Venäjän ilmavoimat pudotti US tiedusteludronen – ensimmäinen suora sotilaallinen kontakti ydinasevaltojen välillä

Venäjä väittää ”kilkanneensa” tiedusteludronen alas – ei siis ampuneensa.

Jos väite pitää paikkansa kyse on todellisesta taitolentämisestä.

Ja kaikkein kustannustehokkaimmasta suoritteesta nyt jo yli vuoden kestäneen ja kalliiksi käyneen ”erikoisoperaation” suoritteesta.

Venäjä väitetysti pudotti tiistaina 14.3.2023 yhdysvaltalaisen valvontadronin pudotuskustannuksin ”nolla ruplaa” (Zero Cost).

Ellei siis dronea ammuttu ohjuksella. Väitteen mukaan venäläinen lentäjä käytti siipensä kärkeä dronen potkurin pysäyttämiseen.

Molemmat osapuolet kertoivat omat versionsa.  Venäläinen sotilaslentokone osui amerikkalaisen tiedustelulennokin potkuriin Mustanmeren yllä tiistaina aiheuttaen sen menetyksen kansainvälisillä vesillä, Yhdysvaltain viranomaiset sanoivat. Venäjä kiisti törmäyksen ja sanoi, että lennokin omat liikkeet aiheuttivat sen putoamisen mereen.  US sotilastahot vahvistivat, että he ehtivät tyhjentää sen tiedostot ennen uppoamista.  Venäläiset arvatenkin pyrkivät onkimaan sen ylös.

*

Drone oli malliltaan ”MQ-9 Reaper Drone”.  Sen markkinahinnaksi arvioidaan 17 miljoonaa US Dollaria.  Pudotuksen hintasuhde olisi siis: 0 Ruplaa  vs. 17.000.000 US $.

Ks. General Atomics MQ-9 Reaper – Wikipedia

Paitsi että.

*

Kun nyt törmäys on käytännössä molemmin puolin toisiinsa kohdistuvin syytöksin vahvistettu, merkitsee se sitä, että nyt on Venäjän tuhoamissodan ensimmäinen tunnettu fyysinen kontakti kahden ydinasemaan sotavoimien välillä toteutunut.

Piirrän ristin seinään.

*

Maa, meri ja ilma

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on taisteltu enimmäkseen useissa jauhavissa maataisteluissa, mutta Kiovan ja Moskovan hallituksille Mustameri on myös ollut tärkeä teatteri sodassa.

RAND Corporationin vanhempi politologi Samuel Charap kuvaili tiistain ilmavoimia osaksi venäläisten ”pakottava signalointi” -mallia [“coercive signaling”).  Siis sotilaallisia toimia, jotka eivät riitä voimankäyttöön, mutta joiden tarkoituksena on vaikuttaa vastustajan käyttäytymiseen (äärimmäisessä muodossa tunnetut uhkailut ydinaseen käytöstä). Huolimatta siitä, oliko törmäys tahallinen, hän sanoi, että ”tulos oli yhdenmukainen sen kanssa, mitä venäläiset yrittivät saavuttaa, eli saada drooni poistumaan” todennäköisesti sotilaallisesti herkältä alueelta.

Emme vielä tiedä, missä Ukrainan kohtalo ratkaistaan.

Primääristi maasotaa on arveltu ratkaisukentäksi.

Emme saa unohtaa Mustaa merta, joka on linkki Äiti-Venäjän sydämen läheltä.  Se on sydämentykytyksen päässä Venäjän ikivanhasta symbolis-reaalisesta ja dogmaattisesta teemasta: Reitti maailman merillle.  Sevastopol ja reitti Dardanelleille ja kauas.  Pidetään siis sodan näyttämöä miettiessämme mielessä myös meri, Mustameri.

Parhaillaan jossain rupatellaan Venäjän lannoiteviennin mahdollistamisesta, jatkossakin.  Mikä tulee olemaan sen hinta.  Venäjä puhuu 60 päivästä: kevätkyvöjä tehdään jo jossain, mutta ottaen huomioon logistiikan logiikka, aikaikkuna on järjettömän lyhyt, mutta ikkunaa voidaan lonksuttaa toistuvasti ja jokaisella kerralla hinta arvatenkin nousee.  Maailman leipä.  Se on kyseessä, aivan kuten aikoinaan matami Wuolijoen näytelmässä Niskavuoren leipä.  Mutta leiväntuoksuun liittyy aina paljon, mitä isommasta leivästä kyse, sitä enemmän.

Mutta palataan asiaan.

Kolmas sodan ratkaiseva teatteri pyörii ilmassa. Tarkemmin sanoen: ihmisten päissä.  Siis siellä missä tajunta asuu, ilmassa. Kun viestintä ja sen vaikutus on nykyisin sitä mitä se on, määritelkäämme aivot, tajunta ja eetteri yhteisellä sanalla ilma.  Politologi Samuel Charpin käyttämä käsite ”pakottava signalointi” on mielialaan ja mielipiteisiin vaikuttamisen väkevämpi serkku.  Sillä ”pakotetaan” joku toimimaan toisin, kuin hän muuten toimisi.  Tämän toiminnan tunnetuin potilas on tietenkin Saksan liittokansleri Scholz, jota olen erehtynyt täällä nimittämään ”huopatossukansleriksi”, meidän oman ”Jane Calamitymme”, pääministeri Sanna Marinin täydellinen vastakohta.  Paitsi että molemmat ovat sosialidemokraatteja, ja vieläpä keskiviivan samalla puolella, mutta eroavat toisistaan vähintään yhtä paljon kuin Moskovan yö eroaa Moskovan päivästä.  Päivällä on jossain määrin valoisampaa, ainakin ellei vallitse tila, josta entinen mielipidevaikuttaja käytti ilmaisua Darkness at Noon.  Kauempana kuin Erkki Tuomioja on Paavo Lipposesta.  Seinät leveällä, ellei levällään, entiset seinät.

*

veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu