Kiusaaminen

Kiusaaminen on käyttäytymismuoto joka tähtää yksilön eristämiseen ryhmästä, mikä edellyttää ryhmän hyväksyntää. Varsinainen kiusantekijä on vain yksi kiusaamiskäytännön suorittajista. Kun on puhe koulussa tapahtuvasta kiusaamisesta, valitettavan usein opettaja on osa tuota kiusaamista ylläpitävää ryhmää ellei jopa tietoisin toimin kiusaamista edistämässä tai peräti käynnistämässä. Opettajalla kiusausta tällaiseen lisää nykyinen auktoriteetin puute, jonka kaikki tunnemme.

 

Yhteiskunnassa kiusaaminen halutaan kuitenkin naamioida joksikin muuksi so. yksittäisiksi väkivallanteoiksi, oletettavasti siksi että siten päästään ylläpitämään käsitystä jonka mukaan ”huono elämäntilanne”, ”vaikeudet kotona” tai muu sellainen ”purkautuu” kiusaajan käytöksessä; toisin sanoen asiasta halutaan väkisin saada kaltoin kohdellun impulsiivisuutta, vaikka se on jotain aivan muuta: ryhmän suoriutumista patologisella tavalla edistävää harkittua ja määrätietoista, kollektiivista käyttäytymistä. Harkittujen toimenpiteiden sarja jolla on (melkein) koko ryhmän siunaus. Suoriutumista edistäessään kiusaamiskäytäntö kuitenkin heikentää ryhmän jäsenten moraalia ja joiltain osin todellisuudentajua.

 

Koska kiusaaminen maassamme halutaan nähdä näin kierolla tavalla väärin, mikä antaa aiheen epäillä varsinaisen ongelman selvittämisen yltävän niin sanoakseni liian syvälle yhteiskuntaan, en lainkaan ihmettele miksi kiusaajaan kohdistuvia toimenpiteitä on koulumaailmassa vaikea saada aikaan. Moderni aikamme haluaa kovasti korvata vanhahtavaksi koetun auktoriteetin ja hierarkian tasa-arvoisemmilla ja rationaalisemmiksi koetuilla käytännöillä, mutta minusta hieman haiskahtaa kuin kiusanteolla pärjääminen olisi meillä liian verissä jotta asiaan viitsittäisiin oikeasti puuttua. En näe muuta mahdollisuutta kuin opettajan auktoriteetin ja työelämän hierarkioiden palauttamisen voimaan.

 

Kaikkein helvetillisin tilanne syntyy silloin kun kiusantekijä eli kiusaamiskäytännön pääasiallinen suorittaja halutaan nähdä uhrina. Muistutan että kiusaamisessa on kyse määrätietoisesta ja harkitusta kollektiivisesta toiminnasta jossa ryhmä kieroutuneella tavalla näkee em. kiusantekijän (uhrautuvana) sankarina joka huolehtii välttämättömästä.

velipesonen

Olen syntynyt vuonna 1968. Olen insinööri, isä, poika ja muusikko.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu