Puolueen kunnia

Kevään 2019 eduskuntavaalien jälkeen keskusta lähti huokuteltuna mukaan Rinteen hallitukseen. Takana valtava vaalitappio. Maakuntien syvien rintamaiden naiset ja miehet vastustivat hanketta, koska kannatuskäyrät näyttivät laskusuuntaa. Puolueen johto sai hyväksynnän omien ministeripaikkojen ja lyhytnäköisen edunvalvonnan eduilla. Kannatuskäyrät jatkoivat laskuaan uuden puheenjohtaja Katri Kulmunin raikkaasta imagosta huolimatta. Paniikki syveni.

Kepu valitsi pääministerin syntipukiksi ja halusi heivat hänet ulos hallituksesta. Postin kärhämä sattui sopivaan aikaan. Normaalissa aikuisten yhteisössä huonoksi koetuista toiminnoista huomautetaan ja toivotaan muutosta. Kepu valitsi suoran toiminnan ja puukotti päähallituskumppaniaan selkään. Tätä oli systemaattisesti ja kattavasti puolueessa jo suunniteltu. Katri Kulmuni ei pystynyt osoittamaan johtajuutta, vaan alistui vahvempien tahtoon. Tsupparin roolista hänen on vaikeaa enää nousta.

Rinteen eron jälkeen on suitsutettu, että hallitusohjelman toteuttaminen on tärkeintä. Rinne väistyi siksi suosiolla. Tämän pragmaattisen näkemyksen ohella on olemassa myös arvopohjainen näkökulma: mikä on puolueen kunnia ja omanarvontunto? Miten puolue pystyy luottamaan hallituskumppaniin, joka vehkeilee selän takana ja on valmis potkimaan nilkoille? Mikä varmuus on saatavissa, että vastaavaa ei toistu? Keneen kepussa voi luottaa? Mitä kaikkea puolue voi omastaan myydä? Puoleella on Ursinin, Eetu Salinin ja Väinö Tannerin ajoista ollut kunniantunto, jota nyt koetellaan. Suomalaiset eivät ole suostuneet myymään alistettuna kunniaansa. Siihen ei ole suostunut Sdp:kään aikaisemmin.

Demareilla olisi kaksi vaihtoehtoa: 1. hajoitetaan hallitus ja laaditaan uusi yhteistyölle kokoomuksen kanssa. Neuvotteluissa ilmensi, että olisiko aatemaailmat mahdollista yhdistää. Se on onnistunut aikaisemminkin. Sipilän kepun aatemaailma on paljon kovempi ja haitallisempi yhteneväiselle Suomelle. 2. Järjestetään uudet vaalit. Tässä täytyy luopua ministeripesteistä ja kansanedustapaikoista ja siirtyä uudestaan vaalikentille. Pattitilanteessa tämäkin on usein parempi kuin sietää epävarmuutta. Ennenaikaiset vaalit kertoisivat paremmin kansan tahdon. Perussuomalaisten pelossa sitä ei kannata vältellä.

Suomen etu on ryhmäkohtaisia pyrkimyksiä tärkeämpää.

velipekkamoisalo

Organisaation ja johtamisen kehittäjä. Tietokirjailija. Kreikkalaisen ja Ranskan suuren vallankumouksen demokraattisten periaatteiden puolustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu