Ylipäällikkö, presidentti ja yksi räätäli

*
25.9.1919:
Lalli:
Sotaväen ylipäällikkö kenraali Wilkama

Armeijan ylin johtaja on asetettu. Sanoimme kohta, että uusi ylipäällikkö on kaikinpuolin sopusoinnussa sen kansanomaisen hallitussuunnan kanssa mikä nykyään maassamme vallitsee.
Waatimatonta tulee tässä köyhässä maassa kaiken olla, turha prameileminen ja loisteliaisuus eivät ole luonteen omaisia tälle kansalle. Kenraali Wilkama on kuin personoitu suomalainen sotaväki. Hänen kaltaisiaan sotilaita meillä tarvitaan. …
Lähde:
Lalli, 25.9.1919;
*
Hieman aikaisemmin:
Mannerheim kärkkyy.
Heti alkuun Vennolankin hallitus joutui tulemaan toimeen Mannerheimin kanssa. Presidentinvaslin jälkeen Runnilta (jonne M vetäytyi tappionsa haavoja hoitelemaan, vh) oli ensimmäinen viesti, ettei häntä kiinnosta armeijan ylipäällikön tehtävä.
Sitten kuultiin, ettei se Ole lopullinen kanta, jos ehdiista sovitaan.

Omien sisäisten ja lähiympäristön paineiden lisäksi vetoomuksia tuli kriisiin ajautumassa olleilta Venäjän valkoisilta.
Mannerheimin arkistossa on mm. 27. heinääkuuta 1919 saapunut Arkangelin venäläisten joukkojen komentajan Jevgeni Millerin salasähke:
”Pohjois-Venäjän väliaikainen hallitus vetoas teihin, että ilmoitatte aikomuksenne aloittaa välittömästi operastionne Pietariin, mikä lopettaisi ikuisesti bolsevismin vaaran Suomelle ja turvaisi (valkoisen, vh) Venäjän hyvän naapuruuden.” …
Keskustelut Mannerheimin ylipäällikkyyden ehdoista jatkuivat, ja hän näytti henkilökohtaisestikin närkästymisensä vastustajilleen. Alkio (maalaisliiton isähahmo, vh) närkästyi takaisin ja teki 21. elokuuta saman johtopäätöksen kuin (britti-kenraali, vh) Hubert Gough muistelmissaan:
”Minun käsitykseni on nyt selvinnyt aavistus, että Mannerheim tarkoittaa maailman kuuluisuutta: lähteäkseen suomalaisilla joukoilla valtaamaan Pietari, selvittämään koko Venäjän kysymys. Hän luulee saavansa Venäjän operatsionissa eurooppalaisten joukkljen ylijohdon. Tähän uhrattaisiin Suomen nuoriso!”
Lopulta 31. elokuuta 1919 Mannerheimilla ja pääministeri Vennolalla oli viimeinen tapaaminen, josta hallitus sai raportin:
”Vaati, että olisi mentävä Pietarin-retkelle, tukk entente tai eu; etä maa julistettaisi sotatilaan… että keskuspoliisi olisi edelleen annettava sotilssjohtoon… Pääministerin vastustukseen sanoi, ettei hän koskaan Ole epäonnistunut. Oli hyvin vakuutettu, että Pietarin valtaus olisi Suomelle hyvin suuri etu… vaati oikeutta nimittää kaikki sotilaspäällystön, sekä, että sotaministeriksi… henkilö jonka (M) hyväksyy.”
Presidentti Ståhlberg vastasi (Mannerheimille) kirjeitse, ja ”valitti ettei paroni voinut nyt asettua Maan palvelukseen…”
Lähde:
Risto Volanen: Nuori Suomi. Sodan ja rauhan Euroopassa 1918-1922. Otava, 2019. s. 331-332
*
Jatkuu:
Seuraavaksi edessä oli erilaisia uhkauksia, ellei Mannerheimia valittaisi sotaväen päälliköksi.
Huhtikuussa pääministeriksi nimitetty Kaarlo Castren ei suostunut jatkamaan ilman Mannerheimin nimitystä.
Presidentti Ståhlberg taas ei voinut hyväksyä Mannerheimin ehtoja, joihin kuului muun muassa sotatilan julistaminen ”siihen asti kunne Venäjällä on Euroopan hyväksymä hallitus” ja hänelle virassaan oikeus päättää, milloin sotatoimiin ryhdytään.

Castrenin erottua presidentti nimitti 15. elokuuta 1919 edistyksen Juho Vennolan johtaman vähemmistöhallituksen ulkoministerinään edelleen Rudolf Holsti. Kyösti Kalliotakkn harkittiin pääministeriksi, mutta tässä vaiheessa hänen ja Alkion jännite näyttää tulleen esteeksi. Sotaministeriksi tuli Holstin linjaa tukenut kenraalimajuri Karl Emil Berg.
Presidentin päätöksillä samalla vaihdettiin laajemminkin sotilasjohtoa, kun kenraalimajuri Wilkamasta tuli sotaväen päällikkö ja yleisesikunnan päällikkö Hannes Ignatiuksesta sotakoulujen tarkastaja (Mannerheimin uskollisin mies pantiin ”hyllylle”, vh).
Vennolan hallituksessa olivat jäseninä edelleen sekä edistyksen että maalaisliiton voimamiehet Eero Erkko,Santeri Alkio ja Kyösti Kallio.”
Lähde:
Risto Volanen: emt.s. 328.
*
Perustuslaki
Kuten uudella vuosisadalla demokraattisissa maissa yleensä, Suomenkin ulkopoliittisen johdon sisällä oli nyt useita painotuksia, mutta uudessa hallitusmuodossa myös säädös, kuka tekee päätökset (= Presidentti, vh).
Omala kaudellaan ulkoministeri Holsti eu muuttanut ajatteluaan, joskin saattoi oli muotoiluiltaan usein varovaisempi.
Mutta ajatteluaan eu muuttanut myöskään presidentti Ståhlberg, joka ratkaisevissa paikoissa teki päätökset olojen rauhoittamiseksi myös ulkoisesti.
Jatkuvan tunnekuohun keskellö ei ollut aivan helppoa.
Lähde: Volanen: emt. s. 342.

*
25.9.1919:
Hallitukselle informoitiin syyskuun 25. päivänä, että

”presidentti on saanut uhkauskirjeen, jonka alla 32 jääkäriä, ja jossa murhaamisen uhalla vaadittiin häntä luopumaan vallasta”.
*
25.9.1919:
Tammisaaren vankileirin asiakasarvioinnista vastaava viranomainen kirjoitti:

”25.9.1919; Jyrkkä puoluemies. Pysyy omissa periaatteissaan ja on aina valmis väittämään vastaan ja kumoamaan toisia mielipiteitä.
Voitaisiin koettas ”selliopetuksella” mutta en usko että auttaa.”
Lähde:
Historioitsija Martti Favorin:
Raskaita aikoja – Punavangin kasvattaminen:

*

veikkohuuska

historianharrastaja, tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu