Vapun 2023 kysymys: Mikä on työntekijän asema jatkossa? USA:ssa vain 10 % työllisistä ovat järjestäytyneitä
Se oli sitten Vappu 2023. Erilaisia tilaisuuksia, kohtaamisia, pulinaa. Ilmassa on outoa jännitystä. Vaalit muuttivat asetelmat, mutta vielä emme tiedä, miten vahvasti. Ounastellaan ja – pelätään.
Vapun 2023 viimeisinä hetkinä on syytä pohtia eräs tä aihetta, joka eittämättä on pinnassa, ja niin uskon, tulee pysymään. Nimittäin palkkatyöläisen asema markkinoilla. Siinä on odotuksi ja pelkoja: miten jatkossa käy. Säilyykö työllisyys ja asemat, vai peräti paranevatko – vai tuleeko kylmät?
*
Miten Yhdysvalloissa?
Yhdysvaltain työmarkkinatilastotoimiston (the United States Bureau of Labor Statistics) mukaan ammattiliittoihin kuuluvien henkilöiden osuus työllisistä on vain 10 prosenttia.
Lisäksi ammattiliittojen jäsenmäärä on korkein julkisen sektorin työntekijöillä, joiden jäsenprosentti on 33,1 %. Se on uskomattoman korkea, siis amerikkalaisittan, – varsinkin kun otetaan huomioon, että yksityisen sektorin ammattiliittojen jäsenten osuus on koko työllisestä väestä vain noin 6 %.
Noin 58 % yhdysvaltalaisista uskoo, että ammattiliittojen jäsenmäärän lasku on ollut huonoa maalle. Tietysti tässä on paljon poliittista jakautumista.
Ammattiliittojen jäsenyyden elvyttämiseksi on ollut liikehdintää. Presidentti Joe Biden on käyttänyt valtaansa paimentaakseen hallituksen toimia ammattiliittojen järjestöpyrkimysten taakse. Republikaanit syyttävät häntä ehkä perustellustikin siitä, että hän laittoi peukalon vaakalle, kun on kyse sääntelykysymyksistä. Yhdysvaltalainen perinne ja pyrkimys on pitää säätely alhaalla, ja ennen kaikkea pidättäytyi liittovaltion puuttumista markkinamekanismeihin, joihin siellä katsotaan kuuluvan työsopimuspolitiikka, meikäläisittän nähden uskaliaan pitkälle.
Samaan aikaan ammattiliittojen järjestäjät ja toimitsijat suuntaavat jäsenhankintaohjelmiensa kohteiksi yrityksiä, joita ei rapakon takana yleensä ajatella ammattiliitoisat pyhuttaessa: näitä ovat erityisesti elintarvikeketjuihin, kuten McDonald’siin, Chipotleen ja ennen kaikkea Starbucksiin.
En löytänyt tilastotietoja, mikä on mainittunen matalapalkka-alojen järjestäytymisaste Amerikoissa. Perin alhainen tietenkin, mutta ehkäpä ei kovin paljon korkeampi meilläkään? Tätä aihetta sivusimme Vappusimialla tutun kansanedustajan vieraillessa paikalla, mutta muustakin puhuttiin.
*
Palataanpa kuitenkin vielä Yhydysvaltoihin:
Huolimatta massiivisesta (ja ylivoimaisesti positiivisesta) medianäkyvyydestä ammattiliittojen jäsenten osuus jatkoi laskuaan vuonna 2022. Amerikkalaisten työntekijöiden osuus ammattiliitoista laski viime vuonna 0,2 % – ennätysksellisen alhaalle.
Ammattiliittojen määrä itse asiassa kasvoi. Jonkunlainen yhteitoimintataho on itseasiassa National Labor Relations Board (jossa presidentti Bidenin poolin edustajia istuu) ja sen piiri kasvoi viime vuonna 53 prosenttia. Näin olin ymmärtävinäni?
Muuttuvat taloudelliset olosuhteet vaikeuttavat ammattiliittojen kehittymistä nykymaailmassa. Vakaat teollisuudenalat, tasaiset voitot, säännöllisen työvoiman tarve, johon voidaan luottaa pitkällä aikavälillä – mikään näistä asioista ei todellakaan kukoita nykyaikaisessa talousrakenteessa. Epävarmuus vallitsee. Muutos on pysyvää.
Näin ollen ammattiliitot ovat monille teollisuudenaloille pikemminkin henkilöresurssien haaste kuin tuotantokumppani, kuten se oli aiemmin suurille amerikkalaisille yrityksille. Potentiaalinen jäsenistö suikkailee pointillisessa työn kentässä: miten tavoittaa ja säilyttää kontakti?
Se on valitettava ja ehkä traaginen johtopäätös.
Iso kysymys on: Seuraako Suomen työmarkkina Yhdysvaltain linjaa? Kiihtyykö tämä suuntaus.
Tätä miettikäämme.
Mainittu USA:n National Labour Relations Board on wikin mukaan siis jotain tällaista:
”National Labor Relations Board (NLRB) on Yhdysvaltain liittohallituksen riippumaton virasto, joka vastaa Yhdysvaltain työlainsäädännön täytäntöönpanosta työehtosopimusneuvottelujen ja epäoikeudenmukaisten työkäytäntöjen osalta. Vuoden 1935 kansallisen työsuhdelain mukaan se valvoo ammattiliittojen edustuksen vaaleja ja voi tutkia ja korjata epäoikeudenmukaisia työkäytäntöjä. Sopimattomiin työkäytäntöihin voi liittyä ammattiliittoihin liittyviä tilanteita tai suojatun yhdenmukaistetun toiminnan tapauksia. NLRB: tä johtaa viiden hengen hallitus ja lakiasiainjohtaja, jotka kaikki nimittää presidentti senaatin suostumuksella. Hallituksen jäsenet nimitetään viideksi vuodeksi kerrallaan ja lakiasiainjohtaja neljäksi vuodeksi. Lakiasiainjohtaja toimii syyttäjänä ja lautakunta hallinto-oikeudellisten tuomareiden päätöksistä johtuvana lainkäyttöelimenä.
NLRB: n pääkonttori sijaitsee osoitteessa 1015 Half St. SE, Washington, DC, ja sillä on yli 30 alueellista, osa-alueellista ja asuintoimistoa kaikkialla Yhdysvalloissa.” >> https://en.wikipedia.org/wiki/National_Labor_Relations_Board
Siis erilainen systeemi kuin meillä, mutta ehkä pyritään nyt saamaan lisää virtaa toimintaan. Ns. ”liiton käsittelyyn” ilmeisesti jäsenkentän juustomaisuuden vuoksi menee tosi vähän pulmatilanteita. Harvalla on niin kova takatasku että pystyy oikeusjärestelmän ryteikköihin kiskomaan minkäälaista kiistaa. Enpä tiedä.
Mikähän muuten on nykyisin järjestäytymisaste nykyisin Suomessa? Ennen tiesin, kun seurain ja oli työn piirissä tarpeen tietää, mutta nyt on tilanne taas muuttunut.
Ilmoita asiaton viesti
Gyl’ järjestäytymisaste on laskussa. Uskon, että työtaistelu- ja lakkoilumahdollisuus kapenee pikkuhiljaa, siihen olisi kolme-neljä syytä:
– yhteiskunta on haavoittuva, ja media on hyvin koherentti sanomisissaan, joten lakoilla ei ole keskustelua lisäävää vaikutusta, ja varsinkin ulkomaiden lakoista ja mielenosoituksista voidaan vaieta täysin.
– kaikki ”ulkoparlamentaarinen” tominta on tavalla tai toisella jatkuvassa tarkkailussa, koska demokratiadynamiikan hallinnointikyky on kehittynyt uudelle tasolle vuosikymmenien saatossa (on olemassa hyppäyksellisiä muutoksia, kuten demokratian nousu, ja hitaita muutoksia, kuten demokratian vähittäinen muuttuminen todellisen vallan kulisseiksi). Ja ammattiliitot on eräs ”ulkoparlamentaarinen” voima, joka kuohitaan.
– tuleva keskuspankkiraha mahdollstaa lakkoilevan porukan rankaisemisen. Esim. lakkolaisten rahan ostovoimaa voidaan vähentää 20 % jne.
– pekariaattijakso pitenee. Monilla aloilla (esim. tiedotusvälineet) freelancevaihe voi olla huomattava osa koko työuraa. Ja silloin ei juuri olla liitoissa, kassoissa ehkä.
Ilmoita asiaton viesti
Vapun 2023 yksi kuva työmakkinoilta on tämä:
Pariisissa ammattijärjestöjen organisoimat mielenilmaisut eskaloituivat väkivaltaisuuksiin, mm. sadan poliisin ilmoitetaan loukkaantuneen. Rajuja kuvia, tulta ja mustaa savua. Mielenosoitusten tarkoitus on protestoida presidentti Macronin ajamaa eläkeikän nostoa vastaan. Ranskassa vallitseva eläkeikä on 62 vuotta, sitä on tarkoitus nostaa kahdella vuodella 64 vuoteen.
Suomessa eläkeikää on jo nostettu, se on tietyllä nostokulmalla 68:ssa ja nousee 70:een!
Meillä ei asiaa ole pahemmin protestoitu; realitettit on intensiivisemmin mielletty ja hyväksytty, kuin Ranskassa, – jossa politiikka aikoinaan vei lähtöiät jo paljon alemmas kuin meillä.
Mitä tästä on ajateltavissa?
EU:n piirissä lainsäädännöt ja työmerkkinaehdot ovat kirjavat, ja asettavat eurokansalaiset perin erilaiseen asemaan. Monissa harmonnisaatiohankkeissa Unionin sisällä kuitenkin pyritään valtiot asettamaan samalle viivalle, huomioimatta, että lähtötasot vaihtelevat. Osalle harmonisointi kirpaisee, osalle muodostaa hidasteen.
Suomella on vaikeuksia toimia tämänkaltaisesa ympäristössä, jossa ennakoinit ja ennalta suoritetut ratkaisut usein kuormittavat, mutta eivät koskaan kompensoi ja hyvitä hyviä tekoja.
Vaikea tilanne, vaikeutettu peli.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa jännitetään jousta: työmakkinajärjestöjen toimintaoikeudet ja neuvottelumandaatti keskitettyjen, laajasidoksisten sopimusten tekijänä halutaan selvästi haastaa. Vastareaktio näkyy jo: ay-liikkeiden militantti fragmentti valmistaa joukkoja tiukkaan, näkyvään massanäyttöön, samaan tapaan kuin viimeksi nähtiin Sipilän-Bernerin hallituksen aikaan.
Tämä virittely on pahasta: sopimusyhteiskunnan hyötyjä ja hyviä tuloksia ei pidä unohtaa eikä heittää tärviölle. Vastuu tästä on kollektiivinen. Koskien paitsi hallituksen liikkeitä, myös jäsenkentän järkevää enemmistöä. Vappuna kuultiin jo aivan liikaa kärjistävää manailua.
Mutta:
Toisaalta emme voi pelätä ”kääntää” sammakkoa nurin, ja katsoa, minkälaista kutua ja rypylää on sen kainaloissa.
Onko nykyinen työmarkkinajärjestelmä Suomessa terve ja mahdollinen, täyttääkö se yhdenvertaisuuden ja parlamentaarisen demokratian perusteet? Onko kaikki työmarkkinajärjestelmässä ihan ok? Onko kehitys tässä suhteessa saavuttanut evoluution huipun, ja kaikki mitä tehdään olisi vain puolustaa yhtään tinkimättä tuota maailman kahdeksatta ihmettÄ?
No, ei kyllä. Kaikki sen tietävät, mutta tarkoituksenmukaisuusnäkökohta ja järjestelmien itse-interessi estää puhumasta asiasta ääneen.
En käy kaikkea mahdollista läpi, mutta otetaan tähän nyt vaikkapa nämä (joista lähinnä puhutaan kun vappuna puhutaan):
>Työttömyydenaikaisen etuusjärjestelmän puutteet: kaikessa muussa syy-perusteisessa sosiaali- ja yhteiskuntaturvassa lähdetään Suomessa universaaliusperiaattesta: työttömyysturvassa ei. Se ei koske kansalaisia yhdenvertaisesti, silti rajoitteisen järjestelmän korjaaminen on vaikeaa, koska itseintressi;
>Lakko-oikeuden rajat ja tuottamisvastuu: ei tasapainossa, kuten kaikki työmarkkinoiden pitkälle finessöityjä laittomia kohdennuslakkoja ja erilaisia tukitoimilakkoja avoimesti seuranneet tietävät: tahdon toteuttaminen monimutkaistuneessa ja toisistariippuvassa yhteiskunnassa seurauksien määrää ja hintaa tunnottomasti paisutteleva, avainryhmien lakko-oikeus ei ole oikein vaan vaatii korjauksia;
>vastapainoksi joukkokanneoikeuden kehittäminen takkuaa, miksi?
>paikallisen sopimisen laajentamisen ja kauttaallistamisen puoltajat eivät halua nähdä muuta kuin satunnaiset ja hyvänsään hyödyt, ilman että vakavasti ja systemaattisesti puntaroitaisiin kaikki sopimusjärjestelmän kollektiivisen muodon heikentäminen aiheuttaisi, ja silmästä-silmään yksilöllisesti toteutuvan ”neuvottelun” kaikki seuraukset ja systeemiset pulmat todella kartoitettaisiin ja tunnistettaisiin: puhun nyt sekä tarkoitettuja vaikutuksia, että myös niitä tarkoittamattomia seurauksia, joita tällä ruljanssilla toden totta on! Kukaan ei niistä lopulta hyödy.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitoksia Veikko,
Kiinnittyi ajatus yhteen pieneen asiaan, ei kritisoidakseni vaan polemisoidakseni.
Niin yksinkertainen asia kuin ”laiton lakko”.
Jos ajatellaan että työntekijät ryhtyvät ”laittomaan lakkkoon” niin mitä siitä seuraa? Työnantaja menettää varallisuuttaan, entä työntekijä? Mahdollisesti ay-liike saa pienet sakot. Ei muuta.
Entä toisinpäin? Jos työnantaja julistaa ”laittoman työsulunun”?
Mitä seuraa työnantajallle? Työnekijä menettää tuloja, ay – liike saa todennäköisesti ”korvauksia”, miksi ja mistä syystä?
Työnantaja joutuu todennäköisesti maksamaan korvauksia myös yksittäisille työntekijöille, siis palkkaa työsulun ajalta.
En ota tai oikeastaan otan kantaa sen puolesta että asiat pitää saada keskustelemalla sovittua ilman lakkoja ja työsulkuja. Ne eivät ole kenenkään etu jos pois luetaan ay-liikkeen johtoporukan etujen säilyttäminen ja lisääminen sekä vallan kasvu. Tämä saattaa usein olla se todellinen moottori lakkoiluun. Eliitin täytyy näyttää jäsenistölle että he tekevät jotain.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, hyvä kysymys, – ja aiheellinen.
Monesti nimittäin saattaa olla myös sellainen käsitys, että laiton lakko on jokin työantajapuolen propagandistisesti värittynyt käsite. Sitä se ei ole. Nimittäin työmarkkinajärjestelmässä tunnistetaan lakko-oikeus, joka on laaja ja monin tavoin rajoittamaton, mutta tietyin pelisäännöiin ja myös laein määritetty.
Jos lakko ei ole tällainen laillinen lakko, niin se on sitten laiton, siis vailla lakko-oikeuden suojaa.
Tämä näin omin sanoin selitettynä.
Tämä alempana oleva määrite on TEHY:n sivuilta, siis työtekijäosapuolen esittämänä:
”Laiton lakko
Lakko on laiton, jos se toimeenpannaan työehtosopimuksen tain lain vastaisesti esim. työrauhavelvoitteen aikana. Laittomasta lakosta voidaan ammattiliitto tai ammattiosasto tuomita hyvityssakkoon.”
>> https://www.tehy.fi/fi/tyoelamaopas/tyotaistelut-ja-mielenilmaukset/tyotaistelusanastoa
Ilmoita asiaton viesti
Vapun 2023 hyvin ruokaisasti – ja myös juomapuolen suhteen soveliaasti – nauttineena totean vielä post-Vappu -aamun tunnelmissa tämän:
Suomen on syytä tarkkaan seurata RAnskan eläke-mielenosoituksia ja niiden kaikkinaisia vaikutuksia. Syystä siitä, muun muassa, että Ranskassa on jo pitkään tunnetusti muhinut eläkekomposti, todella iso komposti. Eli lupaukset ja luulot eivät tule täyttymään, eivät todellakaan: järjestelmäkupla, jonka vaikutukset tulevat realisoitumaan läheisessä tulevaisuudessa, ja realisoituvat jo kaiken aikaa.
Presidentti Macron on tuuliviiri ja selviytyjä-tarzan, joka politiikan kentällä aina löytää sen liaanin, jonka varassa kerta toisensa jälkeen välttää putoamasta oksaltaan. Hänhän on tunnetusti mies tyhjästä -tyyppi, entinen sosialidemokraatti, jonka tie kävi sosialistirintamassa tupelle, ja hän ei tyytynyt tähän, eikä loikannut mihinkään olemassaolevaan rintamaan, vaan loihti poliittis-ideologisessa tyhjiössä oman luomuksensa, marssia liikkeelle – imitoiden bernsteinilaisen syväideologian maallistuneita tuhahteita maagisella taidolla. Liike Nyt et cetera, ilman sitä jatkumollista syvyyttä, joka aate-esi-isän ajattelua ilmensi ja ilmentää tänäänkin. Ei siis mitään etujoukon survivalia, saati rautakourien murskaavaa saapasta, vaan syvä näkemys siitä, että maailma ja elämä etenee ja mutatoituu ajassa ja tilassa, muodostaen hybridisen ilmiön historian, eilisen, tämänpäivän ajallisen leikkauspinnan ohikiittävällä terällä ja huomisen ja tulevaisuudesta purkautuvan ajan, siis tulevan historian, kaikella painolla.
Macron on jonglööri enemmän kuin valtiomies, hän on mies vallassa ilman taustaa, valtiomies ilman kansaa: pelkää heijastus köyhästä ajasta. Ranska on saanut sellaisen johtajan, jonka se tasan ansaitsee, mutta se ei ansaitse sellaista kohtaloa, jota tämä pelle sille valmistaa: katastrofaalinen huominen.
Yksi on varma:
Suomi, me kaikki, jotka olemme muristen mutta ainuttakaan autoa tai taloa polttamatta hyväksyneet oman eläkeikämme laajan ja radikaalin noston (tehneet pakottavuudesta relismin: väistämättömyydestä hyveen), joudumme vielä jossain vaiheessa unionistisen logiikan mukaisesti MAKSAMAAN näitä ranskalaisten vajaita eläkkeitä, kun he eivät suostu väistämättömyyteen, vaan jatkavat illuusiosuppaustaan.
Me maksamme ensin omamme, ja sitten ranskalaisten eläkkeitä, osan niistä, jonkin EU-logiikan ja sumean solidaarisusviipperän kautta.
Sano minun sanoneen.
Musta aukko. Hyvä nimi. Huono systeemi. Väärä, täysin väärä.
Ja sitten me koomme voimia ja lippuja mennäksemme torille jukimaan omien huomattavasti pienempien ongelmiemme nimessä: jäsenmaksut, jäsenetuudet, lakko-oikeus, strategisten kohdelakkojen hinta ja niiden sanktiointi. Kyse on oikeudesta: saavutettujen etujen puolustaminen ja saavuttamattomien etujen torjuminen. Me ja noi. Ay-järjestelmä puolustaa itseään organisaationa ja etusampona, mutta torjuu järjestelmän ulkopuolisten oikeudettomien oikeuksien laajentamisen niiden verroille tai edes yrittää tasoittaa oikeusepäsymmetriaa!
Ja yhteiskunta on tämän käsityksen mukaan löysä lullukka, jonka aina kuuluu maksaa viulut, aina ja loputtomasti, ilman oikeutettuja pohdintoja: näinkö asioiden kuuluu olla, vai voisiko jokin korjaus olla paikallaan? Ihan samoja työmarkkinaporvareita nämä vahvat, minulle kyllä, mutta viis noista muista.
Mutta selvä on:
Ranskan nyt toteutumaton eläkereformi, jota tulella ja sankalla savulla Pariisissa Vappuna 2023 tiukasti torjuttiin, tulee omalta osaltaan vaikuttamaan, että jo muutenkin kuralla oleva eläkerahastojärjestelmä kertymineen ja vuotoineen tulee leviämään syliin, ja kuten sanottu meidän ”solidaarinen” unionistinen viritys tulee langettaman oman hinta-osuutensa myös meille fiksuille suomalaisille. Näin toimii EU. Macron sen tietää, ja siksi hän ei tingi, ei tietenkään, hän taistelee, ja tietää, että pariisilainen tuli ja savu tukee hänen strategiaansa: saada muuta maksamaan tätä katastrofia, jonka ranska eläkejärjestelmä kaikkine onkaloineen ja katakombeineen muodostaa. Mitä mätää ja suttaa se sisältääkään…?
Ilmoita asiaton viesti
Tulevat Lakot 2023:
”Tulevana Kesänä tulee olemaan isoja lakkoja Suomessa,kun yksi kukko ja kolme kanaa istuvat hallituksessa…”
Yleisin kommentti:
”Siitä on jo varoitettu, ellei hallitusohjelma ole Ay-liikettä tyydyttävä, niin suuria lakkoja seuraa.”
Kysymys:
Onko Suomessa perustuslakituomioistuin?
Ei ole. Korkeinta valtaa Suomessa käyttää kansa, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta, jonka kansa on vapaissa vaaleissa sinne äänestänyt.
Mutta ammattijärjestöillä on vetò -oikeus hallituksen koostumukseen ja hallituksen hallitustoimiin?
Näinkö on?
Ilmoita asiaton viesti