Katsomusopetusta tulee uudistaa harkiten

Katsomusopetuksesta peruskoulussa ja lukiossa on käyty keskustelua elämänkatsomustiedon opettajien aloitteesta. He haluaisivat avata uskonnottomille tarkoitetun vaihtoehtonsa kaikille. Näin teki viimeksi elämänkatsomustiedon opettaja Lauri Ojalehto mielipidekirjoituksessaan (HS 1.1.2022).

Elämänkatsomustieto (ET) on oman uskonnon opetukseen liittyvä uskonnottomille tarkoitettu vaihtoehto. Alkuvaiheessa ET:n opiskelijoiksi ohjautuivat mm. myös helluntailaiskotien lapset. Tämä johtui siitä, että helluntailaiset eivät tuolloin olleet rekisteröity kirkkokuntaa vastaavaksi yhteisöksi. Helluntailaislapsista useimmat kuitenkin halusivat siirtyä ET:stä luterilaiseen oman uskonnon opetukseen ja tämä haluttiin mahdollistaa avaamalla väylä.

Ojalehdon esittämät ongelmat liittyen esim. syrjintään, yhdenvertaisuuteen ja uskonnonvapauteen ratkaistaan, kun tämä väylä estetään, koska se on käynyt tarpeettomaksi. Tämän jälkeen ET:stä ei voi siirtyä oman uskonnon opetukseen eikä oman uskonnon opetuksesta elämänkatsomustietoon. Elämänkatsomustieto voi keskittyä sille tarkoitettuun alkuperäiseen tehtävään: uskonnottomien katsomusopetukseen.

HS julkaisi Ojalehdon mielipiteeseen kaksi kommenttia. Professori Arto Kallioniemi vaatii uutta oppiainetta (HS 4.1.2022). Kallioniemen mukaan Ojalehdon vaatimus ET:n avaamisesta kaikille ei olisi edistysaskel, vaan ”lisäisi entisestään koulun katsomusopetuskentän eriytymistä”. Hän katsoo, että ”yleissivistävän koulun katsomusopetusta tulee kehittää palvelemaan ihmiskunnan sivistyksen yhteisiä päämääriä, ei lokeroitumista ja kiinnittymistä omaan uskontoon tai katsomukseen.”

Kasvastustieteen maisteri Hanna Alava kysyy kommentissaan (HS 8.1.2022):, miksi köyhdyttää katsomusaineiden sisältöä? Hän kertoo, että ”nykyisissä uskonnon ja elämänkatsomustiedon oppiaineissa käsitellään jo Kallioniemen ehdottamia teemoja”. Alava muistuttaa, että nykyisin oppilaat saavat myös ”tietoa katsomusaineensa kertomus- ja kulttuuriperinnöstä. Jos yhteinen oppiaine luotaisiin yksinomaan ihmisoikeuksien, tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja monimuotoisuuden ympärille, oppiaineen sisältö sekä lasten ja nuorten länsimaisen kulttuurin tuntemus köyhtyisivät.”

Nykyinen oman uskonnon opetus syntyi vuoden 2003 uskonnonvapauslain pohjalta. Sen vahvuuksina on pidetty sekä uskonnollisen enemmistön että vähemmistöjen oikeutta tutustua omaan uskontoonsa yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Tärkeä on myös läheisyyden periaate: tunne ensin omasi, niin kykenet paremmin kohtaamaan muut.

Jos ei tyydytä Ojalehdon ehdottamaan nykymallin pikakorjaukseen avaamalla elämänkatsomustieto kaikille, vaan tähdätään Kallioniemen tapaan kokonaan uuteen oppiaineeseen, joka olisi kaikille yhteistä ja samalla myös pakollista, tarvitaan lähempää tutkintaa siitä, miten tämä kaikki tulisi ratkaista. Kaikille yhteistä katsomusopetusta voisivat täydentää valinnaiset ja vapaaehtoiset kurssit, joissa olisi mahdollista hyödyntää nykyisen mallin vahvuuksia.

Uskonnon harjoittamiseen liittyvä kokemuksellisuus tulisi uudessa yhteisessä katsomusopetuksessa ottaa nykyistä paremmin huomioon. Uskonnossa elämyksellisyys on hyvin merkittävää. Myös nykyisin hyvin suositun uskonnollisen etsinnän ja erityisesti uushenkisyyden tulisi sisältyä opetukseen. Tämä edellyttää opettajalta taitoa hyvän keskustelukulttuurin luomiseen ja oppilaiden kysymysten kohtaamiseen.

Katsomusopetus on peruskoulun ja lukion yleissivistävän opetuksen keskeistä sisältöä. Siksi katsomusopetusta on uudistettava harkiten.

 

0
VeikkoPoyhonen
Helsinki

Näkövammainen pappi, eläkkeellä. Opiskellut myös kasvatustieteitä. Opetusneuvos.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu