Suomen ilmastometsä pulskistuu, ei hiilijalanjälkeä

Hiilijalanjälki mittaa paljonko ilmastopäästöjä lähtee taivaalle itseäsi kohti, kuntaasi kohti tai koko maatasi kohti. Biotalous paisuu, hakkuut lisääntyvät. EU on ymmällään syntyykö metsämaana itseään mainostavasta Suomesta sittenkin hiilijalanjälki?

Metsäntutkimuslaitos (nykyisin Luonnonvarakeskus) on mitannut metsämme Hangosta Utsjoelle ulottuvilla linjoillaan 12 kertaa vuodesta 1922 lähtien. Tuskin mikään muu maa on yltänyt vastaavalla tarkkuudella ja yhtä pitkällä ajanjaksolla tehtyyn puuvaraston laskentaan ja puumäärän muutosten seurantaan.

Viimeksi mittaukset on tehty vuosille 2011 ja 2015. Lähtövuonna runkopuuta oli 2356 ja loppuvuonna 2465 miljoonaa kuutiota. Kasvukauden 2018 jälkeen olemme laskennallisesti tasolla 2547 miljoonaa kuutiota.

Koko maapinta-alaa (30,39 miljoonaa hehtaaria) kohti meillä on runkopuuta 83,8 kuutiota hehtaarilla. Runkopuusta johdettu hiililuku eli alkuainehiilen määrä (rungot, oksat ja juuret) on vastaavasti 29,6 tonnia maahehtaarilla vuonna 2018. Hakkuista huolimatta kansallinen hiililukumme kasvaa. Ylitämme tason 30 tn/ha hiiltä vuoden 2019 kasvukauden jälkeen.

Hiilijalanjälkeä ei Suomen metsistä synny. Kokonaisuutena metsämme pulskistuu. Se nielee ilmakehästä hiiltä biomassaansa, vuodesta toiseen. Nieluvirta on keskimäärin 340 kiloa hiiltä, laskettuna vuotta ja maahehtaaria kohti.

Ilmastokamppailussa hiilen virroilla on rahallinen arvonsa. Vuodesta 2004 lähtien EU:n pörssit ovat hinnoitelleet fossiilisista polttoaineista lähtevän hiilen päästövirran. Vuoden 2018 elokuun alussa päästövirran hinta eli päästömaksu oli 64,5 euroa alkuainehiilen tonnilta.

Hinta oli pitkään pohjalukemissaan, alle 20 eurossa tonnilta. Tähän kiinnitti huomiota ilmastokamppailua nykyisin vetävä Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Hän ehdotti joulukuussa 2017 järjestämässään Pariisin seurantakokouksessa, että päästöhiilen hinta pitäisi nostaa tasolle 110 euroa hiilitonnilta. Tätä kohti kehitys on vuoden 2018 aikana edennyt.

Jos voisimme elokuun hinnalla laskuttaa EU:n ilmastorahastoa vuotuisesta hiilen nieluvirrastamme, tulos olisi melkoinen. Yhtä maahehtaaria kohti laskutus olisi 22 euroa vuodessa. Koko maa-alaltamme vuosilaskutus olisi 670 miljoonaa euroa. Keskimäärin yksi suomalainen voisi kuitata EU:lta metsähiilen nielurahaa 120 euroa vuodessa.

Mitä pidemmälle ilmastonmuutos etenee, sitä halutummaksi ja arvokkaammiksi metsien hiilivarastot nousevat. Niille löytyy lopulta rahoituksensa niin Suomessa, muualla Euroopassa kuin kaikkialla maapallolla.

Ilmastonmuutoksen merkitys ja pitkäkestoisuus ovat sitä luokkaa, että metsien hiilivarastoja ja hiilen nieluvirtoja ei tulisi kytkeä hetkellisiin tukiaisjärjestelmiin. Hiili olisi luontevampaa kytkeä vakiintuneeseen metsäverotukseen.

Eri kokoluokan metsätilat, yhteismetsät ja yhtiömetsät ilmoittaisivat vuosittaisessa veroilmoituksessa hiilivarastonsa sen hetkisen suuruuden. Hiilivaraston laskenta on tänä päivänä edistynyt. Sen voi tehdä esimerkiksi metsaan.fi palvelun avulla tai erillisellä kännykkäsovelluksella.

Verotoimisto laskisi vuosi-ilmoituksen pohjalta metsätilan, yhteismetsän tai yhtiömetsän vuotuisen hiilivirran suunnan ja suuruuden, määrittäisi sen rahallisen arvon ja liittäisi sen verojen koko pakettiin. Hiilitonnin vuosihinnan määrittäisi ylempi verohallinto, päivärahan tai kilometrikorvauksen tapaan.

Hyvin metsäänsä hoitava kokisi hiilimaksun veronpalautuksena. Huonosti metsäänsä hoitava kokisi hiilimaksun jälkiverona. Hän, hänen yhteisönsä tai yhtiönsä oli hakannut metsää sen kasvua enemmän ja aiheuttanut hiilijalanjäljen. Siitä on oikein ja kohtuullista maksaa ilmastoveroa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu