Varsinainen jeremiadi – eli Suomen talouden näkymät juuri Nyt

Varsinainen jeremiadi – eli Suomen talouden näkymät juuri Nyt

*

Sadeviikon askarten lomassa tullut luettua lehtien taloussivuja.  Niinhän sitä aina tekee, mutta ehkä nyt vielä tavallistakin tarkemmalla silmällä. Olen hakenut lohtua ja uskoa. Olen saanut kylmiä toteamuksia ja vielä kylmempiä numeroita.  Niitä on suorastaan satanut silmille.  Tein yhteenvedon:

LEHDESSÄ LUKEE:

”Kuluttajien luottamus talouteen koheni hieman.

Kuluttajien luottamus talouteen pysyi vakaan heikkona myös elokuussa, kertoo Tilastokeskus.  Kuluttajien luottamus-indikaattorin saldoluku oli elokuussa -8, kun se heinä- ja kesäkuussa oli -8,8.

Vuosi sitten elokuussa luottamusindikaattori sai arvon -14,9.  Indikaattorin pitkän ajan keskiarvo on -2,3.”

Lähde: Aamulehti 29.8.2023.

Comment:

Luottamusindeksit mataavat, mutta usko elää. Ovatko ihmiset niin ulalla Suomen talouden tositilasta, vai näenkö minä vain piruja seinillä?  Sitä pohtikaamme tämän lehdistökatsaksen parissa.

*

”Suomi on poikkeuksellisen riippuvainen rakennusalasta.

Näin kirjoittaa Aktian pääekonomisti Lasse Corin.

”Suomen talous on euroalueen maihin verrattuna poikkeuksellisen riippuvainen rakennusalasta, johon korkotason nousu on iskenyt kovalla voimalla. […]

Corin toteaa, että 15 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta (bkt) tuli vuonna 2022 rakennusinvestoinneista.  Euroalueella rakennusinvestoinnit kattoivat keskimäärin 11,6 prosenttia bkt:sta.  Samaan lukuun osuu myös Ruotsi.  […]

Kansantalouden riippuvuus rakennusinvestoinneista on huomattavaa muun muassa siksi, että etenkin kuluvan vuoden aikana alan yritykset ovat yskineet merkittävästi.”

Lähde: Helsingin sanomat 28.8.2023.

*

LEHDESSÄ LUKEE:

”… yleinen korkotaso lähti viime vuonna voimakkaaseen nousuun, ja korkotaso on nyt korkeimmillaan sitten finanssikriisin aikojen.

Muun muassa se on johtanut asuntomarkkinoiden merkittävään hidastumiseen ja asuntojen hintojen laskuun.

Pääekonomisti Corin huomauttaa, että vuonna 2009 korot kuitenkin kääntyivät voimakkaaseen laskuun.  Se helpotti velkaisten kotitalouksien tilannetta.

”Nyt tilanne on täysin toisensuuntainen.  Reilu kymmenen vuotta sitten 12 kuukauden euriborikorko laski viidestä nollaan, kun nyt on menty nollasta neljään.  Vaikka tilanne ei äityisikään vuosien 2008-2009 tasolle, on vaikea nähdä, että pahin olisi jo takana rakennussektorilla”, Corin kirjoittaa.”

Lähde: HS 28.8.2023.

Comment:

Tuolloin 2009 korot laskivat ja elvytystä tehtiin: silloin edessä oli ”menetetty talouden vuosikymmen”.  Vuoden 2008 Suomen BKT säilyi jokseenkin vuosikymmenen Kaikkien Aikojen Huippuna Suomen BKT-kehityksessä.

Nyt 2023 korot ovat nousseet nollasta neljään: Mikä ihme auttaisi Suomea niin, ettei jälleen seuraavat 10 vuotta takkuaisi nyt saavutetulla BKT-tasolla?

*

LEHDESSÄ LUKEE:

”Neljän prosentin korkotasoon kannattaa totuttautua”.

HS 28.8.2023.

Comment: No, 4 prosentin korko on ihan normaali, asiaankuuluva. Kaikki muu, ainakin alaspäin, on poikkeuksellista, epätervettä, ja velkamyllyllä aiheutettua.

*

LEHDESSÄ LUKEE:

”Vuoden euribor painui miinukselle tammikuussa 2016 ja pysyi siellä huhtikuuhun 2022 asti eli yli kuuden vuoden ajan.

Sinä aikana moni nuori ehti kasvaa aikuiseksi tietämättä normaalista korkotasosta mitään.  On todella ymmärrettävää, että tälle sukupolvelle ajatus edes kolmen tai neljän prosentin koroista tuntui utopistiselta, eikä siihen osattu varautua”.  HS 28.8.2023.

