Pandemia herätti Suomen kantamaan erityistä huolta ikäihmisistä

Viime vuosina Suomi on arvostanut erityisesti nuoria, mikä näkyy maan hallituksen ministerivalinnoissa. Ikäihmiset jäävät liian usein vaille heille kuuluvaa arvostusta. Kiinan maailmalle lahjoittama koronapandemia kuitenkin osoittaa, että nuoria ikäluokkia edustava hallitus oli heti valmis tarjoamaan erityistä suojelua ikäihmisille. Tarvittiinko arvo- ja asennemuutokseen koko ihmiskuntaa uhkaava pandemia?

Suomessa yli 70-vuotiaita on noin 850 000. Heidän suhteellinen osuutensa kasvaa koko ajan. Mitä vanhempi ihminen, sitä suuremmmat riskit hänellä on sairastuessaan koronaan. Lähes miljoonan ihmisen yhtäaikainen sairastuminen olisi uhka koko suomalaisen yhteiskunnan kantokyvylle. Suomen hallitus oli siis viisaasti harkitseva päättäessään kaikin mahdollisin keinoin suojella ikäihmiset epidemialta.

Tähän liityy kuitenkin eräs ongelma. Suomen ikäihmisten suurella joukolla ei ole virallisia edustajia, joiden kanssa neuvotella heitä koskevista ratkaisuista. Puoluetaustaisilla eläkejärjestöillä on oma, perinteinen roolinsa. Olisi johdonmukaista, että ikäihmisillä olisi omat, viralliset elimensä, joiden kanssa maan hallitus voisi neuvotela. Kaksi kertaa on tehty kansalaisaloite eduskunnalle vanhusasiavaltuutetusta. Molemmat kaatuivat vähäiseen kannatukseen. Eduskunnalla olisi mahdollisuus tarttua asiaan myös oma-aloitteisesti.

Vanhusasiavaltuutetun sijaan puhuisin mieluummin ikäihmisten valtuutetusta. Ikäihmisellä ymmärrämme ns. vanhuuseläkkeellä olevaa yli 65-vuotiasta kansalaista, joka terveinä vuosinaan on valmis eri tavoin palvelemaan suomalaista yhteiskuntaa. Ikäihmisten valtuutettu olisi sekä aktiivisten eläkeläisten että hoitoa ja hoivaa tarvitsevien vanhusten ääni.

Läntisissä hyvinvointiyhteiskunnissa ihmisen eliniänodote kasvanee myös tulevina vuosikymmeninä. Tästä syystä myös ikäihmisen käsite elää. Nuorten ikäluokkien tapaan he ovat entistä kyvykkäämpiä puolustamaan etujaan ja vaatimaan, että heitä kuullaan.

Syntyi vaikutelma, että Suomen hallitus ei voinut kuulla ikäihmisten edustajien ääntä päättäessään näiden suojelusta. Tästä syystä saattaa olla mahdollista, että suomalainen ikäihminen joutuu käymään itsensä kanssa tavallista kovemman kamppailun voidakseen sitoutua häntä suojeleviin ohjeisiin. Toimiva vuorovaikutus osapuolten välillä olisi iso askel hyvään suuntaan.

Myös ikäihmiset tarvitsevat omat viralliset neuvotteluelimensä.

VeikkoPoyhonen

Näkövammainen pappi, eläkkeellä. Opiskellut myös kasvatustieteitä. Opetusneuvos.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu