Vuoden 2022 talouteen vaikuttavat myös yllättäen: energia ja sota

Helsingin Sanomat/Petri Sajari (la 8.1.2022) päivitti ”Kuusi tärkeää mittaria alkaneen vuoden talouteen”.  

Lehti oli valinnut kuusi mittaria, ”jotka määrittävät taloutta ainakin alkuvuonna [2022]”.  Taloudessa kytee tänä vuonna yllättäviä ja erikoisia muutoksia: HS valitsi kuusi tärkeää mittaria – Talous | HS.fi

Olen yleensä ollut kohtalaisen pitkälle samaa mieltä Petri Sajarin kanssa. Nyt näen uuden vuoden näkymät hieman toisin. Niinpä lisään hänen ”kuuteen tärkeään mittariin” omani. Niitä on kolme.

Tosin myönnettäköön, mitä talousennusteessa (ennakointi/arvio) tarkoittaa määrite ”tärkeä mittari”?  BKT, korot, inflaatio ja velkaantuminen lienevät sellaisia – siis mittareita. Samoin pörssi-indeksit ja maailmankaupan muutosluvut. Kaikki ne ovat mitattavissa kohtalaisella eksaktiudella. Ja niistä voidaan muokata monenlaisia tilastokäyriä ja tolpastoja.

*

Puuttumatta enempää semantiikkaan esitän oman listani. Nämä kolme kuuluvat mielestäni ilman muuta Uuden Vuoden 2022 tärkeiden mittareiden joukkoon.

1.)Ensinnäkin: Energia. Sen hinta. Kysynnän ja tarjonnan epäsymmetria. Saatavuus. Kriisiytymisen jatkuminen ja sen aiheuttama turbulenssi markkinoilla, sekä meillä että maailmalla.

Eurooppa piehtaroi jo nyt energiakriisin kourissa. Tämän tietää myös HS, mutta ei noteeraa sitä. Miksikä ei? Vastaus tulee tulla Helsingin Sanomilta. Minä en sitä tiedä, mutta aavistelen, että energia nyt vain on niin herkkä aihe, että sitä ei viitsitä laittaa vuosiennakkoon lainkaan mukaan.

Siis onko niin, että energiakentässä ilmenevät ongelmat, – varsinkin jos niissä on nähtävissä ja kiistatta havaittavissa itseaiheutettuja ongelmia, ne lakaistaan maton alle?  Ranskan keltaliivit olivat selkä indikaattori. Ajassa ja olosuhteissa on paljon ”puristettua ahistusta”, joka ei kummoistakaan kipinää, katalyyttia tarvitse puhjetakseen avoliekkiin. Pariisi, Kazakstan, – missä seuraava. Niin sanottu arabikevät oli erikoinen ilmiö, mutta pohjimmiltaan hyvin tavallinen: jossain alkava avotuli leviää latvapalona pitkin mannerta. Ne, jotka leikkivät tulella ja kovilla liikkeillä, eivät tiedä, mitä siitä saattaa seurata. Maailma on yksi ja sama ruutitynnyri.

Meillä on jo ongelma sylissä. Se oli nähtävissä jo vuosia sitten, viimeistään Fukushiman jälkipyörteissä kun ”euroopan äiti” Merkel ajoi läpi saksalaisen toimintakykyisen ja potentiaalisen ydinvoimantuotantokapasiteetin vuonna 2011. Siis kohta 11 vuotta sitten.  Virhettä on päättäväisesti jatkettu hallinnollis-ideologisin energian hinnoittelumakanismien peukaloinnein ja virityksin, jotka jo säädettäessä on ollut nähtävissä – mikäli näköä sumentavia silmälaseja ei ole pidetty yllä – jo pitkään.