Comment:

Mitä, siis mitä? Että annettiin nousevan polven totuttautua ali-mataliin korkoihin ja jopa nolla-korkoihin! Korko on luonnollinen ja – pakollinen – osa rahan lainaamista.  Kuka löi laimin valistustehtävän? Pankit, nuo pankit tietenkin! Mutta etenkin se pankki, jonka keskeinen – ja monen mielestä jopa ainoa – tehtävä on valvoa ja  pitää ”rahan arvo vakaana”.  Siis Suomen Pankki.  – Suomen Pankki häpäisi itsensä ja laiminlöi tärkeimmän tehtävänsä, rahan arvon vakauden valvomisen.

Vaietessaan ”halvan rahan” mahdottomuudesta ja olemattomalla otetun velan kavaluudesta SP teki kohtalokkaan virheen. Se ei pystynyt estämään rahan ”halpenemista” eli korkojen alentumista, joka tapahtui globaalien markkinoiden ja siellä operoivien vaikuttajatahojen toimin.  Mutta sen täytyi pystyä valistamaan ja rummuttamaan perustotuuksia: Ei ole korotonta rahaa.  Ei ole halpaa rahaa.  Lainaa nostettaessa maksettu korko ei kerro oikeastaan mitään siitä, mikä on velkarahan lopullinen hinta.  Se nähdään ja se realisoituu vasta sitten, kun viimeinenkin velaksi otettu euro on maksettu takaisin: silloin nähdään velan efektiivinen hinta.

Ja todettakoon vielä, että tuossa ”loppulitviikissä” saatu numeraalinen velkarahan hinta, ei tietenkään ole kaikki, mikä kuormittaa velkaa: nimittäin efektiiviseen hintaan on lisättävä vielä kaiken sen hinta, minkä tekeminen ja saavuttaminen velattomassa tilassa olisi ollut mahdollista ja mikä olisi realisoitunut ilman että rahat menivät velkatilan aikana maksettuihin korkoihin. Kaikkea velanottoa ei tietenkään olisi voinut eikä tarvinnut torjua, mutta otettujen velkojen summaluku olisi väistämättä ollut toinen, jos velan myöntäjällä ja vastaanottajalla olisi ollut SP:n järkevä ohjaus ja suoranainen pakotus estämässä liiallista velkaantumista.

*

LEHDESSÄ LUKEE:

”Saksan keskuspankin johtaja: Koronnostot eivät ole vielä ohi

Euroopan keskuspankin (EKP) neuvoston jäsen, Saksan keskuspankin (Bundesbank) pääjohtaja Joachim Nagel kaataa kylmä vettä koronnostojen lopettamista toivovien niskaan.  Nagel sanoo uutistoimisto Bloombergin haastattelussa, ettei inflaatio eli kuluttajahintojen nousu ole riittävästi hallinnassa koron nostamisen keskeyttämiseksi”.  HS 26.8.2023.

Commet:

Euroalueen vuosi-inflaatio oli heinäkuussa 5,3 prosenttia.  Selvä pyy: EKP nostaa siis ainakin syyskuussa 0,25 % ohjauskorkoaan.  Ja, jos tilannekuva säilyy, Saksa painaa päälle, että tulee ainakin vielä toinen 0,25 % päälle, joko marraskuussa tai sitten heti alkuvuodesta.

Tämän näkymän niittasi kiinni loppuviikosta liittokansleri ”tossu-Scholz”, ilmoittamalla huomattavan muhevasta Saksan tuotantotalouden koti-elvytysestä, – joka on silkkaa myrkkyä etenkin Suomelle. Jolla ei ole varaa, eikä muutenkaan näkymiä ”kontrata” tuota toimenpidettä omalla miljardipanostuksella.  Mistä ihmeestä Suomi sellaisen tällin repäisee.  Tulee mieleen poikaiällä kuulemani tokaisu: puritaani kappalainen tokaisi, että miksi nn:n seurakunnan kirkkokuorossa on ”vain huoria ja varkaita”, mihin työlääntynyt ja kaikkensa peliin pannut kanttori tokaisi ovensuusta poistuessaan: ”Mistä h-tistä tähän minkään enkelikuoron repäiset?”.  Tunsin molemmat miehet.  Samoin tunnen tämän tilanteen.

*

LEHTI KIRJOITTAA:

”[Suomen] Reaaliansiot ovat yhä kuopassa, sillä vuoden 2021 aikana reaaliansiotason kehitys kääntyi laskuun, joka kesti vuoden 2023 ensimmäiselle neljännekselle asti.  Reaaliansiotasot laskivat seitsemän vuosineljännestä peräkkäin lähes kahden vuoden ajan.

Palkansaajien reaalinen ansiotaso laski 14 vuoden takaisiin lukemiin, kertoo Tilastokeskus tiedotteessaan”. HS 26.8.2023.

Comment:

Siis mitä? Reaaliansiot Suomessa nousivat vuoden 2019 lähtötasosta 102 koronavuoden 2020 aikana tasolle 108, ja sieltä sitten käytännössä viime vuoden 2022 kuluessa kevään 2023 tasolle 94, josta se huhti-kesäkuun (Q2) kuluessa hilautui nykyiselle tasolle 95 (index, 2015 = 100).

Menetetty 14 vuotta!  Kirjaimellisesti.  Mitä nimellistuloista! Ratkaisevaa ja kouriintuntuvaa ovat reaaliansiot.  Reaalinen ostovoima.  Siinä olemme Euroopan Muta-sarjassa.  Tätä eivät Marinin hallituksen toimijat tunne eivätkä tunnusta.  Tilastokeskuksen viiletä numerot todistavat sen.  Ne näyttävät, että se tuntuma joka kansalaisilla on kotonaan, on tosi. Heikosti on mennyt. Heikosti menee. Ja jos ei mitään tehdä, alamäki vain jyrkkenee.

Suomalainen: olet menettänyt ostovoimastasi indeksillä ilmaisten 108 – 94 = 14 indeksipistettä.  Se on paljon.

*

LEHTI KIRJOITTAA:

”Taantuman vaara euroalueella kasvaa”. HS 24.8.2023.

Comment:

Miten tämä nyt taas?

Euro ei ole ollut menestystarina.  Euroalue ei ole ollut menestystarina.  Vaikea sitä on sellaiseksi nimittää.

Suomen tie 2000-luvun euromaailmassa on ollut yhtä taaperrusta.

Syitä on kaksi: Euroalueen meille perin epäedullinen rakenteellinen toimintaympräistö sekä oma Suomessa harjoitettu ”väärä politiikka”.

Suomi on kontannut viimeistään koko ajan 2008 vuodesta lähtien.  Nyt siis neljätoista vuotta. Pitkä vuosikymmen.

Nyt jos ”taantuman vaara euroalueella kasvaa” – ja realisoituu, miten Suomen käy?

Edessä uusi konttausvaihe.  Ennusteet ja ennusmerkit, jotka kaikki ovat nähtävissä, ellemme sulje silmiämme tai elleivät ideologiset silmälasit tee meille tepposia. Ellei luja uskomme [euroalueen siunauksellisuuteen ja velvollisuuksiimme osallistu euroalueen laskujenmaksuun, – nyt viimeisimpänä Saksan mielettömien poliittisten (ydinvoima, Putinin öljy, megalomaaniset valtiontuet) virheiden jatkumon synnyttämiin epätasapainotekijöihin, asioihin, jotka aina lyövät meitä kasvoille kuin kylmä rätti.] taas lankea meille…

*

LEHTI KIRJOITTAA:

”Apua, apua, elintaso laskee!” HS 24.8.2023.

Paavo Rautio sanoo ruman sanan niin kuin se on.

HS/Paavo Rautio jatkaa viiltävästi:

”Elintaso romahtaa, mutta suurin kiinnostus politiikassa kohdistuu rasismiin ja presidentinvaaleihin”.

Comment:-

Valinta sekin.  Ehkä kansa ansaitsisi enemmän?

Vähälle on jäänyt sen puolueeton pohtiminen ja tutkiminen, missä määrin tässä on Leipurin-tutkimuspajan oivallus kohdistaa keskustelu ja ”ilmatila” johonkin muuhun, kuin Suomen talouteen.  Suomen talouden nykyiseen ongelmalliseen tilaan – ja sen yhä horpotimpaan tilaan suuntautuvaan tulevaisuuteen? Tämä näkökohta on pakko ottaa todesta.

*

Pakko lainata vielä katkelma Paavo Raution/HS yliökolumnista 24.8.2023:

”SAK parkaisi, että ei ole hyvä tämä Orpon hallituksen ohjelma.  Teollisuusliitto hyväksyi sopimukset, jotka nostavat kahden vuoden aikana palkkoja 5,5 prosenttia.  Päälle tulevat tosin kertaerät ja työnantajan päätettävissä oleva osuus.

Huomattava on sekin, että suomalaiset äänestivät  eduskuntavaaleissa suurimmiksi puolueet, jotka lupaavat kyllä pitkällä aikavälillä Suomen taloudelle parempaa mutta lyhyellä aikavälillä säästöjen vuoksi laskevaa elintasoa”.

Comment:

Kun talous maassa (BKT) ei nouse, miten on mahdollista, että palkat nousevat?  Ja kansalaisten elintaso nousisi?

Vakiintuneessa kansantalouden uskomusjärjestelmässä asiat menevät siten, että ensin tulee talouden kasvu ja sitten – siihen elimellisesti linkittyvänä ankkuriketjuna – palkkojen ja muun yleisen elintason nousu.

Toisinpäin se ei pelaa.

*

LEHDESSÄ LUKEE:

”Suomen taloudessa on edessä vaikea jakso”. [Aamulehti 22.8.2023.)

”OP-ryhmän pääjohtaja Timo Ritakallion mukaan Suomen taloudessa on edessä 6-12 kuukauden vaikea jakso, mutta sen jälkeen tilanne lähtee helpottamaan”.

Comment:

Pessimistinen on Ritakallionkin loitsu. Joskin realistin on vaikea yhtyä hänen aikahorisonttiinsa.  ”Vaikea jakso” tulee olemaan olennaisesti pidempi ja – valitettavasti myös syvempi kuin hän maalailee.

Ritakallio toteaa: ”Varmasti työllisyys vähän heikkenee ja luottotappiot lisääntyvät.  Sitten palataan kasvuun, mutta vain hitaasen.”

Comment:

Mikä tämän kehityskulun kääntäisi. Mikä olisi se ihme? Sellaista ei ole talouden laitumia tarkastellessa nähtävissä.  Ei mitään, mikä tekisi ihmeen:  Pysäyttäisi rapistumisen ja pysäyttäisi työllisyyden heikkenemisen ja luottotappiot?  Mikä ”palauttaisi kasvun”, vaikkakin hitaan?  Näyttää nimittäin siltä, että kasvua on odotettavissa ja kasvua tulee ”alatien” kautta.  Kasvu tulee vasta sitten, kun on menty riittävän alas, ettei alemmas enää pääse: silloin on edessä kasvu.

*

LEHDESSÄ LUKEE:

”Rakennusalan toistaiseksi suurin konkurssi toteutui tiistaina, kun pyhäntäläiseen PRT-konserniin kuuluvan Jukkatalo oy:n konkurssihakemus oli päätettävänä Oulun käräjäoikeudessa.  Yrityksen 200 työntekijää irtisanottiin.”¨

”Jukkatalo on yksi noin 400:sta tämän vuoden aikana konkurssin tehneestä rakennusalan yrityksestä.  SE ei jää viimeiseksi.  Pelkästään heinäkuussa laitettiin vireille 61 rakennusalan yrityksen konkurssia”. (Aamulehti 24.8.2023)

Comment:

Rakennusala on paitsi vahva toimija Suomalaisessa taloudessa, myöskin rankka indikaattori.  Rakennusala on kuolemankielissä.  Noin 400 konkursssia, toki enimmäkseen pieniä, mutta nykyisessä ketjutettujen alihankintamarkkinoiden tilassa perin ilmaisevia.  Ja kuten AL kirjoitti: lisää tulee! kauhistus.

Kun minä olin nuori ja toimin mm. tiiviissä yhteistyössä rakentajien kanssa, alalla oli tapana sanoa, että jokainen rakentaja rakennustyömaalla työllistää markkinoilla 4 muuta ihmistä: puutavaran hankintaketjussa, muun rakennusmateriaalin tuotannossa, kuljetuksissa, varastoissa, kaupassa, suunnittelussa, rahoituksessa etc.  Nykyisin ei ”hyötysuhde” ole sama, se on ehkä 1 suhde 2:een.  Mutta 400:n konkurssin tappio ei ole vain niiden omilla palkkalistoilla olevien menetykset, rojahtava viuhka on paljon laajempi. Nyt iskee kovaa ja päin kasvoja.

Miten Suomi tästä selviää?

ps.

Kun kuuntelin sdp:n puheita Jyväskylästä, usko ei saanut minkäänlaista balsamia. Ei apu löydy sieltä eikä tulonjakotappeluista.  Jo vuoden 2019 eduskuntavaalien alla siunailin ja rukoilin, missä on demarien teollisuuspolliittinen panos. Siis laajasti otettuna koko reaalisen tuotantotaloutemme kehittämisen ja toimintamahdollisuuksien ohjelma? Eipä ole kuulunut.

*