Enemmän ja lisää lisää
On riipaisevaa lukea vuosikymmenestä toiseen kirjoituksia pahoinvoinnin lisääntymisestä ja hoitoon pääsyn vaikeutumisesta. Tilanne eskaloituu nopeasti jos hoitoon pääsy vaikeutuu samaan aikaan kun hoitoa tarvitsevien määrä kasvaa. Ja tuota eskalaatiota tässä on katseltu 90-luvulta lähtien – rohkenen sanoa ilman taukoja.
Vähintä mitä voisi luulla on että jos hoidon tarve on huomattu ja hoito aloitettu, niin sen jälkeen potilaan tai hänen vanhempiensa ei aina uudestaan tarvitsisi ikään kuin todistaa samaa asiaa hoidon jatkamiseksi.
Toisaalta sairaus on ”asianomistaja-asia” jossa hoitoon pyrkivän henkilön on ensin itse oltava sitä mieltä että tarvitsee hoitoa vaivaansa, toisaalta lääkärillä on yksinoikeus tunnistaa sairauksia eli erotella terve ja sairas toinen toisestaan.
Mutta eiväthän asiat ole läheskään näin ”periaattellisia” jos lääkärin puheille ei kerta kaikkiaan pääse. Minulla on kokemusta hyvin arkipäiväisestä asiasta, alkuvuodesta 2005 soitin Tuusulan omalääkärin ajanvaraukseen koska minulla mielestäni oli bronkiitti eli keuhkoputkentulehdus flunssan jälkitautina ja tarvitsin kaikeiti antibioottikuurin. Ajanvarauksia hoitava sairaanhoitaja sanoi että kuukauden päässä on vapaita aikoja. Bronkiitti ehtii siinä ajassa muuttua keuhkokuumeeksi ja potilas mahdollisesti kuolla.
Ja tuo oli vuonna 2005, jolloin hyvinvointivaltion rahoituspohja oli Suomessa kaikkein tukevimmillaan! Paremmin kuin koskaan ennen ja varsinkaan jälkeen. Tuusulan asukkaat ovat työssä käyviä keskiluokkaisia veronmaksajia joten verokertymääkin luulisi olevan kyllä senkin puolesta. Omalääkärijärjestelmässä ei ole mieltä jos omalääkärille ei pääse – ja ei kai siitäkään taikasanasta ole yli viiteentoista vuoteen jaksettu puhua; on otettu muut taikasanat käyttöön.
Puhutaan ”hyvinvointivaltion pelastamisesta” vaikka paremmalla syyllä voisi puhua sen kaavailemisesta. Virkamiesten tehtävä on tialstokikkailulla luoda näköharha toisensa perään sen todistelemiseksi että rakenteet ovat pystyssä. Eivät ne ole olleet pitkään aikaan eikä mitään alueellista tasa-arvoa ole koskaan ollut; voi olla Tuusulan kaltaisia suhteellisen suuren verokertymän kuntia joissa mikään ei toimi; kuinka sitten olettaa jotain parempaa jossain Kivijärvellä tai Savukoskella.
Ei päättäjiä kiinnosta edes niiden määrärahojen käytön optimointi, jotka he näkevät silmissään juuri sillä hetkellä. Optimointi on käsitteenä ihmiskunnalle liian vaikea. Päättäjiä kiinnostaa avata jo tehtyjä ratkaisuja aina uudestaan ja suhmuroida rahoitukset omille kavereilleen eli viite- tai sidosryhmilleen – mikään lupaus ei ole pyhä eikä mikään suunnitelma toteudu ellei siihen toteutukseen olla pumppaamassa jatkuvasti lisää ja enemmän rahaa. Enemmän ja lisää lisää.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Näyttää siltä että ”terveydenhuoltojärjestelmää” ilman lääkäripulaa ei ole olemassa. Ei kannata keskustella siitäkään onko lääkäripulan ylläpito hyvä vai huono asia koska se vain syntyy. Ei missään ole ketään joka tietää mikä on sopiva määrä hoitoa väestötasolla, vaikka moni puhuu sävyyn kuin tällainenkin tieto jossain olisi. Hyvinvointivaltiomallimme on ns. valtiokeskeinen eli periaatteessa valtio tunnistaa sairaudet eli erottelee terveet sairaista, jolloin sairauden ”asianomistajuus” onkin valtion asia. Oma asia. Mutta näinhän ei tietenkään ole vaan vastuu siirtyy aina, jos ei sille joka ei satu olemaan paikalla niin jälkiviisaasti tappion kärsineelle eli sanotaan vaikka potilaalle.
Olisiko sitten aika siirtyä hyvinvointimalliin jossa yksilöt ja heidän perheensä ovat keskeisemmässä asemassa. Tuo edellyttää ainakin sosiaalidemokratian ihmiskuvasta luopumista eli ainakaan demareita ei pitäisi päästää uuteen hallitukseen. No entäs sitten kokoomus: vuosikymmen sitten Katainen koetti Sinisellä kirjallaan varovaisesti uudistaa sosiaalidemokraattista hyvinvointimallia toisaalta liberaaliin, toisaalta konservatiiviseen suuntaan, muutaman pykälän eli ei kovin paljon. Mutta mitään kummempaa kansalaiskeskustelua ei virinnyt ja eihän mitään keskustelunavausta tarvitse tunnistaa kun vain ei tunnista – kun ei tarvitse.
Suomen terveydenhuoltoon on jo muodostunut kaksi tasoa; työterveyshuolto ja julkinen terveydenhoito.
Paras motivaatio saada ikääntyneet jatkamaan työuraansa on nimenomaisesti mahdollisuus työterveyshuollon palveluihin.
Eläkeläisenä olet joko omien säästöjesi tai yhteiskunnan armoilla.
Ilmoita asiaton viesti
”Tuusulan asukkaat ovat työssä käyviä keskiluokkaisia veronmaksajia”
Miksi he eivät käy työterveydenhoidossa kuten minä tai yksityisellä jos on edes vähän rahaa?
Ilmoita asiaton viesti
mistä minä tiedän vaikka kävisivätkin – en ole veljeni vartija
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitin vain, että lääkäriin pääsy on kai hankalaa lähinnä työttömillä ja köyhillä eläkeläisillä. Viimeiksi käytin digiklinikkaa omalta sohvalta, kun satuin hyvin poikkeuksellisesti sairastumaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä tuntus olevan jotain positivismin nostatusta, samoin kuin mitä Ehrnroot esittää ajatuksissaan.
Hyvä puoli, mutta suhtautumisella on rajansa, ja lainalaisuutensa, sekä sopiva paikkansa (voimansa) kussakin ajassa.
Mitä voi olla… tähän en ota kantaa. Millä tavoin näihin tavoitteisiin… tässä kohden olisi varovaisempi.
Muuten yritteliäisyys on hyvä, ja aktiivinen hengailu. Kun hyvä… kai tekemisen sopivasta osuvuudesta voisi yrittää pitää huolta, jos pyrkimistä muuten arvostaa, ja siihen liittyviä välttämättömästi liitettäviä vaikutuksia.
https://yle.fi/a/74-20027839 Jari Ehrnroothin kolumni: Sosiaalitukia ja yritystukia on perattava roimasti
Parasta ehkä oppia tunnistamaan se, mikä on nostatuksena aaltoja tuottavaa… eikä oikein sen kanssa tekemistä, mitä tilanteet oikeasti vaativat.
Noinollen, monia tavan ihmisten kannanottojakin, voi pitää byrokratismina, vaikka olisivat samalla kiihotuksellista populismia.
Erilaista tietämystä muuten tarvitaan, ettei samat vältettäviksi ajatellut toistu automaationa.
Nämä menee kuin vaaleissa. Kun on valta, se on pulinat pois. Aivan kuin demokratiasta ei olisi tietoakaan.
Vallankumoustelu sallittu, ja jos toimii demokratiapohjaisesti… varmasti on hyvä, vailla kielteisiä seurajaisia, ja vaikka noita olisi, perustellusti voi olla. Just.
Ajatuksellisuutta jos seuraa,… samaan viittaa se perushokema, että valtaan ja totuuteen tulisi littyä aina välittämistä, ellei jopa rakkautta.
Entä se todellisuus (totuus) vaikka myös ihan sellaisena, vailla odotusta siitä, miten sen tekijöihin on hyvä kenenkin suhtautua. Mitä näillä koplauksilla pohjataan? Jotain hyvää varmasti. Entä mitä on käytännössä odottaa, ja mitä odotetaan toteutuvaksi ihannekliseisiin viittaavilla.
Nämä lähtee minusta perussuhtautumisesta, jota hyvä tarkastella, kun helposti määrää sen, mitä tullaan saamaan aikaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ajatuslapsi!
Ilmoita asiaton viesti
Julkinen terveydenhuolto on epäonnistunut. Sannan ja Kristan soteuudistus meni juuri niin kuin osaamattomilta voi edellyttää. Hirveät kulut ja projekti vaatii välittömästi uudistamista. Aivan alusta alkaen. Poliittisista syistäkö johtuu, että media ei juurikaan tutki tai kirjoita asiasta.
Ilmoita asiaton viesti