Nyt olemme ongelmien keskellä. Niitä ei enää tarvitse ennustaa, ne tiedetään jo. Niitä ei kannata enää vähätellä tilapäisiksi ja kevättuulten poispyyhittäviksi. Ne ovat pysyvämpiä, aivan kuten globaali inflaatio, joka nyt on pitkään hierotulla markkinatuuttauksella elvytetty ja ajettu vauhtiin. Mitkään taloustieteelliset opit, saati 2000-luvun puhdas talousopillinen rakenneoppi, eivät puolla sitä uskomusta, jota nyt ahkerasti levitetään, että inflaatiosta muodostuisi nopea ja voittoisa. Siis jyrkkärinteinen ja nopeasti taltutettava, aivan kuin kaikkien diktaattorien märkä uni lyhyestä ja voitokkaasta sodasta.

Jos jonkin talousopillisen koulukunnan tai joukkoryhmän tajuntaa ei olisi tällä käsittämättömällä ja ennennäkemättömällä teknorahan (synteettinen velkaraha) tuotannolla ja siihen kiinnitetyllä pelastususkolla olisi hämärretty, monelta taholta kuuluisi varoituksen sanoja, yhä ja edelleen. Nyt ne vain kohdistuisivat entistä enemmän ns. määrällisen elvytyksen (real: rahan laadullinen heikentäminen) sijasta varoitusilmoituksiin kovaksi (Yhdysvalloissa jo 6 % tasolla joulukuussa 2021) ryöpsähtäneeseen inflaatioon.

Kun Euroopalta meni koko tähänastinen yhteisvaluutan historiallinen aika siihen, että inflaatio pyrittiin painamaan alle 2 %:n tasolle, ja siinä vihdoin erinäisten vaiheistusten jälkeen onnistuttiin, niin mikä onkaan johtavien ekonomistien ja päälliköiden esittämä vuosinäky siitä, millä keinoilla ja millä aikavälillä nykyinen eurooppalainen 4-5 %:n inflaatio painettaisiin takaisin tuonne ”leijonanhäkkiin”, josta se monin maanituksin ja rankoin ”toimenpitein” vihdoin saatiin ulos?

Usein käy niin, että kun pyritään ratkaisemaan yksi iso ongelma, luodaankin tai ainakin myötävaikutetaan toisen ison ongelman kehkeytymistä. Uudesta ongelmasta saattaakin yllättäen muodostua suurempi, vaikeampi ja sitkeämpää työtä vaativa ongelma, kuin mitä alkuperäinen ongelma itseasiassa lainkaan oli. Ensin kalliilla hinnalla ja rankkoja markkinahäiriöitä ja epäsymmetrioita aiheuttavalla työllä ollaan parantavinaan jokin tauti, mutta samat ”lääkärit” saavat hoidettavakseen toisen, ennentuntemattoman taudin, jota he saavat/joutuvat ”hoitamaan” niiltä jalansijoiltaan.

Paljon tapahtuu silmiemme edessä, mutta enimmäkseen ylätasolla. Mutta kun tapahtuminen tulee tykö, ja meidän oma takapuolemme alkaa tuta kylmän, eikä lämmin soppa onnistu. Silloin on helvetti irti. Yhdeksän lounaskerran päässä kaaos.

”Anarkia yhdeksän aterian päässä”. Tosi on. ”Anarkia yhdeksän aterian päässä” – näin ihmiset varautuvat | Talouselämä (talouselama.fi)

*

2.)Sodat ja muut aseelliset konfliktit seurauksineen ovat toinen yhtä ilmeinen ja käsillä jo oleva ongelma, jonka talouden vuosiarviota tekevä Helsingin Sanomat täysin sivuuttaa. Siitä ei tosin ole esitettävissä valmista käyrästöä tai muuta graafia, jolla sen ”taloutta määrittävänä mittarina” esittäisi. Mutta kyllä käyriä syntyy tällä menolla. Ei ongelma ole siinä. Ongelma – tai ainakin kysymys on siitä – miksi on mahdollista, että HS ei näe kahta kaikkein selkeintä ja olemassaolevaa ongelmaa talouden 2022 vaikuttavana ilmiönä?

