KASVUA TURVAAVIA RATKAISUJA EDISTETTÄVÄ

Yhteiskunnassa on tärkeää arvioida harjoitetun perhepolitiikan laatua. Perustellusti voidaan kysyä, miten hyvin suunnittelun ja päätöksenteon menettelyt ovat tukeneet lasten ja nuorten kehitysprosessia. Tutkimuksissani olen syventynyt palvelujen tuottamisen ja rahoittamisen malleihin, jotka esittävät muun muassa perheiden hyvinvointikysymyksiä. Mallit osoittavat arvolähtökohtien ja priorisoinnin merkitystä hyvinvoinnin rakentumisessa. Perheiden hyvinvoinnin kehittyminen on riippuvaista palvelujen järjestelyistä. Kasvatuksen tuloksia on mahdollista arvioida varhaiskasvatuksesta lähtien. Voidaan esimerkiksi todeta, että kodin turvallinen, tasapainoinen ja kannustava ilmapiiri tukee lasta myöhemmin koulutyössä. Jos kasvatustavoitteena on itsenäistää lapset varhain, menettely voi lisätä turvattomuutta. Vanhempien tulisikin varata riittävästi aikaa lapsen kasvulle. Tutkimukset osoittavat lisäksi äidin ja isän suurta merkitystä lasten koulunkäynnin tukena ja turvana. Kyseinen kasvatustieto antanee pohdinnan aihetta syrjäytymistä koskevaan keskusteluun maassamme. Yleisenä tavoitteena on oltava sellainen järjestelmä ja elinolot, että kansalaisilla olisi mahdollisimman hyvät edellytykset tyydyttää fysiologisia ja turvallisuuden tarpeitaan. Niiden ohella ovat myös yhteenkuuluvuuden ja rakkauden sekä itsensä toteuttamisen tarpeiden tyydyttäminen merkittävää hyvinvoinnin kannalta. Kehitys on jossain määrin huonontunut: lapset ja nuoret joutuvat elämään melko usein sellaisissa kasvuympäristöissä, jotka eivät ole aina myönteisiä kasvun kannalta. Tästä on ollut seurauksena lastensuojelullisia toimia. Lasten turvallisuutta uhkaavia tekijöitä on pyritty ratkaisemaan tekemällä jopa huostaanottopäätöksiä. Perheyhteisyystekijät, joita ovat perheen rakenne, toimivuus ja sisäiset suhteet, ovat tärkeitä perheiden hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Kasvatettavien toimintaympäristöä ei voida myöskään sivuuttaa arvioitaessa sosialisaatioprosessia. Myönteistä prosessia ovat edistämässä vuorovaikutus samanikäisten kanssa sekä leikki-, toiminta- ja harrastusmahdollisuudet. Perheen sosiaalinen ympäristö, joka käyttää tukea ja kontrollia, vaikuttaa myös myönteisesti kehitykseen. Jos vanhemmilla ei ole riittäviä voimavaroja turvata lasten ja nuorten hyvinvoinnin kehittymistä, yhteiskunnan velvollisuus on silloin tukea heitä mahdollisimman hyvin. Kehittyvät ongelmat saattavat muuten kärjistyä. Yhteiskunnassa toteutuu niin sanottu hyötyperiaate, jos ehkäistään sosiaalisia ongelmia ja lievennetään haittavaikutuksia. Kun puututaan perhettä koskeviin ratkaisuihin, on mietittävä kuitenkin tarkoin, miten pitkälle ulottuu perheen itsenäinen päätöksenteko arvioitaessa lasten ja nuorten kasvatustehtävää. Oikeudenmukaisuuden periaate on myös hyväksytty arvo, jonka mukaan yhteiskuntaa kehitetään kansalaisten perustarpeiden eli olemassaolon, yhteisyyden ja kasvun turvaamiseksi.

Terveisin
 

YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
 

Kuopio