Mökille pulaamaan

Kodintekniikka ja -elektroniikka lisääntyy mutta sen korjaamisesta vastaa yhä useammin kuluttaja.

 

Ei ole kauan siitä kun jos epäilin vaikkapa kaiuttimessani olevan jotain vialla saatoin viedä sen paikkakunnan vanhalle velmulle tarkistettavaksi. Hän sitten saattoi seuraavana päivänä sanoa "Ei siinä mitään vikaa ole, sulla on vahvistimessa säädöt väärin, imuroin kuitenkin pölyt pois" tai "Pillistä piuha irti, pistin uudelleen kiinni", ja otti palveluksistaan vitosen tai kympin. "No eiköhän tämä vitosella järjesty."

 

Nykyisin huoltoliikkeillä on ilmeisesti jonkinlainen keskinäinen sopimus siitä että eivät suostu katsomaan heille tuotuun laitteeseen päinkään ilman jotain kuudenkympin tai seitsemänkympin kynnysrahaa. Käytännössä tämä johtaa vain siihen että asiakkaan on pystyttävä artikuloimaan heille hyvin selkeästi ja täsmällisesti mikä ja millainen vika laitteessa on; jos sanoo "siinä tuntuisi olevan jotain vikaa" on todennäköistä ettei huoltomies siitä mitään vikaa paikanna mutta ottaa sen seitsemänkymppiä tai, jos tuloksettomaan etsintään kului enemmän kuin viisi minuuttia, reilun satasen.

 

Esimerkkinä aika hassu juttu kolmen vuoden takaa: soitin huoltoliikkeeseen että mulla puuttuu vahvistimesta yksi pääteputki, pitäisi löytää riittävän samanlainen kuin ne muut ja sitten biasoida. Puhelimessa minulle sanottiin että heillä on putkiradioihin ja -vahvistimiin kyllä asiantuntemusta, että heille vaan. Meni kuukausia eikä sieltä kuulunut mitään. Soitin perään ja heiltä sanottiin "Emme ole ottaneet vahvistinta sisään koska meillä ei ole minkäänlaisia soveltuvia työkaluja eikä mittalaitteita.” Luulen että valehtelivat eli siinä olisi jonkun muun – kenen – varpaille oltu astumassa. Jo se on kumma jos yksi radioputki on niin eksoottinen peli.

 

Itse on siis pystyttävä kaikki asiat hoitamaan. Ammattitaidot katoavat ja paradoksaalisesti yhteiskunnan työnjako alenee. Meillä Suomessa on totuttu ylvästelemään sillä kuinka mies ei ole mikään mies ellei se osaa tehdä suunnilleen mitä tahansa korjaustyötä, ainakaan jos se viallinen laite on mökillä. Mökillä suomalainen viettää laatuaikaa teeskentelemällä radionkorjaajaa, antenniasentajaa, maan- ja kivirakennusurakoitsijaa, perämoottorimekaanikkoa, termodynamiikan ja lämmityslaitteiden asiantuntijaa, eristävien rakenteiden spesialistia, tietoverkkojen tukiasemien deviaatiomittauksen kansallista edelläkävijää.

 

Ei siellä saunanlauteilla istu ketään joka ei ymmärtäisi timantintarkasti autosähkön ja akustiikan kaikkia kiemuroita. Minun kokemukseni sen sijaan on että mitä enemmän asioista tietää sitä vähemmän niitä luulee ymmärtävänsä.

 

Mökki työntyy kakkosesta ykköseen eli siihen kaupunkiasuntoon kun kukaan ei kohta jaksa maksaa mielettömyyksiin paisuvia huoltokuluja. Ainahan voi ostaa uuden laitteen mutta vanhan hävittämisestä on keksitty alkaa laskuttaa.

 

Ihmiset, ostakaa siis tuotteita joita voisitte itse kuvitella osaavanne jonkinlaisella harjoittelulla huoltaa tai joiden mahdollisia vikoja luulisitte osaavanne paikallistaa. Keskittykää siihen mikä teitä kiinnostaa, älkää “ominaisuuksien” lukumäärään tai epämääräiseen seksikkyyteen. Jos elämänlaatunne paranee enemmän siitä että laite on rikki jolloin sitä pääsee pulaamaan kuin siitä että se on asianmukaisesti kunnossa, varmistukaa mieluiten siitä että osaatte myös saada sen kuntoon ettei tarvitse siellä saunanlauteilla aivan ihmeellisiä satuja omista kyvyistä alkaa kehitellä. Hyvää kesää.

 

velipesonen

Olen syntynyt vuonna 1968. Olen insinööri, isä, poika ja muusikko.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu