Ukrainan nälänhätä 1932:  Holodormor ja sen synty

Ukrainan nälänhätä 1932:  Holodormor ja sen synty

Huhtikuussa 1932 oli nähtävissä mitä tuleman piti

*

Suomen Sosialidemokraatti -lehti julkaisi syksyllä 1932 Holodomoria koskevan uutisen (SSD 19.10.1932 n:o 286) runsain otsikoin:

”Vaikea vastakohta

Venäjän maatalouden ja teollistamisen välillä.

Pakkokollektivisoiminen vaiko vapaaehtoinen kehitys? 

Vanha ristiriita kommunistisessa puolueessa jälleen päivänkysymyksenä”

”Itävallan Arbeiter-Zeitung julkaisee pääkirjoituksena seuraavan artikkelin, joka todennäköisesti on Otto Bauerin kirjoittama. >Lue lisää Bauerista: Otto Bauer – Wikipedia

Siinä esitetään Stalinin maatalouspolitiikasta ja sen seurauksista käsitys, jonka myöskin me olemme täällä saaneet venäläisten bolshevikkien lehdistöstä, nimenomaan Venäjän kommunistisen puolueen johtavan äänenkannattajan, Pravdan, tilanneselostuksista, jotka todistavat tuon politiikan kohdanneen tavattoman suuria vaikeuksia ja pakottaneen osittaisiin perääntymisiinkin ”päälinjalta”.  Arbeiter-Zeitung lausuu nykyisestä vaiheesta seuraavaa:”

*

Sinovjew ja Kamenjew on erotettu Venäjän kommunistisesta puolueesta.  Molemmat kuuluvat bolshevikkien vanhaan johtajakaartiin, vanhaan Leninin kaartiin.  Sinovjew oli monet vuodet kommunistisen internationaalin johdossa ja Kamenjew monet vuodet Moskovan neuvoston johtaja.

Heidät kukistettiin, kun he joutuivat selkkauksiin Stalinin kanssa.  Mutta lyhyen ajan kuluttua heidät jälleen otettiin armoille ja sen jälkeen molemmilla on ollut vain merkityksettömät paikat Neuvostoliiton valtiokoneistossa.  Heidän erottamisensa puolueesta merkitsee diktatuurijärjestelmän vallitessa heidän poliittista kuolemaansa, mahdottomuutta ottaa osaa mihinkään julkiseen toiminaan ja karkoitusta.

Molempien vanhain johtajain erottamista perustellaan virallisesti sillä, että he olivat olleet yhteydessä oppositioryhmien kanssa, joka pyrkii kapitalismin ja erikoisesti kulakkivallan palauttamiseen.  Mutta ei ole ollenkaan todennäköistä, että niin vanhat bolshevikit kuin Sinovjew ja Kamenjew tahtoisivat palauttaa kapitalismin ja yhtä vähän on todennäköistä, että oppositioryhmä, jota virallisesti nimitetään trotskilaisuudeksi, olisi kulakkivallan palauttamisen kannalla.  Tiedetäänhän, että Stalin syyttää jokaista, joka haluaisi toisenlaista suuntaa Neuvostoliiton maatalouspolitiikassa, kulakkilaisuuden suosimisesta ja kyläkapitalismin jälleen palauttamisesta.”

*

”Todellisuudessa kuitenkin on uuden selkkauksen takana vanha taistelu Neuvostoliiton maatalouspolitiikasta.

Stalinin maatalouspolitiikan loistoajat olivat vv. 1929-1930.  Talonpoikaistalouksien kollektivisoiminen edistyi silloin nopeassa tahdissa kaikkialla ja saatiin runsaita satoja.  Yhdellä iskulla ei ainoastaan parannettu kaupunkiväestön elintasoa ja ”likvideerattu leipäpula”, vaan sen lisäksi ensimmäisen kerran sodan jälkeen Venäjä saattoi viedä ulkomaille suuret määrät viljaa.  Mutta seuraavina vuosina menivät asiat taaksepäin.

Vuoden 1931 sato oli kuivuuden vuoksi Venäjän laajoilla alueilla huono, vieläpä se johti nälänhätäänkin eräillä Ukrainan alueilla.  Se ei ainoastaan huonontanut kaupunkiväestön ravitsemista ja pienentänyt vientiä, vaan sen seurauksena oli myöskin, että kylvöala väheni, koska talonpoikien oli kuivuuden vaivaamilla alueilla syötävä siemenviljaakin.  Lisäksi karjakanta huomattavasti aleni, koska puuttui rehuja.  Kylvöalan ja karjakannan aleneminen vaikuttivat vähentävästi myöskin nykyiseen satoon.  Vaikeudet varustaa väestö elintarpeilla lisääntyivät lisäksi kaukaisen idän sodanvaaran johdosta.  Kaikki nämä vaikeudet synnyttivät opposition Stalinin maatalouspolitiikkaa vastaan.”

*

”Tämän vuoden [1932] keväällä Stalin muuttikin maatalouspolitiikkansa suuntaa.

Hän alensi huomattavasti niitä vilja- ja karjamääriä, joita talonpojat olivat velvolliset luovuttamaan valtiolle alhaiseen hintaa.   Lisäksi hän salli talonpoikien tämän jälkeen jääneen ylijäämän myydä vapailla markkinoilla korkeampiin hintoihin.

Näistä tärkeistä myönnytyksistä huolimatta ei tyytymättömyyttä hänen maatalouspolitiikkansa johdosta voitu poistaa.  Useissa kollektiivitalouksissa oli havaittavissa vaarallista jännittyneisyyttä.  Talonpojat, jotka olivat tottuneet yksilölliseen talouteen, eivät nopeasti voineet soveltua kollektiiveihin.  Sen vuoksi Stalin kuluvana syksynä ryhtyi ankarin toimenpitein taistelemaan niitä sisäisiä vaaroja vastaan, jotka uhkasivat hajoittaa kollektiivitaloudet.

Annettiin asetus, jonka mukaan varkaudesta kollektiivitalouksissa rangaistiin korkeimmilla rangaistuksilla, jopa kuolemallakin.  Tämän asetuksen tarkoituksena oli estää talonpoikia ottamasta omakseen osaa kollektiivitalouksien sadosta.  Toisessa asetuksessa mentiin vielä pitemmälle.  Siinä määrättiin, että kollektiivitaloudesta eroava talonpoika ei voi esittää minkäänlaisia vaatimuksia edes osan hänen ennen omistamansa maan palauttamisesta.  Sen sijaan, että tähän saakka oltiin ainakin teoreettisesti sillä kannalla, että kollektiivitaloudet ovat talonpoikien vapaita yhteenliittymiä, joista talonpoika saattoi erotakin, niin nyt tehtiin talonpoikien eroaminen mahdottomaksi.”

*

”Nämä ankarat toimenpiteet ovat voimistuttaneet oppositiota, joka vastustaa talonpoikien pakottamista pysymään kollektiivitalouksissa aikana, jolloin kollektiivitaloudet tuottavat huonommin kuin yksityiset taloudet.  Sillä pysyminen kollektiivitaloudessa seillä, missä ne ovat huonosti järjestettyjä, missä ne eivät ole riittävästi varustetut traktoreilla ja maatalouskoneilla, missä talonpojat jarruttavat kollektiivitalouksia, on johtanut tuotannon vähenemiseen, suurempiin hoitovaikeuksiin ja niin ollen ne myös ovat muodostuneet uhaksi neuvostohallitukselle.

Kun ”Pravda” sanoo, että erotettu oppositioryhmä olisi ollut kollektiivitalouksien hajoittamisen kannalla, niin ilmeisesti on kysymyksessä viimemainitun asetuksen vastustaminen.

Todellisuudessa tämä on vanhaa taistelua siitä, missä määrin sosialistinen talous on luotava talonpoikien kanssa yhteisymmärryksessä ja missä määrin talonpojat on pakotettava siihen.  Työväenluokan ja talonpoikaiston välinen suhde on siis yhä edelleenkin Neuvostoliiton suurin kohtalonkysymys.”

*

Lähde: Kansalliskirjasto; Sanomalehtiarkisto: SSD 19.10.1932 n:o 286 >>   19.10.1932 Suomen Sosialidemokraatti no 286 – Digitaaliset aineistot – Kansalliskirjasto

*

Holodomorin – ankaran kadon ja nälänhädän muotoutumienen oli Suomessakin tiedossa hyvissä ajoin ennen sen realisoitumista. Neuvostoliiton itsensä julkaisemat maataloustilastot kertoivat sen halukkaille lukea. Keväällä 1932 satokauden alla karu todellisuus realisoitui: siemenviljan määrät jäivät kauas suunnitelluista ja muu systeemihäirintä täydensi onnettomuuden. Kevään 1932 tiedot SSD:n sivuilla 9.4.1932: Lue tästä linkistä: 09.04.1932 Suomen Sosialidemokraatti no 96 – Digitaaliset aineistot – Kansalliskirjasto

Lue tämän artikkelin edeltävä artikkeli US-Blogi/Huuska 31.5.2022, tästä linkistä: Holodomor 1932-1933 oli Suomessakin tiedossa jo keväällä 1932 | Uusi Suomi Puheenvuoro

+2
veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu