Ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei harjoittelukenttää

Yhteiskunnassa pohditaan kiinnostuneina turvallisuusasioita. Erilaiset palautteet kuvaavat päätösten onnistuneisuutta, jonka on osoitettava luottamusta. Tiedottamisen on oltava avointa. Muutokset koskettavat muun muassa maanpuolustuksen yleisiä toimintaulottuvuuksia. Miten perustuslaki on sopusoinnussa maamme ulkopuolella tapahtuviin ilmavalvontatehtäviin, joita on suunniteltu? Voidaanko harjoittelukäsitteen varjolla tehdä kyseisiä päätöksiä? Suunnitelmat ovat nostattaneet ymmärrettävästi kysymyksiä, joita on tutkailtava huolella.

Esillä ollut ilmavalvontakysymys on suuri muutos vallitsevaan käytäntöön: kansalaisten yleistä mielipidettä on vaikea sivuuttaa. He seuraavat tarkkaan, miten päättäjät toimivat säätämiensä lakien ja asetusten puitteissa. Tulkitaanko ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevia lakeja niin laveasti, että niiden varsinainen sisältö jää pimentoon? Päättäjien on kysyttävä itseltään, missä rajoissa tulkinnat toimivat. He eivät voi toimia pelkästään niin sanottujen asiantuntijoiden näkemysten mukaan.  Omalla ajattelullakin pääsee pitkälle, jos haluaa. Kokemuksesta on tietenkin hyötyä monissa asioissa.  

Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ei ole perusteltua hoitaa joidenkin organisaatioiden mieltymyskysymyksenä, kuten julkisuudessa on esitetty. On arvioitava etukäteen päätösten seurauksia, joita päätöksistä saattaa aiheutua. Henkilökohtainen pätevyys koetellaan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Tiedotusvälineet voisivat kuvata laajemmin Euroopan unionin oloissa maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan merkitystä, esimerkiksi television uudistuneiden sivujen kautta. Perusteltu kysymys on, miten Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka jatkossa kehittyy.

Terveisin

YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi

Suomen tietokirjailija

http://www.veikkovilmi.fi

Kuopio