Viekö Harkimon Nyt-liike kokoomukselta pormestarinpallin?

Ratkaiseeko Harry Harkimo jälleen vaalit Kokoomuksen tappioksi?

Eduskuntavaaleissa 2019 kärkipuolueiden kilpailu suurimman puolueen paikasta oli kova ja täpärä. Antti Rinteen johtama SDP voitti (40 edustajaa), seuraavina PS 39 ja Kok 38 edustajaa. Rinne pääsi pelinrakentajan paikalle ja käytti tilaisuutensa.

Kokoomuksessa harmiteltiin Harkimon Liike Nytin aiheuttamaa lohkemaa; ilman sitä he olisivat olleet Rinteinä Rinteen paikalla.

Toistuuko tämä ”kuninkaantekijän peli” kuntavaaleissa 2021 Helsingissä?

Helsingin pormestarivaalin kannalta olennainen ykköspuolueen paikka näyttäisi ennakkotietojen perusteella olevan  menossa jälleen kokoomukselle. Mutta Harkimo ja Nyt saattavat ”jälleen” aiheuttaa takaiskun.

*

Pikkulinnut ovat kevään aikana laulaneet ankarasta vaalityöstä Nytin taholla. Myös Harkimon julkisuusaktiivisuus on hiponut ennestäänkin kovia tiheyslukuja, toisteisen mutta harkitulta ja tietoiselta kuulostavan viestinnän ryydittämänä. Tänään värikuvallinen etusivun vaalimainos HS:n levityksenä vahvistaa kuvaa joka on syntynyt. Hjallis hakee harkittua vyöryä.

Eilisen lehden (HS 28.5.2021) esittämä Helsingin poliittisten puolueiden jakautumisen poliittiselle arvokartalle todistaa: Hjallis hakee ääniä keskeltä, hyvin keskeltä. Ei kovin kaukaa Kokoomuksen keskeisimmältä aatekartan lohkolta, mutta siitä selvästi nelikentän keskustaan parkkeeranneena.

*

Esitin jo aikaisemmin toteamuksen Suomen poliittisen nelikentän muutoksesta, joka on silmäänpistävä.

Aikoinaan SDP oli Keskustan ohella nelikentän ristikossa, jopa niin, että useampien muidenkin kuin suoraan poliittisten mielipidetiedustelujen mukaan demarit olivat keskellä, ikään kuin edustivat kollektiivina ”keskimääräistä suomalaista”.  Näin sekä ”arvojen” että arjen käyttäytymisen suhteen.  Mutta sitten sosialidemokratia Suomessa ja vasemmistolainen aatemaailma muutenkin meillä teki selkeän linjaratkaisun, melko pienin puhein, mutta näkyvin näytöksin: tärkeää olivat pienten vähemmistön sekundaariset, lähinnä identitettiin ja minäkokemukseen liittyvät seikat. Eivät enää nimeksikään suurten joukkojen, mahdollisen enemmistön, elintärkeät ja konkreettiset arjen ja elämän kysymykset.

Tämä poliittis-ideologinen askel oli pieni askel Puolueelta mutta iso askel pienen ihmisen kannalta. ihmiseltä.

Tietenkin ilmiönä se oli osa laajempaa ehkäpä globaalia ilmiötä, loikka valtionhoitajapuolueesta ja suorastaan luokkapuolueesta identitettipolitiikan tiimellyksiin ja oikeaoppisuuden laajoille kankaille.  Taustalla oli joitain mainitakseni neuvostokommunismin vararikko, jälkiteollisen yhteiskunnan koulutuksellis-orientatiivinen keskiluokkaistuminen, yleinen sekularisaatio ja omaehtoisuuden kato. Tilalle tuli mediailmapiirin myrskyt ja tuulet, joiden basaareissa tallustelevat ihmiset poikkesivat käytävän eri puolilla olevissa putiikeissa ja ottivat vastaan mielitekojensa mukaisia klubikortteja ja muita identiteetin rakennusaineksia.

*

Helsingin monekirjavassa kaupunkikuvassa, urbaanissa ideologiamyrskyssä, keskiristikkoon osuu kuitenkin lähimmäs Harkimon porukka.  Tällä arvokartalla eri puolueiden ehdokkaiden enemmistöjen sijainti ilmenee ajatuskuplina konservatiivi-liberaali ja vasemmisto-oikeisto -leikkaajien muodostaman nelikentän avaruudessa.

Todellisuudessa ehdokkaiden ”tähtitaivas” ilmenisi realistisemmin kartoissa, joissa kunkin (jokaikisen ehdokkaan) antamien vastausten paikka näkyisi: ensimmäisen kerran sellainen käsittääkseni lanseerattiin jo vuoden 1996 tai 2000 kunnallisvaaleissa. Miksei HS käytä sellaista? Siitä jokatapauksessa näkyisi ryhmien kokonaishajonta paremmin kuin tästä ”ryhmien enemmistön” sijaintipallukasta.

Saako Harkimo ja Nyt sitten emäsaaliin keskusmatalikolta? Se jää nähtäväksi. Erityisesti liikkuvia mutta tietyin perusorientaatioin olevia siellä taatusti on potentiaalisesti eniten, enemmän kuin missään muualla. Aiheuttaako ”elpymispaketti” taantumaa kannattajakentässään?

*

Huomionarvoista HS:n vaalikoneen nelikentässä on se, että 9:stä kartoitukseen otetusta puolueesta vain kaksi, PS ja Kd sijoittuvat nelikentän ”konservatiivi”-lohkoon, kaikkien muiden ollessa ”liberaaleja”. KD niukasti keskiviivasta vasempaan ja Ps keskiviivasta oikeaan, lähes kokoomuksen tavoin.  Korona ja lama eivät ole johtaneet ”lama-tunnelmiin”, ihmisten luottamus omaan ja ympäristönsä talouksien lujuuteen näyttää kummallisen korkealta, epäilyksettömältä. Olosuhteisiin nähden tämä vaikuttaa henkiseltä kesälomatunnelmalta, riskit kuitenkin kasvavat kuin mastodontit aivan lähitienoolla.

Aivan oma kysymyksensä on pää-hallituspuolueiden SDP, Virh ja Vas sijoittuminen selkeästi liberaali-vasemmisto -lohkon vasempaan neljännekseen. Siis kohtalaisen kauas nelikentän keskialueesta.  Ja vielä niin etät Vas on siirtynyt entistä kauemmas ja Vihr vähän kauemmas ristikosta, demarien ollessa viime kuntavaalien paikalla. Voi olla että kysymysten vaihtuessa ja ehdokkaidenkin vaihtuessa tällainen ideologis-poliittinen asemoituminen näin tarkalla sabluunalla on sattumaa enemmän kuin varsinaista puoluesiirtymää?

*

Takavuosikymmenten ”hakeutuminen keskelle” on siis mennyttä. Voisipa puhelinvastaajan viestiä hieman muunnellen sanoa: ”Keskustassamme ei ole ruuhkaa”.

Sen sijalle on tullut selkeä asemoituminen omiin kupliinsa tahoillaan, ja lievä siirtymä valittuun suuntaan. Itseasiassa suurin siirtymä puolueiden ehdokkaiden enemmistön pallukoissa on Ps:n ”harppa” oikeaan.

*

Arvio

Jos Kokoomus Helsingissä menettää gallupien ilmentämän ykköspuolueen aseman, keskeinen syy saattaa olla Harkimon Nytin eteneminen. Sille on sekä yleisillä että erityisillä toimilla leipoutunut melkoinen sauma. Miten sitten ryhmien muu jakautumisen suhteen käykään se ratkeaa sunnuntai-iltana 13.6.

+1
veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu