Hiilidioksidin päästöpörssin jatko askarruttaa

Hiilidioksidin päästöpörssi käynnistyi Euroopan Unionissa 18 vuotta sitten, vuoden 2004 joulukuussa (kuva 1). Päästöpörssin piti olla EU:n esimerkki koko maailmalle, miten voimme kätevästi torjua ilmastonmuutosta.

Haittaveron tapaan päästökaupan piti pehmeästi mutta varmasti nostaa fossiilisten polttoaineiden hinta riittävän korkealle. Halusimme eroon kiertotalouden ulkopuolisista, hiilidioksidia päästävistä energialajeista. Esimerkiksi autoihin olisi tullut fossiilibensiinin vaihtoehdoksi bioetanoli. Päästöpörssin piti ohjata markkinoita niin että bioetanoli olisi ollut autoilijalle halvempaa.

Kuva 1. Hiilidioksidin pörssihinta kuluneen 18 vuoden aikana

Ennen päästökauppaa yliopistopiireissä laskettiin mihin hiilidioksiditonnin pörssihinta mahtaa asettua. Lisäksi arvioitiin kuinka korkealle pörssihinnan olisi noustava, jotta esimerkiksi kivihiilen voimalat siirtyvät metsähakkeeseen.

Hiilidioksidin lähtöhinnaksi tutkijat arvelivat viisi euroa tonnilta. Kivihiilen korvaamiseksi laskettiin tarvittavan taso 30–40 euroa hiilidioksidin tonnilta.

Päästöpörssi avautui kahdeksalla eurolla. Alkuvuosina 2005–2008 hiilidioksidi nousi kolme kertaa 30 euron tasolle, mutta romahti sen jälkeen. Romahdus helpotti ainakin metsäteollisuutta. Vuoden 2007 tienoilla se oli syvästi huolissaan, että päästöpörssi ohjaa puumarkkinoilta kuitupuun energiahakkeeksi voimaloihin sellu- ja paperitehtaiden asemesta.

Hiilidioksidin kauppa ei toiminutkaan pörssin tavoin. Taustalla olivat EU:n myöntämät ilmaiset päästöoikeudet. Jokainen jäsenmaa haki vuosittain niitä itselleen mittavan kiintiön.

Sekavilla markkinoilla päästöoikeuden hinta ei noussut ilmaston odottamalle tasolle. Hinta päinvastoin laski. Alhaisimmillaan se romahti kolmeen euroon vuonna 2013.

EU:n huterasta päästökaupasta huolestui 2017 ilmastokamppailua näyttävimmin vetänyt Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Hän ehdotti järjestämässään Pariisin seurantakokouksessa, että hiilidioksidin päästömaksu nostetaan silloisesta seitsemästä eurosta vähintään 21 euroon, eli kolminkertaiseksi.

Päästömaksu lähti vauhdilla Macronin polulle, hänen tavoitteensa roimasti ylittäen. Vuoden 2021 lopussa hiilidioksidin tonnihinta oli ylittänyt jo 80 euroa.

Hinta nousi korkeimmillaan 96 Euroon helmikuun alussa 2022. Mutta sen jälkeen maailman energiamarkkinoilla tapahtui sellainen muutos mitä ilmastokokouksetkaan eivät olleet osanneet ennustaa. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Maakaasun hanat menivät kiinni. Pääosa Venäjän fossiilienergiasta joutui länsimaiden pakotteiden piiriin. Eurooppalainen hiilidioksidin päästöpörssi sekosi hieman muun talouden tapaan.

Päästömaksun hinnan nousu pysähtyi. Hinta putosi ensin alle 60 euron, ja se on sittemmin sahaillut levottomasti (kuva 1). Marraskuun alussa 2022 hinta oli 73 euroa hiilidioksidin tonnilta.

Päästöpörssiin liittyi jo 18 vuotta sitten paljon odotuksia. Päästöpörssi on käynyt pitkän polun. Nyt päästöpörssi ja sen jatko askarruttavat.

Kun Venäjän maakaasun, öljyn ja sähkön sekä metsähakkeen ja pelletinkin tuonti pysähtyi, EU-maiden on joka tapauksessa harkittava omia uusiutuvan energian vaihtoehtoja. Energian vihreän siirtymän oli määrä tapahtua päästökaupalla. Tulevien ilmastokokousten lienee pohdittava miten Ukrainan sota vaikutti tähän siirtymään.

Suomelle vihreä siirtymä on Euroopan poliittisissa myllerryksissä aina luontevin toteuttaa puuvoimalla. Energiapuuta meillä riittää. Esimerkiksi taimikonhoidon ja ensiharvennuksen rästejä on miljoonan hehtaarin luokkaa molempia. Niistä saamme välittömästi ensi vaiheen metsähaketta.

Energiahaketta voimme tuottaa myös metsäpuiden lyhytkiertoviljelyllä. Siihen emme tarvitse luonnonmetsiä. Suomessa oli vuonna 2021 luonnonhoidon peltoja 127000 hehtaaria, kuusi prosenttia koko peltoalasta. Toinen maavaramme ovat turvetuotannosta vapautuneet suopohjat. Niitä on jo luokkaa 60000 hehtaaria. Näille maa-alueille on nyt uusi tarve, energiapuun viljelyn tarve.

Tapahtuipa hiilidioksidin päästökaupalle jatkossa mitä tahansa, kotimaista puuvoimaa ei ole syytä unohtaa.

VELI POHJONEN

+2
Veli Pohjonen
Sitoutumaton Kuusamo

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston agronomi (1972), maatalous-
ja metsätieteiden tohtori (1975) sekä metsänhoitotieteen dosentti (1989). Hän toimi professorina Joensuun yliopistossa 1990-1999. Hän kirjoittaa maa- ja metsätaloudesta, laajemmin biotaloudesta, sekä Suomen että kehitysmaiden näkökulmasta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu