Ulkopolitiikka ja kielikuvat
Ulkopolitiikan kohdalla on käytetty erilaisia kielikuvia, joiden avulla on hahmotettu ulko- ja turvallisuuspolitiikan tilaa. Kansalaiset miettivät, mitä heidän kuulemansa asiat merkitsevät todellisuudessa. Jotkut ovat pohtineet heidän puolestaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevia sanomisia: – Luulen, että sanonnat osataan tulkita oikein. Tässä arvioinnissa on unohdettu tuttu kansanviisaus: – Luulo ei ole niin sanottu tiedon väärti.
On muitakin ulkopolitiikan yhteyteen läheisesti kuuluvia sanontoja: – Niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan ja ehkä myös: – Niin makaa kuin petaa. Kannattaa perehtyä ajantietoon ja kansanviisauteen.
Kansalaiset ovat kiinnostuneet tietämään, onko hyväksytyllä ulkopolitiikalla jatkuvuutta. Miten osaaminen näkyy ulko- ja turvallisuuspolitiikassa? On arvioitava jatkuvasti sitä, miten luotettavissa käsissä Suomen laivan ruori on, kun laivamme seilaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan merillä. Kielikuvan avulla ilmaistu ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoite on haasteellinen, sillä muualta saattaa tulla paineita oman ulkopolitiikan harjoittamista kohtaan.
Kun ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevia kannanottoja esitetään, on pohdittava tarkkaan ajatusten sisältöä. Kun ulkopolitiikan alueen vastuulliset henkilöt sisällyttävät esityksiinsä kielikuvia, ulkopuoliset arvioivat niitä poliittisten tarkoitusperien kannalta. Kielikuvat muistetaan erittäin hyvin. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ei ole toimittava liian suorasukaisesti, esimerkiksi kielikuvamaisesti sanottuna: – Rohkea rokan syö.
Ulkopolitiikan suunnan on oltava selkeä, ymmärrettävyysvajetta ei saa syntyä. Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevat lausumat vaativat ennakkoharkintaa. Kokemusta on hyödynnettävä. Päätöksenteon on herätettävä eri osapuolten luottamusta. Tiedotusvälineiden on tiedotettava monipuolisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksistä. Kansalaiset haluavat tietää, minkä periaatteiden mukaan ulko- ja turvallisuuspolitiikka etenee.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
Kuopio
Fraaseja riittää, jos ei varsinaisesti kansanperinteessä, niin uudemmissa valikoimissa:
– Maantieteelle emme voi mitään.
– Maassa on aina armeija; jos ei oma niin vieras.
– Ei koskaan enää yksin!
– Valinta joudutaan tekemään ruton ja koleran väliltä.
– Venäjä kunnioittaa vain voimaa.
– Yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää, mutta entäs kun tulee se yhdestoista?
– Ei tuomarina vaan lääkärinä.
– Suomessa on läntisen maailman paras Venäjä-asiantuntemus.
– Tällaista ei olisi päässyt tapahtumaan Kekkosen aikana.
– Keskustelua käydään aivan vääristä asioista.
– Tämä kansa on tyhmä.
– Asiaan ei pidä suhtautua tunteella, vaan rationaalisesti.
– Jos niitä ei pysäytetä Ukrainassa, ovat ne kohta Suomessa.
– Kasakka ottaa sen mikä on huonosti kiinni.
– Ihmiset ovat kaikkialla yhtä ystävällisiä, mutta poliitikot pilaavat koko jutun.
Ilmoita asiaton viesti
Maltillinen ja sivistynyt luonnehdinta ulkopolitiikasta. Mielestäni ulkopolitiikassa ennen kaikkea on oltava maltillinen ja on tärkeää nojautua siihen todellisuuteen, missä elämme. Tuo todellisuus on pitkänlinjan todellisuutta. Ulko- ja sisäpolitiikan toimijat vaihtuvat ja tuovat omia mausteitaan politiikkaan. Niihin politiikassa hyväksyttyihin periaatteisiin, joihin maassamme on totuttu nojautumaan, kannattaa edelleen luottaa. Mielestäni ns. Paasikiven-Kekkosen linja nojaa siihen tosiasiaan, että naapurimaamme ovat ja pysyvät. Tulee kaiken aikaa olla valppaana ja joustaa kun on joustettavissa ja kuitenkin pitää oma linja suorana ja puhtaana, suomalaisen rehellisenä.
Tärkeää on rauhalliset ja ystävälliset naapuruussuhteet. Silloin molemminpuolinen hyötykin on parhaimmillaan.
Ulkopolitiikassa on ehkä erotettavissa lähi- ja kaukoulkopolitiikka. Diplomatiassa on hyvä olla kunnolliset tuntosarvet. Kaukana olevillakin mailla on omat naapurinsa, joiden mukaan politiikkaa on sovitettava.
Ilmoita asiaton viesti
Ajankohtaiset asiat ja kriittiset kysymykset voivat vaikuttaa kovin monimutkaisilta – ja niitä monimutkaistetaan kenties tahallaankin käyttämällä ammattilaiselta kuulostavaa ”jargon”:ia. Lopulta kyse on kuitenkin ihmisten asioista, ja aika yksinkertaisista ajattelukuvioista, joita kansantajuiset sanonnat selventävät kummasti. Emme me ihmiset lopulta ole niin monimutkaisia ja välkkyjä kuin kuvittelemme. Eikö juuri tieteessä olekin eleganssin huippua, jos monimutkaiset asiayhteydet pystyy tiivistämään kohtuullisen osuviin yksinkertaistuksiin? ”Plus ça change, plus c`est la même chose”.
”Mutta NATO”.
Näinhän meidän jääräpäät pyrkivät lopettamaan kiusallisen koettelevat keskustelut ulkopolitiikasta.
Ilmoita asiaton viesti