Uusi uljas tuotantojärjestelmä: Ihmistä verotetaan – kone on vapaa velvoitteista

IHMINEN vs. KONEET

Tuotantojärjestelmän muutoksesta, ammateista, veroista ja muutoksista ihmisen osassa vm. 2024

Uusi TalousJärjestelmä huutaa uutta Parta-Kallea selittämään ihmisille, mitä heidän rauhaansa kuuluu.

*

Esitän ja vaadin seuraavaa:

Keinoälylaitteille (AI -figuraatiot monine versioneen) on annettava:

Sosiaaliturvatunnus.

Verokortti ja veronumero.

Suomen kansalaisuus.

Näiden myötä heidät, IHMINEN JA KONE – näkökulmasta riippuen:

 ”kohotetaan ihmisten tasolle”

tai

”alennetaan ihmisen tasolle”.

Tekoäly ja muu korkeatekninen tuotanto verolle!

*

Niin tai näin: työn ja tuottavuuden muutoksen, laajemmin ilmaisten Uuden Talousjäjestyksen [UTJ] seurauksena näin on pakko tehdä.

Eräs valtionpäämies sanoi jo vuosia sitten: Se joka hallitsee tekoälyä, hallitsee maailmaa. Totta. Mutta hän tarkoitti aivan muuta kuin mitä tässä tarkoitan Tekoälyn halllitsemisen suhteen. Nyt tekoälyn sovellutukset omaava taho, taloudelliset magnaatit, hallitsevat tekoälyä ja sen tuottamaa lisäarvoa. Mutta osa siitä, merkittävä osa, kuuluu luonnonlainomaisesti Yhteiskunnalle: nyt yhteiskunnat seisovat ”tumput suorina” ilman halua ja kykyä puuttua todellisuuteen, joka on Yhteiskunnan kannalta kohtalontäyteinen. Yhteiskunnat seisovat tai kaatuvat sen mukaan, miten tämä asia hoidetaan.

Yhteiskunnat ovat jo hävinneet pelin?

*

Pysyäkseen pystyssä, koossa ja toimintakykyisenä Yhteiskunta tarvitsee verotuloja. Nykyisellään ihmisen työtä verotetaan ja kuormitetaan eläke, sotu yms. maksuilla, mutta koneiden (AI-figuraatiot) tekemää työtä ja tuotantoa ei veroteta tekopäässä.  Se on verovapaata hommaa.

Ihminen ja kone tuotannontekijänä eivät ole yhdenvertaisessa asemassa:

työn tuottaminen koneellisesti (robotit, automaatio, eri AI-figuraatiot) on muutenkin kootun työn -periaatteen mukaisesti (pitkät sarjat, toistettavuus, skaalaus etc.) edullisempaa työn teettäjälle.

Miksi sitä, älyllistettyä konetyötä, siis edesautetaan nykyisellä verovapaudella, ja yhteiskunnan olemassaolon kannalta olennaiset verot kohdennetaan ihmis-työn tekemisen kontolle?

*

Suurin uhka: Keskiluokan kovertuminen.

Kun keskiluokka kovertuu, kovertuu koko yhteiskunta: sen kantava rakenne heikkenee, kohtalokkaasti.  Köyhänäkin menee, mutta kokonaisen yhteiskuntaluokan häviäminen tuottaa aukon, jota mikään voima ei kykene kuromaan umpeen. Pieni vähemmistö ja suuri enemmistö eivät ole koskaan olleet niin kaukana toisistaan, melkein kuin eri planeetoilla. Kovertuva keskiluokka, kadotessaan ja merkitykseltään hiipuessaan, lakkaa hoitamasta tärkeintä tehtäväänsä: noita ylä- ja alaluokkia, kermalistoa ja proletariaattia, yhteensitovana voimana.  Tehtävästään kyvyttömäksi joutuneena yhteiskunnan koheesio heikkenee, lakkaa ja sitten ei ole enää – yhteiskuntaa. On erilliskunta.

Verotettavien katoaminen.

Työntekijöiden muodonmuutos (metamorfoosi): koneet, robotit, botit; AI:n nousu vs. ihmisen, lihaksen ja kaurapohjaisen voimankäytön kato.

Eivät työt mihinkään katoa: työn tekijät vaihtuvat, ihmisten sijasta työn tekevät koneet, koneen jatkeet ja niitä ohjaava sähköinen rakenne. Kehruu-Jennystä alkanut työnteon painopisteen muutos, joka on jatkunut, edennyt jo pitkälle, äkkiä purskahduksenomaisesti keikahtaa pois ihmisestä.

Verotettavien hälveneminen: mitä tilalle?

Työn tekevät muut, kuin ihmiset:

Lisäarvon tekevät muut, kuin ihmiset:

Liikevaihdon tekevät muut kuin ihmiset:

Voiton tekevät muut kuin ihmiset:

Maailma pyörii muiden kuin ihmisten toimesta:

Seuraus: ihminen katoaa hyödyttömään olemiseen ja hyörintään.

Uusi Talousjärjestys [UTJ 5.o] ei tunne ihmisen arvoa. Kun välinearvo katoaa, tyhjenee kaikki: tuloksena tarpeettoman ihmisen probleemi. Ei heitä tarvita edes siihen viimesijaiseen ihmis-toimintaan, mihin vielä eilen: kuluttamaan. Kuluttaa voidaan muutenkin: hinkkaamalla rikki kivipesussa, lyhentämällä käyttöikää luonnikkaasti käyttämällä heikompia materiaaleja (määräaikaistuote), lyhentämällä torikelpoisuusaikaa, ehkäisemällä sisältäpäin tuotteen elinkaaren pidennys-yritykset, aina minimiin saakka. Kehittyneimmillään tuote sisältää oman kuolinpäivänsä, sisään asennettuna poistopäiväyksenä (ostajalle liisattu tuote sammuu).

Ostaja on vuokraaja, tahtomattaan, väliaikainen. Myyjä ei luovuta ostotapahtumassa oikeuttaan tuotteeseen tai hyödykkeeseen. Vain luovuttaa käyttöoikeuden määräajaksi.

*

Maailma on persoonattoman ei-lihaslähtöisen energian oma, maailma on sähkön, koneen, robotin, botin, teknisen taidon oma (Artifical Intelligent): Uuden Intelligenzian [UI]. Uusi Intelligenzia on se vähemmistö, jolla on käyttövoima tähän kaikkeen: pääoma ja sen suoma valta, luovutettu käsin koskematta, kansalta mitään kysymättä. UI ei ole vaihdettavissa, se on sinällään niin suuri osa, keskuspyörittämö, maailmassa, että helpompi vaihtaa ympäröivät rattaat, ne joita keskuspyörittämö pyörittää, kuin yrittää vaihtaa tuo mahtava mahtiakseli.

Uusi Intelligenzia on vapaa tekemään rahaa, kasauttamaan sitä, keskittämään sitä; imuroimalla ja kahlitsemattomalla oikeudella tehdä uutta rahaa. – Verovapaasti. Uusi rahantekijä-luokka on verotuksen ulkopuolinen tuotantojärjestelmä, jolla on kaikki oikeudet ja olemattomat velvollisuudet. Niiden oikeudet käyvät yli kaiken maan ja kansan, mutta ainut velvollisuus on palvella omistajaansa tuottamalla sille rajattomia voittoja.

Vanha kansa, kaikki muu väki menettää tuotantotaloudellisen potenssinsa, mutta säilyttää verovelvollisuutensa. Yhä useampi pakkautuu tulopyramidin jalustaan, mutta maksaa entistä olennaisemman osan supistuvista tuloistaan verottajan kaikkialle yltävään ahneeseen laukkuun.

Kuka hallitsee koneet ja virittimet, hallitsee maata. Miten Valtio on antanut noiden kehitysvoimien omia näin yksipuolisesti yhteiskunnallisen vallan ja keskikentän? Mikä ihme valtiota vaivaa?

Koneiden ja virittimien omistuspiirin ulkopuoliset ovat proletariaattia, jonka selkänahkaa valtiasluokka ruoskallaan soittaa.

*

Kaikkien aikojen vallan, rahan ja mahdin keskittyminen on iso näytelmä silmiemme edessä, ilman että näemme sitä. Se tulee tajuntaamme ihon ja tuntoaistimuksen kautta, ei tajuisen ymmärryksen ja varainsiirtomekanismin käsittämisen kautta.

Ihmisen (in sich) kyky ja edellytys tehdä tuottavaa työtä katoaa. Työn tekevät isot systeemit sinänsä (in machine) ja kokoavat tuoton tuotteistetusti ja tehokkaasti. Muille kuin koneenhaltijoille ei jää mahdollisuuksia. Se voi harrastella kaikenlaista, vailla äärtä ja rajaa, mutta vailla todellista merkitystä myllyn toimintaan, – ellei se löydä omasta toiminnastaan sisäisiä merkityksiä ja vaikuttimia.

Mahdollisuuskato kohtaa ihmisen. Ihminen on lämpökattilan tunnoton, tajuton sammakko.

Muusta sinä ihminen huolta kannat, mutta et itsestäsi!

*

Koskaan maailmanhistoriassa näin suurta kaappausta ja keikausta ei ole tehty näin hiljaisesti, ikään kuin salaa, – ja kuitenkin meidän kaikkien silmiemme edessä. Varsinaiset taikurit ja Taika-Jimit asialla! Miten me voimme näin sokeita olla? Miten kaikki iso, suuret kumoukset ja valtojen muutokset aina tulevat sukkasillaan, piilossa tajunnaltamme, kunnes eräänä päivänä kaikki paljastuu: Mutta vallat ovat silloin jo vaihtuneet.

Eli kuten mm. Imperiumien katoamista tutkinut Niall Ferguson sanoo:

Imperiumit romahtavat aina yllättäen, kukaan ei usko sen voivan tapahtua, mutta loppu on aina pitkän ajan kehityksen seuraus, ja se mikä näkyy lopulta savuavina raunioina, on tulosta tuosta muutoksesta, joka on tapahtunut (ja jonka on annettu tapahtua).

Lauri Tähtinen kirjoitti vuonna 2006 Fergusonin silloista tuoreinta teosta arvioidessaan (UP 4/2006):

”Tulevaisuudelta Niall Ferguson odottaa imperiumien kasvavaa roolia. Kansallisvaltiot ovat eräänlaisia väliinputoajia, historian kummajaisia. Todellisuudessa imperiumit vievät historiaa eteenpäin. Eniten Ferguson pelkää, että yksinapaisen Amerikka-johtoisen maailman tilalle muodostuisi navaton, anarkinen maailma. Uuden ajan merirosvot ja viikingit voisivat palata hallitsemattomina keskuuteemme.”

Miten maailma onkaan muuttunut, aikakausi keikahtanut kuluneiden 18 vuoden aikana. Tuo näkemys oli mahdollinen silloin joskus, ennen Putinin Munchenin puhetta 2007, ennen 08.08.08 -hetkeä, ennen globaalin talouden ja vaihdannan Suurta muutosta, jonka kylmän sodan jälkeinen väärinarviointi joudutti maailman johtavaksi virtaukseksi: ennen läntisen voitonvarmuuden sammumista, ennen Yhdysvaltojen valtiollis-kansallisen rakenteen kohtalokasta murenemista, atomisoitumista; ennen globaalin vapaakaupan ja vaihdannan aiheuttamia tuhoja, ja ennenkaikkea ennen Kiina-keskisen maailmanvallan astumista markkinoille kaikella voimallaan, josta tosin nytkin vasta aavistamme vain kapean siipaleen. Kun ja jos 2006 pelättiin ”navatonta anarkistista maailmaa”, niin me saimme [hitaasti voimistuvaa, mutta predestinoituna] Idän yksinapaisen hegemonian, läntisen naivismin epäitsekkäällä avulla. On tässä turha kehottaa tarkkailemaan Idän nousua, kuin kuun ilmaantumista taivaan kannelle: ette te kuitenkaan näe, vaikka kaikki tapahtuu kellopelin tarkkuudella, mutta ei sormia napsauttamalla, vaan kummallisena tahtojen ja sattumien summana.

