Metsäojitus hiipuu, hiipuuko myös metsiemme kasvu?
Metsäkeskustelussamme on levinnyt viime aikoina merkittävä kohu. Sen mukaamme metsiemme hiilinielut olisivat romahtamassa. Se näkyisi myös metsien kuutiokasvun hidastumisena. Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan näin näyttää olevan tapahtumassa.
Metsiemme kasvu kaksinkertaistui 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Kaudella 2014-2018 saavutimme kaikkien aikojen ennätyksen 108 miljoonaa kuutiota vuodessa. Mutta kaudella 2017-2021 kasvu putosi ensimmäistä kertaa, nyt tasolle 103 miljoonaa kuutiota vuodessa.
Metsäntutkimuslaitoksen professori Olavi Huikari opetti, että metsiemme heikohko kasvu vielä 1950-luvulla johtui osaksi kangasmetsiin hiipivästä soistumisesta. Hän oli kerännyt soistumisen mittausaineistoa Pohjanlahden maankohoamisen alueelta.
Huikari osoitti väitöskirjallaan, että soistumista tapahtuu edelleen ja että sitä tapahtuu nimenomaan kangasmailla. Alamaiden lampien umpeenkasvun osuus soistumisesta oli vain kymmenen prosenttia.
Kangasmetsien soistumiselle oli saatava loppu. Metsämme oli parannettava, ojittamalla. Puu alkoi kasvaa, kun maaperän vesitalous saatiin puille ihanteellisemmaksi.
Metsäojituksen päätavoite oli ojittaa nimenomaan soistuvia kangasmaita, ei avosoita. Mielikuvamme metsäojista ja avosoiden ojista lienee hieman hämärtynyt sitten Huikarin aikojen.
Metsien ojista oli alun perin tarkoitus pitää huolta kunnostusojituksella. Niinhän peltojen ja maantien ojistakin pidetään säännöllisesti huolta. Olavi Huikari opetti, että metsän ojituksessa tärkeintä ei ole poistaa vettä puiden juurilta vaan pitää maaperän vesi liikkeessä.
Vuotuinen kunnostusojitus alkoi 1950-luvun alussa. Se nousi yli 10000 hehtaarin vuonna 1959 ja saavutti huippunsa 82662 hehtaaria vuonna 2001.
Sitten kunnostusojitus alkoi hiipua. Vuonna 2021 se oli enää 10537 hehtaaria. Liikkuuko vesi enää metsäojissamme? Metsissämme vaeltava marjastaja tai metsästäjä lienee jo huomannut, että metsäojamme ovat sammaloitumassa ja pusikoitumassa.
Ovatko ojitetut kangasmaamme taas vaarassa soistua? Se tulisi hidastamaan metsiemme kasvua. Vai joko ojituksen hiipuminen näkyy myös metsiemme kasvussa?
Metsissämme on kasvuun liittyvä mielenkiintoinen jakauma. Kasvu on viimeisellä kaudella hidastunut vain männyllä. Kuusen nouseva kasvukäyrä jatkaa kulkuaan. Onko männyn kasvu hidastunut nimenomaan rämemailla, joiden kunnostusojitus on jo hylätty?
Metsäprofessori Olavi Huikarin ojitusoppi ja sitä seurannut metsänhoidon yleinen tehostuminen on yksi tärkeimpiä selityksiä talousmetsiemme muhkeaan kasvuun 1900-luvun jälkipuoliskolla. Kun ymmärrämme, mikä sai viime vuosisadalla metsien kasvun aikaan, ymmärrämme varmaan syyt siihenkin, jos kasvu tällä vuosisadalla todella romahtaa.
Ilmastokamppailun vuoksi olisi aika saada taas puustomme kasvu nousuun. Tehostetulla metsänhoidolla siihen pääsisimme. Ehkäpä meidän ei tarvitsekaan huolestua hiilinielujen romahtamisesta.
VELI POHJONEN
Metsiä ei haluta enää ojittaa, sillä suotkin saattavat kuivua.
Suot ovat nykyisin suojelun kohteita.
Suomessa vallitsee viherhörhöily.
Ilmoita asiaton viesti
Vihervasurit pitäis saada ymmärtämään, että
hyvin kasvava metsä on paras hiilinielu.
Ilmoita asiaton viesti
Soita voi veikata tärkeiksi, esim makean veden lähteinä.
Toisaalta, biomassaan liittyvä kasvu, voi olla hyväkin, näillä rintama-alueilla, joka asettuu veden ja mantereisemman välimaastoon.
Ekologisista voimista ja perusvarannoista, emme ehkä tiedä vieläkään riittävästi.
Sijoittajien näkökulma voi kirkastua vähälläkin. Jokin aika sitten oli artikkeli, jossa kerrottiin broileroinnista, ihmisiin ja suurkaupunkeihin sijoitettuina.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Veli Pohjonen herätyksestä.
Suomeen yleisin soistumistapahtuma on ollut metsämaan soistuminen.
