle | Uusi Suomi Puheenvuoro

*

Tunnetut tunnetut ovat jo historiaa: mehän tiedämme ne sen takia, että tiedämme, ja koska tiedämme, ne ovat jo olemassa, tapahtuneet tai käsillä.  Niiden mainitseminen ei ole ennustamista eikä yllätys. Paitsi menneisyyden ennustamista, muotoilua, mutta se on toinen tarina.

Siksi ratkaisevaa vuodelle 2021 ovat tuntemattomat tuntemattomat.

Eihän Pandemia edes ollut tuntematon tuntematon, vaan tunnettu tuntematon, lähinnä ajankohdan suhteen. Ne jotka tiesivät, tiesivät, että sellainen tulee, mutta milloin, se oli ainoa avoin asia.

Satsaan panokseni kahteen kysymykseen:

*

Lähteekö Putin?

Kovin perusteellisesti hän on petannut vuoteensa nousta ja käydä. Siis lähteä.

Mutta en usko, että V.V. Putin olisi niin pappaantunut, että lähtisi.  Samaa arveli joku päivä sitten eräs auguuri HS:ssä.

Tiistaina Kimmo Rentola puolestaan pohti asiaa otsikolla ”Onko Putinin ote kirpoamassa?

Se on jo astetta fiksumpi kysymys.

”Ehkä katteeton rehentely toimii joillekuille, mutta kauempaa katsottuna se hermostuneine naurahteluineen vaikuttaa heikkouden eikä voiman merkiltä.  Saman tekee Navalnyin nimen jättäminen aina lausumatta.”  Väkinäistä naurua ja ontuvia selityksiä: Onko Putinin ote kirpoamassa? – Mielipide | HS.fi

Venäläistä karhu-magismia, ei manata voimia esiin. Mutta on samalla alkeispolitiikkaa, miksi mainostaa ilmaiseksi pääverkossa jotain nimeä?

Mutta olennaista on tietysti kysyä: Kuka/Mikä on vastavoima? Todellinen. Mikä/Kuka tilalle?

Viisaammat, tässä tapauksessa Vihavainen, ovat todenneet terävästi tällaiset sinänsä aivan päivänselvät yksinkertaisuudet, – jotka tehokkaasti ovat pääelämöitsijöiltä hukassa:

Sitä paitsi on muistettava, että nykyisen [Venäjästä puhe, vh] hallinnon ohella vuoroaan odottaa kärsimättömästi se puolihullujen ja osittain vakavamminkin häiriintyneiden ihmisten joukko, joka on kokoontunut ns. Izborskin klubin ympärille.”

Länsi on täysin jättänyt huomioimatta vaihtoehdot, jälleen kerran.

Miksi painaa ja sanktioida yhtä, kun ei ole mitään takeita, mitä tulee tilalle, jota me Lännessä olemme näin intensiivisesti avittamassa sijalle.

Jos me katsoisimme yhtä tunnollisesti vaikkapa Lännen salatut kansiot, niin jäisikö tilaa muulle? Valikoiva grillaus voi tuottaa kummallisia illallisia.

Miksi tuemme tuntematonta, tuntematonta tuntematonta? Siksi, että olemme yksinkertaisia ja ideologisteja. Koko kylmän sodan jälkeinen aika, ja osin sekin, todistaa lyhytnäköisyydestä ja ideologisesta nokittelusta.  Ehkä olisi syytä iloita edes tällaisesta vakaudesta ja melko pitkälle menevästä arvattavauudesta, ennakoitavuudestakin, josta olemme saaneet ”nauttia”.

”Mutta juuri tämä itseen käpertynyt kyräily, joka ei rajoitu vain joihinkin eliittiryhmiin ja jota Venäjän eristäminen erittäin tehokkaasti ruokkii, on ainakin minun mielestäni se vaarallisin kehityskulku. Lännen johtajien piirissä näemme erilaisia arvioita tilanteesta. Emmanuel Macron on katsonut, että yhteys Venäjään on palautettava. Saksalaiset istuvat kahdella tuolilla ja USA panee muut poikimaan kastanjansa tulesta. EU taas on päätön ja aivoton epäluoma.” Sanoi Vihavainen vuoden päätteeksi 30.12.2020.  Vihavainen: Meidän poikamme (ja tyttömme) suurella areenalla (timo-vihavainen.blogspot.com)

*

Soivatko kellot V.V. Putinille? Ranskalaisen sanonnan mukaan nauru tappaa”, kirjoitti Kimmo Rentola.

Kyse ei silmiinpistävästi ole siitä, lähteekö Putin, vai soivatko kellot hänelle? Kun hetki on, voimat ovat jo liikkeellä, ja nopein riittävän voimakas ottaa vallan. Se joka laskee oikein ja hyppää pöydälle ensimmäisenä ”on se mies”.  Mistä hän tulee? Verhoista ja pimennosta. Mutta ei mitätön eikä heikko. Jos valtataistelu kulissien takana on riittävän kova, kovin ei välttämättä voita, vaan häikäilemättömin ja murhanhimoisin, siis ikävä tyyppi. Mutta miten saada riittävän vahva voima taakse ilman rautaista hahmoa?

Miten saada eritahoiset voimakeskukset liittoon tai edes linnarauhaan keskenään, riittävästi? Putin on rakentanut rautaisen pirunnyrkin juuri tätä hetkeä varten, miten hankala pelata tämä peli ilman laajaa otatusta, sisäistä sotaa. Se ei ole palatsikumous, kuten lokakuun 1964 kaappaus, kun vanha ja väsynyt, tyhjän päälle jäänyt, ”hullu pallopää” pantiin eläkkeelle, joka ei edes ollut ennenaikainen.

Onko kadulla riittävästi ruudinjyviä nokittavaksi, ja syttyykö se paineistettu kaasu, jota ilmassa on? Hirmuinen hetki jälleen kerran, sitten 1982 jälkeen pahin vallansiirto edessä.  Tsaari ei lähde, elinaikainen, vaan kannetaan, eikä kultatuolissa, ulos.

Pahasti näyttää siltä, että Putin ei ratkaise lähtöä eikä hetkeä.

*

EU on mennyttä miestä

Kyse on vain ajankohdasta. Sekin taitaa romahtaa samalla tavoin kuin CCCP ja ne kaikki muut. Askelmerkit ja kahina on havaittu, mutta pysyy pystyssä ja näytätä jatkavan poikkeuksellista oloaan ”ikuisesti”.  Mutta kuten Ferguson jo sanoi, kaikki imperiumit romahtavat aikanaan ja samalla tapaan. Tuhon merkit näkyvät, mutta romahdus saapuu sukkasillaan, hiljaa ja salaa. Itse romahdus tapahtuu äkkiä, nopeasti ja yllättäen. Näin tämäkin menee.

En viitsi kerrata jo monesti toteamaani (näilläkin palstoilla). Viittaan vain YLE R1:n Ykkösaamun vuosiarvioon (tänään keskiviikkona 30.12.2020) jossa talousnäkymiä 2021 arvioivat kaksi  ekonomistia;

GnS Economicsin toimitusjohtaja Tuomas Malinen ja Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen ETLAn toimitusjohtaja Aki Kangasharju.  He pohtivat Suomen ja Euroopan talousnäkymiä täällä:

Onko tulossa iloinen 20-luku vai eurooppalainen pankkikriisi – asiantuntijat vastaavat | Audio Areena (yle.fi) Kesto: 18.29 min.

Tuomas Malinen arvioi pankkikriisiä Eurooppaan keväälle 2021.  ”Tilanne näyttää melko hauraalta”..

*

Astraalirahalla ylläpidetty talous, liitto ja poliittinen raha ei kestä loputtomiin.

Jokin ratkaisu ennennäkemättömälle viritykselle, absurdille teatterille, koittaa. Tuleeko se 2021 on sinänsä sivuseikka, mutta vaikuttaa siihen, miten kauan saamme nukkua ihanaa untamme silkkipieluksella.

Rumaa säätä tiedossa.

Pelasimmeko 2020 ”huonoimman pelin ikinä”?

*

veikkohuuska

historianharrastaja, tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu