Seitsemän veljestä-teos ajankohtainen
Suomalaisen kirjallisuuden päivänä kiinnitetään perinteisesti huomiota Aleksis Kiveen. Todetaan lisäksi, että Seitsemän veljestä-teoksen tekemisestä on kulunut 150 vuotta kynttilänpäivänä.
Aleksis Kiven kirjallisia taitoja arvioitiin omana aikanaan kriittisesti. Perusteltua on kysyä, onko menettely yleistä ihmisten ajattelussa. Onko kriittisyys yhteydessä siihen, että asioita olisi ilmaistava vain tietyllä tavalla.? Luovuus on vaativa käsite, jonka totuttua kaavaa Aleksis Kivi mahdollisesti rikkoi.
Inhimilliseen, yksilötason toimintaan ja arviointiin kuuluu kateuden käsite, joka nousee helposti esille erilaisissa päätöksenteon ratkaisuissa. Kysymys on siitä, keiden henkilöiden ajatuksia päästään kuulemaan ja keiden ajatukset ovat vain hyväksyttäviä.
Seitsemän veljestä – teos on jatkuvasti ajankohtainen, yhteiskunnan muutoksia kuvaava tuotos. Kirjan lukeminen vaatii paneutumista silloisen ajan ilmiöihin. Yhteiskunnalliset kysymykset ja ratkaisut ovat kirjassa kiinnostavasti esillä.
Teoksen mukaan nuoret oppivat kasvuympäristössään kirkollisia asioita, tietoa maaseutuelinkeinoista ja ymmärrettävästi myös liikunnasta. Koulun merkitys ja kirjan arvo myös erottuvat. Silloisten pedagogiikan menettelyin ja itsenäisesti opittiin lukemista, laskentoa ja laulamista, joiden sisältämien asioiden oppiminen katsottiin tärkeäksi.
Monipuolisten tapahtumien jälkeen tilanne oli se, että veljeksistä kehittyi yhteiskuntakelpoisia ja arvostettuja kansalaisia, He tunsivat silloisen luottamushenkilöjärjestelmän ja sen, että henkilökohtaiset riitaisuudet poistuvat sopimalla. Tässä kohdassa on hyvä mainita, että joissain Suomen pitäjissä toimi kuudennusmies (ruots. sexman) eli seurakunnan vanhin, kyläntarkastaja.
Seitsemän veljestä -kirjan nuoret oppivat ymmärtämään myös luontoympäristön merkityksen hyvinvoinnilleen, mikä on ajankohtainen aihe tällä hetkellä. Keskusteluissa käytettiin erilaisia kielikuvia, joiden avulla on tarkoitus lisätä esimerkiksi asioiden kiinnostavuutta. Ajantietoon ja kansanviisauteen. kannattaa perehtyä.
Kielikuvien käyttäminen on yhteydessä kasvuympäristöön, jonka mahdollisen hyödyn Seitsemän veljestä – kirjan nuoret oppivat läheltä kokemaan ja tiedostamaan. Kielikuvat vahvistavat tehokkaasti päätöksenteon sanomaa. On mietittävä tarkkaan, millä tavoin päätöksenteko viestii muun muassa ajankohtaisista luontoympäristön asioista.
Päätöksenteossa voi olla joskus suoraviivaista toimintaa. Arvioinnissa on unohtunut analyysi, jos päätökset näyttävät ulospäin muulta kuin on tarkoitus. On ongelmallista, kun lähiopetusta on vähennetty ammatillisessa koulutuksessa, kuten viestimissä on ilmaistu. Seitsemän veljestä -teoksen nuoret oppivat ammatillisia tehtäviä kuuntelemalla ja seuraamalla ammatissa toimivia.
Yhteiskunnassa pohditaan perustuslain ohjaamana sosiaali- ja terveydenhuoltoa, kaavailtua maakuntauudistusta ja ennen kaikkea ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksiä: ”Miten luotettavissa käsissä Suomen laivan ruori on, kun laivamme seilaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan merillä?” Seitsemän veljestä -kirjan nuoret osasivat asekäsittelyn ja olivat kuulleet armeijan sotilaskoulutuksesta.
Kielikuvan avulla ilmaistu ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoite on haasteellinen. Perustellusti kysytään, mitä kaikkea ulko- ja turvallisuuspolitiikan kielikuva merkitsee ja miten se on tulkittava. Seitsemän veljestä – teoksen nuoret oppivat taivaltamaan ja tulkitsemaan yhteiskuntaa vallitsevien normitusten, oppien ja kielikuvien mukaan.
Kun yhteiskuntapolitiikan asioissa käytetään kielikuvia, asioita tulkitaan sisäistyneen ymmärryksen mukaan. Jos ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sisäpolitiikan kohdalla toimitaan suoraviivaisesti, voi käydä niin, että suunnittelu ja tavoitteet eivät kohtaa toisiaan. Yhteiskuntapolitiikan toiminta vaatii harkintaa, jossa kokemusta hyödynnetään.
Kun ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sisäpolitiikan suunta on selkeä ja perustuslain kriteerit täyttävä, ymmärrettävyysvajetta ei pääse syntymään. Päätöksenteon on herätettävä sisäistettävää luottamusta. Seitsemän veljestä – kirjan nuoret oppivat vähitellen luottamaan yhteiskunnan tarkoitusperiin, joita he lopulta arvostivat. Tiedotusvälineillä on vastuu tiedottaa ajankohtaisista tapahtumista.
Hyvää kynttilänpäivää.
Vuoden 2020 terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
Kuopio
Minäpä vastaan: Suomi-laivan ruori ei ole lainkaan luotettavissa käsissä tällä hetkellä.
Kirjoittaja ilmeisesti pohtii miten auktoriteetit saataisiin uskottavammaksi selitysten ja vertauskuvien avulla. Voidaan lukea: miten ihmiset saataisiin enemmän auktoriteettiuskoisiksi. En tiedä onko tämä ongelma, sillä jotta auktoriteetit olisivat uskottavia, niiden pitäisi ensin toimia uskottavammin.
Yhdysvaltalainen yhteiskunta on suorastaan auktoriteettivihamielinen ja lienee silti joillain mittareilla menestyin kansakunta.
Ilmoita asiaton viesti
On kyseinen kirja tullut muutamaan kertaan nuorempana luettua ja jopa monesti pätkän pojilleni ”iltasaduksi”, kun olivat pieniä.
Suomenkielen hienoudet tulevat siinä hyvin ja monipuolisesti esiin.
Ilmoita asiaton viesti
Olikohan teksti-tv, josta jokin aika sitten luin otsikon ”Seitsemän veljestä täyttää 150 vuotta”. Pitkäikäistä sukua!
Nuorin lapsistani on erään Jukolan pojan kaima. Laulun mukaan sen, joka Simeonin keitellessä herneitä ”sekaan rasvat heittää, patahan kuohuvaan sylkee”.
Ilmoita asiaton viesti
Ja kirjoitetaanpa mitä todella tapahtui:
Yksi sai kotitilan. Kahdesta tuli torppareita. Lopuista tuli sällejä ja renkejä.
Sosiaalinen nousu isännäksi oli vaikeaa.
Yksi lähti merille. Yksi lähti Amerikkaan, jonne hävisi (kuoli puukkotappelussa djungelissa).
Yhdestä tuli kirjuri. Yhdestä tuli kunnanvaltuuston jäsen.
Yksi eli 90-vuotiaaksi, toinen 75-vuotiaaksi. Loput kuolivat nuorempina.
Yksi hukkui heikkoihin jäihin tai kesällä (ei osattu uida eikä ollut pelastusliivejä).
Toinen hukkui kännissä maantienojaan.
Yksi kuoli tappelussa (erimielisyydet selvitettiin nyrkein jopa yliopistossa).
Kaksi sai keuhkotaudin.
Yksi vammautui liikenneonnettomuudessa (hevoset pillastuivat usein).
Yksi liittyi ryövärijengiin ja päätyi lopulta Kakolaan. Ryövärit ahdistelivat matkalaisia tuon ajan Suomessa.
Kaksi sai eläketurvaa siitä että pääsi syytinkiläiseksi. Yksi pääsi köyhäintaloon.
Vain kahdella on hautakivi, muut haudattiin köyhäinhautoihin.
Sen isännäksi päässeen muuten punaiset tappoivat 56-vuotiaana punakapinan aikaan, kun isäntä vastusteli pakko-ottoa. Yksi teloitettiin Hennalassa.
Että tämmöttistä. Ajan vaatimusten tähden kirjassa on häpy end. Näin oli amerikkalaisissa elokuvissakin vielä 1950-luvulla.
Ilmoita asiaton viesti
Ja jatkoa, yksi veljeksistä sai syfiliksen ja tuli mielenvikaiseksi ja suljettiin laitokseen.
Yksi liittyi Suomen kaartiin ja osallistui Balkanilla sotaan Turkkia vastaan.
Mutta sitten:
Tietokilpailu: Miksi huippukohta teoksessa on täsmälleen keskikohdassa teosta? Miksi alkupuolen huippukohta on täsmälleen puolessa välissä alkupuolta? Miksi loppuosan huippukohta on täsmälleen puolessa välissä loppupuoliskoa?
Johtuuko tämä a) silloisesta tavoitteesta symmetriaan (esim. rakennusten julkisivuihin tehtiin vaikka valeikkunoita että julkisivut saatiin symmetrisiksi), vai b) salatieteen harrastuksesta (tieteilijät ja taiteilijat tuohon aikaan harrastivat paljon okkultismia ym.) vai c) jostain muusta syystä?
Jollei kukaan muu tiedä (luulisin kyllä monenkin tietävän), paljastan ratkaisun palattuani kaupungilta iltapäivällä.
Ilmoita asiaton viesti
Ja tässä ratkaisu, se on vaihtoehto c).
Kun teos alunperin julkaistiin neljänä niteenä, oli tarpeen kehittää koukuttava tapahtuma jonka ratkaisu jäi kesken, jotta lukija ostaisi uuden vihon.
Siten esim, vihko numero kahden lopussa veljekset ovat joutuneet härkien piirittämäksi mäelle ja lukijan on ostettava vihko no. 3 jotta saisi tietää miten veljeksille oikein käy.
Täten syy on yhtä raadollinen kuin salatuissa elämissä tai missä tahansa saippuasarjassa. Symmetria tulee vain tämän syyn seurauksena.
Teoksen parasta antia ei ole muutenkaan sen yhteiskunnallinen sanoma siitä, miten veljekset sopeutuvat yhteiskuntaan, se on vain pakkopullaa joka silloisen sovinnaisuuden ilmapiirissä on ollut pakollinen kuvio.
Lukija haluaa lukea sekoilusta ja rällästämisestä ja seikkailuista, se on lukijalle mielenkiintoista.
Kirjan parasta antia on elävä kieli joka on suuri edistysaskel siihen asti vallinneeseen auts-töks-töks-kieleen jota nykylukija tuskin kykenee lukemaan. Yrittäkääpäs vain lukea jotain Jaakko Juteinia.
Ai niin, ja kaksi veljeksistä pysyvät rasisteina ja heittelevät mustalaisia kivillä ja ilkkuvat mustalaisia elämänsä loppuun saakka.
Ilmoita asiaton viesti