Katsokaa BRICS´in kasvua väljäliikkeisenä viittana erilaisten valtojen pienimmän yhteisen nimittäjän nimissä [verratkaa sitä EU:n kummalliseen intohimoon pyrkiä valtioksi, vaikka epävaltio-muodostuksen kautta! Olen kirjoittanut tästä bastardivaltiosta vuosia.]. Lähivuosien aikana monet ei-eurooppalaiset ja ei-amerikaaniset valtiot hakevat voimaa Kiinan keisarinviitan liepeen suojista, muutkin kuin Turkki ja muut epäortodoksiset.

[Ironista, eikö totta, se mitä Ferguson kirjoitti jo 2006: ”Euroopan unionin merkitystä ei hänen mielestään pidä liioitella. Se on edelleen pääasiassa tulli- ja lakiunioni, ei todellinen liittovaltio. Fergusonin mielestä ainoastaan italialaisilla voi ehkä havaita vahvemman siteen EU:ta kuin omaa kansallisvaltiota kohtaan.” Ks. lähemmin emt.: Niall Ferguson: ”Imperiumit edistivät suvaitsevaisuutta” | UP 4/2006 (ulkopolitiikka.fi)

*

Tuotontekovälineet on aikaa sitten yksityistetty.  Ennen ne olivat maa, työvoiman työ ja pääomat. Ne oli jo ennen omaa aikaamme annettu yksityisten, entistä yksittäisempien, tahojen käsiin. Näin myös voitot ja valta on yksityistetty, kirjaimellisesti, yhä harvempiin käsiin. Tänään avaruus, sähkö ja mielenmuokkausvälineet, tuo rajaton avaruus, on annettu yksityisiin käsiin. Harvempiin käsiin, kuin koskaan mikään merkittävistä tuotannontekijöistä.  ]

Velvollisuudet, verot ja systeemiuhrius on sosialisoitu, se käsittää yhä useampia, ja lopulta kaikki, kaikki muut paitsi harvat uusien privatisoitujen voitontekovällineiden omistajat. Tilanne huutaa uutta parta-Kallea, esittämään onnettomille heidän onnettomuutensa koko kuva.

Eivät he ymmärrä, mitä heille tapahtuu. Se pitää selittää, kuvata ja kiihottaa vastustamaan sitä. Mutta he eivät kuuntele, sillä he eivät näe, mitä heille tapahtuu. He ovat immuuneja oman kohtalonsa, proletarisoitumisensa, ymmärtämiselle ja ymmärtämisen skaalaamisen tarpeelle. Vielä he ovat onnellisia itsessään, onnellisen tietämättömiä menossa olevan prosessiin luonteesta ja seurauksista: sinä päivänä, jona he lopullisesti tuntevat nahoissaan sen, mitä nyt tapahtuu, he ovat jo menettäneet kaiken mahdollisuutensa.

*

Ketkä ovat oman aikamme edelläkävijöitä tässä julmassa prosessissa? Keiden elämässä, toiminnassa ja ammateissa ilmenee keskitetysti ja ilmaisevasti koko tapahtumien kulku ja kuva? Katsokaa, mitä on tapahtunut taksinkuljettajille: katsokaa mitä on tapahtunut logistiikan ammattilaisille, nähkää, mitä taksiautoilijoista ja linja-autonkuljettajista on tullut. Ammatit ovat proletarisoituneet muutamassa vuodessa. Se mikä on tapahtunut keskeisten perusoikeuksien, siis ihmisten, tavaroiden, työväen ja pääomien siirtelyn kentässä, tapahtuu nyt kaiken tuotannollisen lisäarvon muodostuksen ja voiton synnyttämisen maailmassa. Ihmisen tekemä työ muuttaa muotoaan, menetelmiään ja mahdollisuuksiaan. Ihmisen tekemä työ kovertuu tyhjiin siinä prosessissa , jossa tuotanto, lisäarvo, voitot, pääomat ja keskittyvät vallat  tyhjentävät ihmisen kaikkine tuotantotaloudellisine potentiaaliennen, ja lisäarvon muodostaminen anastetaan siltä, alkuperäiseltä ihmiseltä, yksilönä ja luokkana, ja kaiken tuon arvoa tuottavan luokan elämä riisutaan alasti, siltä viedään keskeinen arvonmuodostuksen väline, oma työ, ja kaikki tämä siirtyy ja on jo olennaisesti siirtynyt uuden luokan, koneistojen omistajien haltuun. Tarvitaan uuden proletariaatin uusi parta-Kalle selittämään tämä koko katastrofi.

Ja kaiken aikaa syntyy jo syntyessään valmiiksi proletaarisia ammetteja, Wolt-kuskeja, jotka sotkevat munamakelillaan ympäriinsä etsien ja kohdaten muonatoimeksiantajiaan, isot pakaasit selässään, kuin vertauskuvana sen taakan mahtavuudesta ja symbolitodellisuudesta, jota tuo laatikko kantajastaan ilmentää. Ennen, aikojen alussa, keräilijä-metsästäjät juoksivat toukkien ja riistan perässä. Tänään keräilijä-metsästäjät keräävät ja metsästävät toinen toisiaan, toinen munamankelilla sotkien, toinen kotisohvalla pizzalähettiä odottaen, luullen kuuluvansa muka eri yhteiskunnalliseen asemaan ja maksaja-toimittaja kastiin, käsittämättä olevansa pilakuvia modernista Uudesta TalousJärjestyksestä, versio se ja se.

*

Me, suuri enemmistö, emme ole lainkaan kuusaalla siitä, mitä hemmettiä täällä tapahtuu.

Me, suuri enemmistö, emme lainkaan näe saati käsitä, mitä meille tapahtuu.

Me, suuri enemmistö, emme lainkaan ymmärää tätä menoa, emmekä siksi omista minkaan maailman keinoja vaikuttaa siihen, mitä hemmettiä täällä on menossa.

Me emme ymmärrä, me emme näe, me emme käsitä, emmekä me siksi kykene tekemään mitään. Me vain tunnemme, että ”kaikki ei ole ihan OK”. Mutta emme osaa sanoittaa tuntemustamme, emme osaa tehdä johtopäätöksi, emme pysty tekemään mitään. Emme voi estää, emme edes hidastaa tätä suunnattoman vauhdin ja laajuuden saanutta muutosta, työtä tekevän ihmisen (homo faber) potentiaalin sulamisen ja kiihtyvän proletarisoitumisen kierrettä. Meidät tyhjennetään kyvyistäme, edellytyksistämme ja vaikutusmahdollisuusksitamme. Meistä on tulossa oman elämämme ja asemamme proletaareja, käyhiä, kurjia.

Miten se juuri nyt voi olla mahdollista, miten se juuri nyt tapahtuu? Nyt, kun kaikki kehityksen, muutoksen ja mahdollisuksien avaimet kilisevä taskuissamme, kaikki avara kasvu ja kohoaminen on näkyinä silmiemme edessä. Mahdollisuuksien aika ja mahdollisiuuksien maa – kenpä sen voisi meiltä anastaa?

*

Kyky toimia ja kyky tuottaa keskittyy. Se suorastaan imuroidaan kentältä. Kuka sen vie. Keino ja tapa tuottaa lisäarvoa keskittyy. Kuka tuottaa ja luo? Laajassa kuvassa kone. Koneet, robotit ja integroitunut äly. Ei himinen tuolle hirvitykselle mitää mahda. Ne jyrää meitit. Kone, joka vastaa tuhatta ihmistä voittaa. Integroitu laitos joka vastaa miljoonan ihmisen ponnistuksia voittaa. Kertautuva, kaasautuva potentiaali voittaa hajallisen, pointillisen tuotannontekijävoiman täystyrmäyksellä.

Mikä on sivupiirre tässä prosessissa.

Ihminen maksa veroa. hän on syntynyt ensisijaiseti verovelvolliseksi ja toissijaisesti ihmiseksi. Systeemitaloudellisesti hän on kuluerä, ja vasta toissijaisesti, sikäli kuin hänen potentiaalinsa kilpailutilanteessa yleensäkään riittää, systeemille merkityksellinen olio. Muuton parasiitti vain. Veroa ja voitontekotehdasta kannattavana ihminen vielä saa elää – muutoin on parempi että hän vetäytyy sivuun, kantamasta hiekkaa tuotantojärjestelmän lattialle ja maksimoidun liiketaloudellisen tuotontuottojärjestelmän kosmeettisena haitakkeena.

Mikä kaiken menon ytimessä: ihmisen syrjäyttämisen (kiihdytetty prosessi) tapahtumassa menestyksen salaisuuksista suurin, tuottokapasiteetin lisäksi merkittävänä, mutta merkityksen merkittävyyden aleneman osatekijänä on pieni muodollisuus: Uuden Tuotantotaloudellisen järjestelmän (UTTJ) tuotannontekijäkulut on minimoitu, eikä koko mylly maksa lainkaan veroja.

Koneen tuottama lisäarvo on ihanaa, koska se hyötynäkökohtien ja muiden tuotannollisten hyötyjen lisäksi se ei maksa palkkoja eikä maksa veroja. Inhimillisen työn kalleus syrjäyttää itsensä. Kone ei vaadi palkkoja eikä lomakorvauksia, ei sairaus- eikä äitiyslomia, se ei sairastu flunssaan, lapsen korvatulehdukset eivät sitä koske jne. Kone on omistajansa uskollinen orja, tuottaja, potentiaali ja hyötykone, ja jos se alkaa nikotella tai lakkoilla, uusi parempikone korvaa sen. Edes romuttamismaksuja ei koidu omistajatahon harmiksi. Sitäpaitsi koneesta ei tarvitse maksaa veroja.

Vain ihmisen tuottama lisäarvo on verollista. Koneen tuottama lisäarvo on onnistuneesti säilytetty verovapaana, saapa sen hankintahinnasta jopa verohelpotuksia.

*

Uusi taivas ja uudet maat.

Yksi sokervuori saa enemmän kuin miljardi ihmistä. Mitä ne ”hyödyttömät” hyödyttävät järjestelmää? Siinähän. kantavat hiekkaa sandaaleissaan, tuottavat piipitystä.

*

Miksi kukaan järkevä ihminen tekisi sellaisen järjestelmän, joka on kuin häntäänsä pureva käärme?

Sellaisen, jossa ihmiset maksavat verot ja maksut. Mutta samaan aikaan heiltä vajentuu tai poistuu kyky tehdä työtä, siis sitä työtä, joka tuottaa lisäarvoa ja joka tuottaa tuloa, josta kykenee maksamaan niitä ihmisen osa ilmeisimpiä tekoja: kykyä maksaa veroja ja maksuja:

Kukapa tuollaisen systeemin loisi————–+

Ja kukapa loisi sellaisen järjestelmän, jossa kaikkein tehokkaimmat, tuottavimmat ja eniten profitia tuottavat tuotannontekovälineet pidettäisiin kaiken verotuksen ulkopuolella. Kukapa?

Aikamme sankarit, koneiden tekijät, robottien tekijät, integroitujen älykoneiden valmistajat ja älyllistetyn potentiaalin (AI) herrat, loivat jo sen.

*

Ja me annoimme heidän tehdä sen.

Pullon henki on jo vapautettu.

 Aave kulkee Euroopan yllä, tuotantotaloudellisen vallankumouksen aave.

*