Sota kuluttaa ihmiskunnan aineellisia ja henkisiä voimia ja varantoa. Taloja ja infraa tuhoutuu, ihmisiä kuolee ja raajarikkoutuu. Tulee sakeaa savua ja tuhkaa. Tulee unettomia öitä ja mielen järkkymisiä. Tulee tulta ja tappuraa. Tulee sanktioita ja kaupan esteitä. Tulee vastapakotteita ja muuta kiusantekoa. Tuotanto ja kaupankäynti kärsii. Meidän kaikkien pyhät sakramentit ja toiveidemme kohteet, BKT, kauppaluvut, tavaran liikkuminen, vaihdanta, nautinta, elämämme appelsiinit, kaukaisten maiden vermeet ja puolijohteet. Sanalla sanoen kaikki nykyaikaisen elämän ulkoinen – ja sisäinen hienous kärsii, vähenee, menetetään, osa ikuisesti. Ilmakin kärsii. Kansakunnat valuttavat nesteitään multaan ja ojantoihin.

Vanha toteamus siitä, – taitaa olla Tsehovin Lokista vai mistä liekään (Ikaalisissa esitettiin Tsehovin neljä suurnäytelmää perättäisinä kesinä viime vuosikymmenellä!) – että jos ensimmäisessä näytännössä salin tai tuvan seinällä roikkuu haulikko, täytyy sen toisessa, tai viimeistään kolmannessa näytökseksessä paukahtaa, pitää paikkansa. Tšehovin ase – Wikipedia

Kun joku tahtoo sotaa, hän sen kyllä saa. Niin nytkin.

Kaikki se vaikuttaa talouteen myös 2022.

*

Mutta Helsingin Sanomat on sokea näille ilmiselville faktoreille. En välitä enää kolmatta kertaa kysyä, miten on mahdollista – miksi – iso media ei näe tätä.

*

PS

Helsingin Sanomien ”kuusi mittaria, jotka määrittävät taloutta ainakin alkuvuonna” olivat:

Inflaatio

Kiina

Reaalikorko

Päästöoikeudet

Markkinariskit (koronapandemiasta johtunut taantuma 2020 ja mahdolliset laajenemat rahamarkkinoille)

Rajoitukset (ihmisten ja elinkeinotoimintaa koskevat kansanterveydelliset suojelutoimet).

*

PS2

Niin, se minun kolmas tärkeä mittari vuoden 2022 talouteen?

Se on – johdonmukaisesti – sattuma. Jokin odottamaton, aavistamaton ja ennalta tietämätön tekijä, joka vain laukaisee tulen.

En sano ”musta joutsen”, mutta en pahastu, vaikka tätä silläkin nimellä mainitaan.

Kaikkea ei voi tietää. Kaikkea ei voi nähdä. Kaikkea ei voi lukea kirjoista. Kaikkea ei voi määrittää. Kaikkea ei oi välttää. Kaikkea vastaan ei voi toimia. Kaikkea vain ei voi poistaa maailmasta.

Aina vain sattuu onnettomuuksia, ketjureaktioita, arvaamattomia purkauksia. Maailmassa on jännitteitä, mannerlaattojen puristusta ja rouhintaa, sähkölatauksia ja lumimassoja jossain kaltevalla pohjalla. Ja sitten vain jokin laukaisee staattissen hivutuksen. Se vain tapahtuu.

Nyt on aika, jolloin näemme ja meille kerrotaan paljon voimakenttien kitkapintoja. Mutta emme siltikään kaikkea tiedä.  Olemme voimapiirien kontaktipintojen armoilla, mutta emme täysin syyttömiä siihen, miten näiden kenttien hyrrä on asettunut ja joutunut nalkkiin: joskus olisi ollut hyvä vain laukaista pienempi suma, mutta me olemme tarkoituksella kasvattaneet kuohuvirtaa, kasvattaneet jännepaineita. Emme ole niin viattomia, vaikka meistä onkin tulossa viattomia uhreja.

Se vain tapahtuu.

+5
veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu