Vallan vaihto Venäjällä – duuman vaalit 2021 indikoi ja ennakoi?

Vallan vaihto Venäjällä on – jälleen kerran historiassa – monien prioriteetissa.

Toiveet tuonkaltaiseen toisen valtion sisäisiin seikkoihin puuttumiseen ajatuksen keinoin ovat melko estottomia. Toiveet kohdistuvat milloin oppositioon, ja sen tultua taltutetuksi joihinkin harvoihin julkisiin oppositiohahmoihin. Näiden tultua nitistetyksi tai melkein surmatuiksi, mihin toivo enää voi kohdistua? Parlamentti on ollut out of order, tässä suhteessa, jo ajat sitten. Jeltsinin aikana koeteltiin suoraa palatsikumousta, heikoin tuloksin ja krapulasta tärisevin kämmenin. Armeija oli realisti, miliisi ei noussut. Nyt presidentillä on taattu pretoriaanikaartinsa, joka tosin on paisunut niin isoksi, ettei Napoleonkaan enää voisi muistaa kaikkien nimiä ja vaimojen nimiä tai rakastajattarien.

Miten olisi katu, voiko kumous nousta sieltä? Vastaus on nähty kuvaruuduilla ja tuubissa: toinen toistaan rajumpia pieksiäisiä ja bussiinkantoja.

Minkälainen voima voi kääntää voimassa olevan vallan, vai lahoaako mahdin mobile sijoilleen omaa heikkouttaan?

*

Syyskuun 2021 duuman vaalit näyttävät muodostuvan yllättävän ilmaiseviksi indikaattoreiksi.

”Naapurissa ote on kirvonnut, kun vaalien tulokset tiedetään vasta jälkikäteen”, kirjoitti kaverini.

Ennen vanhaan sanonta kuului, kuten kaikki tietävät: naapurissa ote pitää, vaalien tuloksetkin tiedetään jo etukäteen. Maa elää tulevaisuudessa, oikeasti.  Nyt Moskovan sähköäänet viipyvät, katsomo pidättää hengitystä. Tätä ei olisi voinut tapahtua Putinin aikaan! Onko siis Putin enää Putin? Alkaako ote kirpoutumaan, kaikesta prässistä huolimatta? Sulaako valta valtaistuimelta käsin. Sehän olisi antiikin draaman mukaista, ulkoisen hän torjui, mutta ei itsessään virtaavia ajan ja virran kuluttamia jälkiä:

Onko V.V.P.:n puhti kadonnut, eikö apteekista enää löydy voimaa.  Hänellä väitetään olevan vakavia sisäeritysongelmia. Posket on taas kerran vaihdettu (paikallinen sanonta) ja iho kelmeä, kortisoonia ja mitä on annettu.  Kasvava joukko tarkkailijoita ounastelee ratkaisevaa siirtoa, nopeaakin, ellei ”uomo falce” eli viimeinen noutopalvelu ehdi ovelle ensin.

*

Oligarkian takuu

Asiantuntijoiden parissa on pitkään vallinnut käsitys, että istuva presidentti, jonka odotushorisontti jatkuu nykyisellään 2036:een saakka, jatkaa niin kauan kuin vaihdantasuhde nykyisen sisimmän oligarkia-valtapiirin kesken säilyy plussalla.

Siinä vaiheessa, kun etujen tasapainolauta alkaa väristä tai vaappua, peukalot saattavat painua, ja silloin laatat lähtevät liikkeelle. Kysymys on yhden miehen korkeasta tuolista, mutta valtakunta ja sen kerrostumat monet, mikään siirto ei voi olla murtamatta myrskyn keskellä syntyneen sedimentin rakennetta. Liikutaan sillä rajalla, että Putin ja hänen kannatuksensa ohentuminen on taakka valtaeliitille liian paljon ja liian peruuttamattomasti. Siellä eletään siirtymäaikaa, Nyt.

Ongelma on vaihe vaiheelta ja korjausliike korjausliikkeeltä rakentunut teräksen ja puun ja tiilen ja betonin ja vaijerien ja kaapelien muodostama taatusti epätaiteellinen mausoleumi, joka on systeemi, ja sen ytimen purkamisen mahdottomuus. Tiiliseinästä voidaan aina nakuttaa yksi tiili pois, ja vaikka tiiliholvista. Muu pysyy, vain yksi lähtee. Mutta venäläisessä virityksessä ei voi ottaa yhtä, pois, sillä yksi ei ole kauniin kaaren osa, vaan vaijeri, joka kannattaa viritysrakenteen vastapainojen ja lankkujen muodostamaa kummajaismobilea, korjaa sitä nyt yhden miehen siirrolla: mahdoton. Siksi tätä on kestänytkin, ei ole vaihtoehtoa.

*

Se, joka siirtää ensimmäisen siirron ottaa riskin.

Kravatti voi aamulla olla tarpeeton. Tai talo alkaa huojua odottamattomalla ja ennakoimattomin seurauksin: ei kannata, porukassa voi piiloutua. Jono on paha, siinä kukin piiloutuu toisen taakse: kehä on vaikeampi, kaikki näkevät toistensa kasvot, lukevat niitä, katsovat värin ja levottomat silmät, kädet. Siksi tilanne jäätyy, väistämättä. Kunnes..

Onko duuman vaali siirtävä voima?

Tai katalyytti. Tai painon vaihto niin, että herkkä mobile liikahtaa ja alkaa kiertyä.  Tiedän tästä jotain kun kaadoin nelisen kymmentä vuotta sitten tuulen painaman puun matalalla kulkeneen sähkölinjan sivusta: kallistus oli sähkölankoja kohden, ja tuuli nousi, mutta louhimalla paksun tyven ruuvikierteelle sain sen balleroimaan itsensä oikeaan suuntaan: kauppalan väen saunailta ei mennyt pilalle, kirkkaat valot paloivat katkeamatta. Vieläkään en tiedä miten se todella tapahtui, en osaisi piirtää tai selittää sitä. Kuitenkin se oli helppoa, yksi puu vain, Kremlin pelissä on paljon enemmän muuttujia.

Kenen hermo pettää ensin? Vai onko se vein jokin yksityiskohta joka alkaa liikkua ja sitten kaikki on liikkeessä.

Mitä meillä on edessämme?

*

Moskovalainen monologi menneiden vuosien uusintana: periaatteessa olen sitä mieltä, että Putin saisi jatkaa paikallaan, mutta vain toistaiseksi ja niin kauan kuin … Tässä kohdassa on verukkeiden koppa, täynnä sanoja ja konjuktioita.

Nyt jo pitkään toistuva monologi menee:

periaatteesa olen sitä  mieltä että Putin saisi jatkaa paikallaan, koska EN tiedä minkälainen on vaihtoehto. Mehän olemme vaihtoehto mutta kuka meistä? Siksi patti, ja yksinvallan arkku lepää talouden, politiikan ja turvallisuuden kolmijalan varassa ja vastavoimien keinulaudalla. Kierrätys ja rajanylitykset ja poikkitaiteellinen kytky tekevät sen, että kaikki tuntevat kaikki tai ainakin kunkin viiteryhmän, mutta mikä viiteryhmä on akuutti ja mikä menneisyyttä? Rakenteet on konstruoitu valvomaan toisiaan ja etujen kerran asetettua valtatasapainoa; voiko kaksi liittoutua yhtä vastaan, voiko mitään vetää välistä, yllättää, kumota? Tämä rakennelma tulee jäämään arkkitehtuurin historiaan.

*

Päivänä jona presidentistä ja hänen kannatuksensa sulamavesistä tulee kosteusonglema, taakka oligarkistolle, hän mene vaihtoon. Kokosin kymmenkunta vuotta sitten tekstikollektion silloin tiedossa olleesta prosessista, joka johti Hrutshevin syrjäyttäneeseen palatsivallankumoukseen Kremlissä syksyllä 1964. Se tuli ”kaikille” – etenkin Kekkoselle – järkyttävänä yllätyksenä. Mutta mikäli olisi lukenut hyvin uutislehdet 1960-1964 ei olisi yllättynyt, vaan odottanut: milloin ”ne tekevät sen”?

Kenen intressissä on ottaa riski? Silloin ihmisikä sitten toverit B, K ja P ottivat riskin, joka ei ollut mitään tämän päivän asetelmaan nähden; he olivat keskuskomiteassa ja tunsivat kamarit sisältä: kukaan tai ketkään eivät ole tänään vastaavassa asemasa. Silti pojat ratkaisun hetkellä melkein jänistivät, vain se että ”juna” oli jo liikkeessä, liian moni tiesi: vaihtoehtoja ei ollut muita kuin jatkaa, istua palatsin korkeimmalle tasolle tai tulla tapetuksi ”sen hullun pallopään toimesta”.

Sama näyttää toistuvan tänään. Paitsi että onko voitonvarmoja kärkkyjiä?   Minkälaisen kuvauksen saamme parinkymmenen vuoden päästä: ”mitä tapahtui todella?”

*

Vanha kremlologistinen karaktäristiikka määrittää Venäjä-Neuvostoliitto-Venäjän päämiehen ulkoiset habitustekijät tietyn toistokaavan mukaan:

Leninillä oli tunnetusti kalju; Stalinilla oli vahva tukka; Hrutshovilla kalju; Brezhnevillä oli vahva tukka; Andropovilla kalju; Tsernenkolla vahva tukka; Gobatshovilla kalju; Jeltsinillä tukka; Putinilla kalju; Medvedevillä tukka; Putinilla kalju: hänen seuraajallaan ilman muuta vahva tukka.

Poikkeuksia kaavasta ei oteta lukuun (Malenkov), joten tarkkailkaa Kremlin lähettyvillä hiippailevia vahvatukkaisia miehiä – naisia ei kai lasketa tarkkailun piiriin?

*

+1
veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu