KASVATUSTEHTÄVÄ YHTEINEN ASIA

Yhteiskunnan päätöksenteolla on tärkeä vaikutus kansalaisten hyvinvointiin. Tätä on voinut pohtia esimerkiksi kansainvälisenä opettajienpäivänä. Päätöksenteossa on tehtävä oikeita valintoja myönteisen kehityksen turvaamiseksi. Toiminnasta vastaavien henkilöiden on sisäistettävä päätöksenteon demokraattinen kulttuuri. Se sisältää yhteiseltä arvopohjalta lähteviä ja käytäntöä palvelevia menettelyjä. Muun muassa oppilaiden hyvinvointi on riippuvaista siitä, miten laadukkaita koulutuspalveluja kunnassa on saatavissa. Kasvatuksen laatua voidaan arvioida varhaiskasvatuksesta lähtien. On havaittu esimerkiksi, että lapsia on pyritty itsenäistymään iältään melko varhain. Vanhempien pitäisi kuitenkin varata riittävästi aikaa lapsen kasvulle: kodin turvallinen, tasapainoinen ja kannustava ilmapiiri tukee lasta myöhemmin koulutyössä.

Perheen sisäiset hyvät suhteet ovat myös merkittäviä. Ne tukevat lasten ja nuorten koulunkäyntiä ja vaikuttavat ehkäisevästi syrjäytymisvaaraan. Hyötyperiaate toteutuu, jos yhteiskunnassa ehkäistään sosiaalisia ongelmia ja lievennetään haittoja. Oikeudenmukaisuuden periaate on myös sellainen arvo, jonka mukaan yhteiskuntaa yritetään kehittää jäsentensä perustarpeiden tyydyttämiseksi. Perheen sosiaalinen ympäristö, joka toimii vastuullisesti, vaikuttaa myös myönteisesti lasten ja nuorten kehitykseen. Niin sanotun sosialisaatioprosessin arvioinnissa kysytään sitä, miten hyvin on toteutunut lasten ja nuorten vuorovaikutus samanikäisten kanssa ja millaiset ovat olleet esimerkiksi heidän harrastusmahdollisuutensa.

Yhteiskunnan tavoitteena on saada aikaan sellainen järjestelmä ja elinolot, että sen jäsenillä on mahdollisimman hyvät edellytykset tyydyttää fysiologisia ja turvallisuuden tarpeitaan. Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden sekä itsensä toteuttamisen tarpeiden tyydyttäminen ovat myös tärkeitä. Lapset ja nuoret joutuvat kuitenkin elämään melko usein sellaisissa oloissa, että on tehtävä lastensuojelullisia toimia. Lasten ja nuorten turvallisuutta uhkaavia tekijöitä on pyritty välttämään ja lieventämään tekemällä jopa huostaanottopäätöksiä. Perhekotitoiminnan avulla on eräissä tapauksissa vaikutettu heidän kasvuunsa myönteisesti. Jos huoltajilla on voimavarojen puutetta toimia riittävän hyvin kasvatustehtävässään, heitä on tuettava. Kun puututaan perheen asioihin, on mietittävä huolella, miten pitkälle ulottuu perheen itsenäinen päätöksenteko.

Terveisin                                                                               

YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi

Kuopio