Dosentti, YTT, KT, YTL, KM, HuK: Opetusnäytteet dosentuuria varten Kuopion yliopistossa 2007. Todetun tieteellisen pätevyyden jälkeen asetusten mukainen nimitys sosiaalipolitiikan, erityisesti koulutuspolitiikan dosentuuriin. Itä-Suomen yliopiston dosentti. Yhteiskuntatieteiden tohtorin tutkinto (YTT) Kuopion yliopistossa 1993 ja Kasvatustieteen tohtorin tutkinto (KT) Jyväskylän yliopistossa 2005. Yhteiskuntatieteiden lisensiaatti (YTL), Kasvatustieteiden maisteri (KM), Humanististen tieteiden kandidaatti (HuK), Lukion oppilaanohjaaja, Ammattikoulunopettaja, Erityisopettaja, Luokanopettaja, Sotilasarvo luutnantti.
Julkaisuja: Vilmi, Veikko 2005. Turvallinen koulu. Suomalaisten näkemyksiä koulutuspalvelujen kansallisesta ja kunnallisesta priorisoinnista. Abstract: Secure education. Finnish views on national and municipal priorities of Finland's education services. University of Jyväskylä. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 257. Diss. Vilmi, Veikko 1993. Kuopiolaisten tyytyväisyys kaupunkiinsa ja sen palveluihin vuonna 1985. Abstract: The satisfaction of Kuopio inhabitants with the services offered by their City in the year 1985. Kuopio University Publications E. Social Sciences 13. Kuopion yliopisto. Sosiaalitieteiden laitos. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 13. Diss. Vilmi, Veikko 2003. Koulutus ja koulutukseen valinta. Tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Abstract: Education and educational recruitment. A research about administrative decisions and results based on legislation. Snellman-instituutin arkistojulkaisu 1. Kuopio: Snellman-instituutti. Vilmi, Veikko 1989. Asukkaiden hyvinvointipalveluja koskevat arviot ja odotukset Kuopion kaupungissa. Sosiaalipolitiikan lisensiaattitutkielma. Kuopion yliopiston sosiaalitieteiden laitos. Historiajulkaisu (painettu 2017; myös E-kirjana): Seppälä, Jarmo & Vilmi, Veikko 2016. Kuopion Reserviupseerikerho. Vastuullinen, perinteitä arvostava, aatteellinen ja edunvalvonnallinen reserviupseeriyhdistys 1929–2014. Kuopion Reserviupseerikerho ry Kuopio. Vilmi, Veikko 2009. Turvallinen koulu tavoitteena. Tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista. Kuopio: Maakuntakokoelma. Vilmi, Veikko 2018. Ryhmäpuutarhayhdistykset hyvinvointia edistävänä tekijänä. Tutkimus hallinnollisista päätöksistä ja toiminnoista. Kuopio: Maakuntakokoelma. Vilmi, Veikko 2018. Koulutuspalvelut päätöksenteon toteutumana. Koulutuspoliittinen tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista 1850-luvulta lähtien. Kuopio: Maakuntakokoelma.
Tieteelliset referee-artikkelit: Hirvonen, Jaana & Martin, Marjatta & Vilmi, Veikko 1994. Sirkkulanpuisto esimerkkinä omaan apuun perustuvasta asuntopoliittisesta kehittämishankkeesta. Teoksessa Juhani Laurinkari (toim.) Oman avun yhteisö erityisryhmien asuntokysymyksen osaratkaisuna. Ympäristöministeriö. Asunto- ja rakennusosasto. Tutkimusraportti 4 / 1994, 44 - 53. Laurinkari, Juhani & Vilmi, Veikko 1994. Onko vaihtoehtoisella asuntopolitiikalla tulevaisuutta? Teoksessa Juhani Laurinkari (toim.) Oman avun yhteisö erityisryhmien asuntokysymyksen osaratkaisuna. Ympäristöministeriö. Asunto- ja rakennusosasto. Tutkimusraportti 4 / 1994, 36 - 43. Vilmi, Veikko 1996. Die Selbsthilfegesellschaft als wohnungspolitische Lösung. Teoksessa Johann Brazda & Jerzy Kleer (toim.) Genossenschaften vor neuen Herausforderungen. Festschrift für Prof. DDr. Juhani Laurinkari. Augsburg: Maro Verlag, 305–318. Vilmi, Veikko 1999. Ammatillinen koulutus väline sosiaalistumisessa koulutusyhteiskuntaan. Teoksessa Eira Korpinen & Liisa Puurula (toim.) Tutkimisen ja löytämisen pasianssia. Professori Jorma Ekolalle omistettu juhlakirja. Tutkiva opettaja 3. Jyväskylä: TUOPE, 67–78. Vilmi, Veikko 2005. Opettajankoulutus opiskelijavalintojen toteutumana. Koulutuspoliittinen tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Teoksessa Eira Korpinen (toim.) Opettajankoulutus eilen, tänään, tulevaisuudessa. Professori Erkki Viljasen juhlakirja 5.2.2005. Tutkiva opettaja 1. Jyväskylä: TUOPE, 35 - 69. Vilmi, Veikko 2006. Kunnalliset hyvinvointipalvelut murroksessa - esimerkkinä koulutuspalvelut. Teoksessa Juha Hämäläinen & Riitta Vornanen & Juhani Laurinkari (toim.) Hyvinvointi ja turvallisuus 2000-luvulla. Juhlakirja professori Pauli Niemelän täyttäessä 60 vuotta 5.4.2006. Kuopio: Kuopion yliopisto, 111 - 128. Esimerkiksi linkin http://www.veikkovilmi.fi kautta julkaisuja.
Kuopion yliopistossa tohtoripromootio 1996 (kutsuttuna 2010) ja Jyväskylän yliopistossa 2009. Tieteellisiä esityksiä kansainvälisissä konferensseissa. Artikkeleiden kirjoittaminen. Suomen tietokirjailija. Oulun yliopiston, Jyväskylän yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston alumni. Kunnalliset ja seurakunnalliset luottamustehtävät. Lisäksi muun muassa EUSE-, MAOL-, OSJ-, Tutkiva opettaja -järjestö, Reserviupseeriyhdistys-, MPK-, VAPEPA-toiminta. Maanpuolustusmitali (kultainen solki). Kultainen ampuma- ja suunnistusmerkki. Kuopion Reserviupseerikerho ry:n standaari. Web address: http://www.veikkovilmi.fi.
Kovia arvoja on helppo kannattaa, jos elämä on ollut pehmeää pumpulia. En itse tunne ketään, joka on joutunut elämään kovemman kautta ja kannattaisi näitä esitettyjä kovempia arvoja. Ongelmallisin porukka on kuitenkin se, joilla on ollut ”keskikova” elämä, jossa on kohtalaisesti selvinnyt – Tämä koetaan helposti omaksi ansioksi eikä nähdä, kuinka hyvät kortit onkaan saanut ja minkälainen vaikutus esimerkiksi tukevalla ja kannustavalla lähipiirillä onkaan ollut. Heidän tarinansa kannattelevat ja todistavat väkevästi kovien arvojen puolesta, jättämällä kuitenkin paljon heidänkin menestykseensä tarvittavia palikoita mainitsematta. Nämä palikat koostuvatkin paljon niistä pehmeämmistä arvoista, joita esimerkiksi monenlainen yhdenvertaisten mahdollisuuksien ihanne koulutusmaailmassa heijastaa.
Onhan sitten pehmeämpien arvojen kannattajissa nähtävissä yhtälaista mustavalkoista ajattelua, jossa mikään ei milloinkaan ole yksilön omalla vastuulla – Ei edes avun vastaanottaminen sitä tarvittaessa. Kun keskustelu pallottelee hyvin paljon näiden kahden ääripään välillä, se rakentava keskeltä löytävä keskustelu hukkuu kaiken alle eikä eteenpäin päästä. Luonnollisesti media mässäilee näillä ääripäillä, sillä se herättää tunteita ja saa lukijoita. Harmillisinta on se, että tämä mustavalkoinen keskustelukulttuuri pääsee näin leviämään.
Uskoisin sieltä keskeltä löytyvien arvojen olevan kaikkein eniten edustettuna kansassa. Tämän huomaa silloin, kun asioista oikeasti pienessä ryhmässä tai kahden kesken keskustelee. Itse koitan kovasti harrastaa erilaista yhteiskunnallista keskustelua monien ääripääajattelijoidenkin kanssa, eikä ole loppuviimein edes kovin vaikeaa löytää keskustelulle rakentavaa pohjaa, jos keskustelulle todella haluaa antautua. Hämmentävää kyllä, usein riittää puhtaasti oma motivaatio tähän. Kyllä jokainen haluaa omista ajatuksistaan keskustella, tulee vain osata todella kuunnella, mitä toisella onkaan sanottavaa, jotta voi mitenkään rakentavasti vastata. Jos kokee olevansa kivenkovaan oikeassa ja mentaliteettina on käännyttää toinen ajattelemaan samoin kuin itse, ei rakentavalle keskustelulle ole tilaa – Ellei toinen sitä anna. ”Anna mennä, käännytä minut”, ja keskustelulle on pohja.
Toisten ajatuksia ja arvoja ei kannata koskaan stereotypioida ja torpata suoralta kädeltä, vaan kuunnella, miksi nämä ajatukset tai arvot juuri kyseisen henkilön mielestä olisivat niitä parhaimpia ja perustelluimpia. Siinä on jo paljon mahdollista sen laatuiseen ajatuksenvaihtoon, jonka lopputuloksena molemmat osapuolet saattavat löytää itselleen uusia tapoja nähdä maailmaa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvinvointi yhteiskunta rakennettiin sodan jälkeen yhteisinponnistuksin. Silloin ymmärrettiin vielä mitä (kovat arvot todella olivat) siitä tuli myös reaalitodellisuutta kansalaisille. Sen puolustamien ei ole haaveilua vaan todellista työtä valtion ja kansalaisten eteen.
Ilmoita asiaton viesti
”Hyvinvointi yhteiskunta rakennettiin sodan jälkeen yhteisinponnistuksin.”
Suomen valtio oli oleellinen toimija hyvinvointivaltion luomisessa koska muualla ei ollut pääomaa kuten ei ole nytkään.
Ilmoita asiaton viesti
Minua huolestuttaa enemmän pehmeät arvot, pehmeät arvot ovat minusta suurin syy nuorten ongelmiin Suomessa.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta tuntuu siltä, että siellä, missä pitäisi noudattaa vähän kovempia arvoja, noudatetaan pehmeitä. Niissä paikoissa, missä sietäisi olla vähän pehmeämpiin arvoihin perustuvia toimintoja, toimitaankin kovien arvojen mukaisesti. Nämä tilanteet ovatkin aivan mahtavia, missä molemmat puolet ovat osaltaan oikeassa, mutta oman puolen ongelmia ei myönnetä – Ei ainakaan ennen, kuin tuo toinen. Pattitilanne.
Ilmoita asiaton viesti
Olisi todellakin kiva tietää enemmän ihmisten kannatusten taustoja. Mitä halutaan ja koetaan kaivattavan. Siitä lähtee se purkaminen eli miten asioita kannattaisi edistää ja miten päästäisiin tavoitteisiin.
Onko esim liika turvallisuus jotain, mitä ihminen ei lopultakaan halua. Miten saada elämään jännitystä? Tarvitseeko jännitys toteuttaa juuri tässä muodossa?
Osa kaipaa lisää turvallisuutta ja osalla sitä voi olla liikaa. Miten asia tulisi ratkaista? Mitä ”kaiken saaja” voisi tehdä, että elämä olisi antoisaa?
Ilmoita asiaton viesti