Työperäinen maahanmuutto

Työperäinen maahanmuutto esitetään yleensä kvantiteetti-asiana eli jonain jossa olisi aihetta olla ottavinaan kantaa asioiden suuruuksiin ja määriin sekä näiden suhteisiin. Tässä viitekehyksessä kokoomuslaisen ja perussuomalaisen perusväittämän vertaaminen keskenään on kiinnostavaa.

 

Kokoomuslainen perusväittämä: työperäistä maahanmuuttoa on liian vähän;

 

Perussuomalainen perusväittämä: työperäistä maahanmuuttoa ei paljon edes ole olemassa.

 

Äkkiseltään noiden kahden argumentin luulisi olevan lähellä toisiaan ellei peräti sama asia mutta nepä ovatkin mahdollisimman kaukana toisistaan. Kokoomuslainen sanoo että sitä työperäistä maahanmuuttoa jota jo on pitäisi saada enemmän, ja perussuomalainen sanoo ettei sitä sellaista edes ole joten sitä ei ole mielekästä olla haluavinaan lisää.

 

Keskustelun yllä on asia josta ei kai ole sopiva puhua: suomalainen elintaso laskee ja tulee laskemaan.

 

Jos pumppaamme Suomen täyteen matalapalkkaisia muunmaalaisia jotka jatkavat toimeentuloaan tulonsiirroilla edistämme kantaväestön laiskottelua ja työkunnon rapistumista (lue psykiatristen ja muiden terveydellisten ongelmien lisääntymistä), mikä johtaa ennätysmäisen nopeaan väestönvaihtoon sekä Ruotsista tuttuihin järjestysongelmiin ja yleiseen laittomuuteen.

 

Jos vedämme työperäisen maahanmuuton rajan todelliseen työperäisyyteen ja laitamme laiskat suomalaiset takaisin töihin josta he pari-kolme vuosikymmentä sitten – suurella mielihalulla – vieraantuivat, työteho sakkaa, kaikenlainen ay-napina lisääntyy, markkinatalouden vähäiset ilmentymät väistyvät sääntelytalouden tieltä, ja elintaso laskee, jolloin meistä tulee jälleen se ”hyvällä tahdolla länsimaa” kuten 70-80-luvuilla.

 

Kahden vaihtoehdon paremmuutta voisi verrata vaikkapa vertaamalla niiden todenperäisyyttä: perussuomalainen väittämä on tietenkin todenperäinen koska maahanmuutto ei voi olla työperäistä jos töihin tulija astuu saman tien pysyväisluonteisesti tukien piiriin.

 

Sitä paitsi: perussuomalaisten valtaosa vastustaa korporaatiofasismia ja sääntelytaloutta sekä ay-napinaa. Jos kaikilla suomalaisilla olisi yhtä terveet asenteet, voisi ”kolmas vaihtoehtomme” olla vähemmän ikävä ja suorastaan miellyttävä!

velipesonen

Olen syntynyt vuonna 1968. Olen insinööri, isä, poika ja muusikko.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu