OPETUSMINISTERIÖ KOULUTUKSEN JOHTAMISEN HAASTEIDEN EDESSÄ

Yhteiskunnassa pyritään toteuttamaan niin sanottua elinikäisen koulutuksen periaatetta.  Käsite viestittää sitä, että yhteiskunnassa on koulutuspalveluja, jotka edistävät käyttäjien hyvinvointia ja tyydyttävät heidän tarpeitaan. Koulutus on hyvinvointitekijä, joka vaikuttaa koulutettavien yhteiskuntaan integroitumiseen. Vastakkainen käsite – syrjäytymisvaara – tarkoittaa puolestaan vaikeutta saada tarvittavia yhteis­kunnan tuottamia palveluja. Koulutuspalveluja kehit­ettäessä joudutaan ottamaan huo­mioon yhä enemmän koulutuksen tarvitsijoiden kulttuuritausta. Maahanmuuttajien kohdalla pohditaan esimerkiksi, mitkä hyvinvointitekijät vaikuttavat parhaiten kotoutumiseen. Yksilötasolla voi esiintyä tarpeentyydytyksen vajetta, jos ei saa haluamiaan koulutuspalveluja. Syrjäy­tymisvaaraa on myös silloin, kun joudutaan suoritettujen opiskelijavalintojen vuoksi koulutusjärjestelmän ulkopuolelle. Kyseises­sä tilanteessa vai­keutuvat mahdollisuudet saada niitä tietoja ja taitoja, joita tar­vitaan yhteis­kunnassa. Tutkimuksissa on osoitettu monin tavoin koulutuspalvelujen tärkeyttä kansalaisten hyvinvoinnille. Koulutuspalvelut määritelläänkin luonteensa vuoksi kuuluviksi peruspalveluihin. Käsitteellä peruspalvelut viitataan perustarpeiden tyydyttämiseen.   Näkökulmasta riippuen puhutaan myös hyvinvointipalvelujen käsitteestä. Hyvinvointipalvelujen käsite on tarkoituksenmukainen käsite koulutuspalvelujen käyttäjän kannalta. Kasvatuksen ja opetuksen tarvitsijat ovat riippuvaisia yhteiskunnan tuottamista ja rahoittamista palvelujärjestelmistä, joista tarvitaan arviointitietoa pohdittaessa palvelujen tärkeysjärjestystä. Yhteiskunnallisessa keskustelussa priorisointi on ajankohtainen käsite tarkasteltaessa hyvinvointitarpeiden tyydyttämistä. Hyvinvointipalvelujen laatua tutkittaessa määritellään kaikkien arvioitavien palvelujen painoarvo, joiden avulla muodostetaan tärkeysjärjestys. Taloudelliset tekijät vaikuttavat tavoitteiden toteuttamiseen: hyvinvointipalveluja tuotetaan siihen saakka, kun on varaa. Priorisointia voidaan harjoittaa myös negatiivisesti, jolloin kirjataan vähiten arvostetut asiat järjestykseen. Priorisointia on mahdollista tarkastella hyvinvointikysymyksenä, miten koulutuspolitiikan tavoitteenasettelut realisoituvat ja kohtaavat kuntalaisten koulutustarpeet. Koulutuspalveluihin on kohdistunut yhteiskunnallisia muutospaineita. Uusliberalistinen koulutuspolitiikka on ollut suuntaamassa kuntien kasvatus- ja opetustointa. Kyseisen koulutuspolitiikan yhteiskunnalliset vaikutukset ovat nähtävissä tulevaisuudessa. Miten turvataan koulutuksellinen tasa-arvo, joka on ollut johtavana aatteena koulutusta järjestettäessä yhteiskunnassa? Suunnittelun ja päätöksenteon avulla voidaan vaikuttaa koulutuspalvelujen laatuun ja myös yleiseen arvostukseen, jotka ovat yhteydessä palvelujen tarvitsijoiden koettuihin ratkaisuihin. Ajankohtaisena haasteena on myös pohtia, miten perehdytetään kansalaiset mediaympäristön vaatimien koulutustavoitteiden saavuttamiseen.
 
Terveisin

YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
 

Kuopio