PÄÄTÖSTEN ON OLTAVA KOKOAVIA

Monessa yhteydessä on puhuttu lakien säätämisestä. Eräässä tilaisuudessa osallistujilla oli mahdollisuus kysyä lainsäädäntöasioista niiltä henkilöiltä, joiden rooliin ne läheisesti kuuluvat. Muun muassa kerjäämisen kieltämisen lain nykyvaihe kiinnosti. Tilaisuudessa haluttiin saada selvitystä siihen, olisiko suunnitteilla oleva laki inhimillisesti oikea ratkaisu. Jos laki säädettäisiin, ei voida sivuuttaa sen kohdalla niin sanottua rakenteellista köyhyysilmiötä. Yleisesti hyväksytyissä säädöksissä tähdennetään lisäksi ihmisten vapaata liikkumisoikeutta. Sen periaatteen mukaan ihmiset voivat toimia parhaaksi katsomallaan tavalla.

Päätösten laatua arvioitaessa nousee esiin muitakin yleisiä kysymyksiä, joihin on saatava vastauksia. Miten yhteneviä tai eroavia ovat eri väestöryhmien käsitykset päätöksenteon toimivuudesta? Kokevatko yhteisön jäsenet heitä koskevat päätökset oikeudenmukaisiksi? Toimiiko päätöksenteko hallintopäätöksiä tehdessään siten, että se on estämässä yhteiskunnan polarisoitumista, jopa syrjäytymistä? Tehdyt päätökset vaikuttavat myönteisesti tai jopa kielteisesti siihen, miten paljon luotetaan yleensä hallintoon. Sosiaaliset vaatimukset ja paineet ovat päätösten taustalla. Päätöksiä tehtäessä ihmisarvon yläkäsitteen tulisi suunnata ajattelua.

Viestintävälineiden tehtävä on välittää tietoa päätöksistä ja tapahtumien kulusta. Toivottavasti tapahtumien seuraaja saa sellaisen kuvan, että vastuulliset tahot ovat todella paneutuneet kulloinkin päätettävään asiaan. Oikeat määritelmät ja eri puolia tarkastelevat kannanotot liittyvät kerjäämisasiaankin, joka on monitahoinen ongelma. Päätöksentekijöiden on sisäistettävä kyseinen ongelma ja toimittava sen mukaan oikein. Ihmisen hyvää tavoitteleva päätöksenteko on yhteydessä laadukkaiden palvelujen järjestymiseen. Myönteiset kokemukset lisäävät hallinnon arvostusta. Suunniteltujen lakien käytäntöön soveltaminen sisältää tarvittaessa myös itseohjautuvuuden.

Terveisin

YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi

Kuopio