Metsän tuhoutuminen kiihtyi, kun lämpökausi kolmisen tuhatta vuotta sitten loppui, mistä lähtien ilmastomme on ollut viileä ja kostea.
https://www.geologia.fi/2018/06/04/suot/
Valtakunnan metsät pelastettiin valtakunnan laajuisella metsäojituksella 50-luvulta lähtien. Sen hyödyistä olemme nauttineet viimeiset kymmenen vuotta; pelastetut metsät ovat päässeet hakkuuikään, puuta on saatu yhä enemmän, metsätalous ja puunjalostus ovat rahoittaneet hyvinvointimme.
Viime vuosina on alkanut merkillinen itsetuhopyrkimys. Metsien pitäisi antaa soistua uudelleen. Cityvihreät fanaatikot asialla, puhtaalla
uskolla taivaaseen?
Ilmoita asiaton viesti
Voisikohan näistä ajatella jotenkin luovemmin.
Tietty vetisyys on osa eloperäisen maaperän vahvuutta. Jos tähän liitetään sopivaa puun korjaamista, ja toisaalta kasvutilaa, esim koivuilla… vedenkierto senkun boostaa, ja tällainen laittaa ravinteita tehokäyttöön.
Mitä sienestänyt, niin ajatellut maaperää vahveroiden vinkkelistä. Tuntuvat sijoittuvat paikoille, joissa on tosiaan olosuhteiden suotuisuutta.
Sienet tässä ei ole välttämättä ollenkaan epärelevantti pomppu, tosin sienet voivat olla sen verran monipuolinen kasvujoukko, että voi olla turhan kulmikasta niputtaa niitä kovin samaan ryhmään, ellei tarkastelukontekstia rajata jotenkin sointuvasti.
Näissä kannattaa ajatella sitä, mitä luonto on suoraan. Mieleen tulee evoluutio, ja käsitteen omituisuus, luonnonkulkua käytännössä kuvaamaan.
Kun ajattelee sitä, mihin nähden evoluutiosana käytännössä viittaa olevan vastavedollisuutta… ei sotkua oikeastaan enää ihmettele. Voi olla mitä vain, ja virittyä mihin tahmapotentiaaliseen asti vain.
L…
Mitä tulee sopivaan puun napsimiseen, ts metsän täyttöasteen käyttöön, ihmisestä ja muuta luontoa suotuisasti seuraillen…
Puuaineksen sopiva poisto voi olla sitä, mitä toteutuu kasvurikkaalle nurmikolle, jota paikoitellen leikkaillaan, muttei kuitenkaan niin, että kasvuvauhti (imuteho) halvaantuu kovin pitkäksi aikaa, päinvastoin.
Puuaineksen poiston yhteydessä, syntyy hyvin paljon sitä lahoainesta, ja tosiaan sienille hyvin otollisen sijoittuvasti. Laho-aines metsään sijoittuneena, merkitsee eri lajia ajatellen eri asioita. Tikat metsissä… jne, ovat varmasti jotain, sienten ja hyönteisten lisäksi, jne.
Ilmoita asiaton viesti
”…että metsäojamme ovat sammaloitumassa…”
Voisiko sammalpeitteisyys pelastaakin metsäojat?
https://roskasaitti.wordpress.com/2023/05/03/miksi-tasta-ei-uutisoida-sammaleet-estavat-metaanipaastoja/
Tillannehan kaiketi se, että viherpiiperöt pyrkivät ”ennallistamaan” soisia metsämaita vetoamalla ties mihin, vaikka metaanipäästöihin, jotka sitten kasvavatkin ”ennallistetussa” maastossa. Jos siis metäojat suunniteltaisiin sammalpeitteisiksi ihan alun alkaen, niin voisiko se helpottaa viherpiiperöiden päästöjä?
Ilmoita asiaton viesti
Luontoa kun ajattelee, ja sen luovuusvoimaa… melkein yritettävä olla mahdollisimman ville ajattelun suhteen… että edes jotenkin voi ajatella kykenevänsä seurailemaan niitä virtoja, joita luonnossa aidosti toteutuu.
Hyvä muistaa se, millä tavoin ihminen pyrkii viimein jäljittelemään sitä nerokkuutta, … joka on oikeastaan luonnon meihin itseemme pitkän ajan saatossa iskostamaa, mutta joka nerokkuus ei silti aina vielä oikein ota toteutuakseen sillä fiksulla tavalla, mitä itsestämme ajattelemme toimijoina, edes omaksi hyväksemme.
Luonossa on keskeneräisyyttä paljon. Katsoo vaikka jotain muuta eläinlajia. Vaikka tosi noheva jossain… ei välttämättä ihan kaikkeen veny, enemmänkin jää jalkoihin, jos väärin alkaa asettua, ellei sitten tapahtumaketjuja ajattele tosi pitkällisesti, tulevaisuuteen päin.
Ilmoita asiaton viesti