Kehitysavun suurta linjaa kannattaa jatkaa

Afrikkaan antamaamme kehitysapua on vuosikausia mollattu tehottomaksi. Sitä on verrattu Kankkulan kaivoon. Rahaa vain kaadetaan Afrikkaan vuodesta toiseen.

Kehitysavun suuri linja on mollaajilta hämärtynyt. Se vedettiin 60 vuotta sitten. YK:n ruoka- ja maatalousjärjestön (FAO:n) pääjohtaja varoitti että kaksi kolmasosaa ihmiskunnasta on ajautumassa nälänhätään.

Nälänhädästä oli silloin tuoreita muistoja Neuvostoliitosta. Siihen kuuluneessa Ukrainassa kuoli 1920- ja 1930-luvuilla miljoonia ihmisiä.

Toisen maailmansodan jälkeen maapallon väkiluvun arvioitiin räjähtävän etenkin Afrikan köyhissä maissa, kun uuden lääketieteen sovellukset sinne yltävät. Kehitysavun ytimeen nousi jokapäiväinen leipä. Päätavoitteeksi tuli torjua Afrikan maita uhkaava nälänhätä.

Tänään ymmärrämme, että YK:n suurta linjaa olisi kannattanut heti syventää. Linjan jatkotavoitteeksi olisi kannattanut kirjata nälkäpakolaisten vaelluksen ja sitä seuraavan hallitsemattoman maastamuuton ennalta ehkäisy.

Suomi liittyi kehitysapuun 1965. Ulkoministeriöön perustettiin kehitysaputoimisto. Sen vetäjiksi tulivat Jaakko Iloniemi ja Martti Ahtisaari.

YK:n nälkäennustus tuli ajankohtaiseksi Etiopiassa vuonna 1984. Maata koetteli silloin ennen kokematon kuivuus. Perättäisten vuosien kuivuusjakso oli vienyt mukanaan kyläläisiltä viljan siemenet. Kun sissien kanssa sotiva hallitus ei pystynyt jakamaan maaseudun kyliin siemenviljaa, miljoonalle viljelijälle tuli nälänhätä. He jättivät kotipeltonsa ja lähtivät vaeltamaan perheineen kohti kaupunkeja.

YK:n pika-apu pysäytti perheet leireihin. Nälänhätä poistui, mutta vain tilapäisesti.

Me rikkaat maat lisäsimme Etiopian kehitysapua. Hankkeilla oli yhteinen tavoite. Viljasadot on saatava pysyvään nousuun, jotta vuoden 1984 nälkä ja pakolaisaalto eivät enää toistu.

Etiopian maanviljelyä kehitettiin niin, että vettä säästyy ja maaperä hoituu. Pengerrykset ilmestyivät ylänkömaan peltomaisemaan, keräämään sadekauden yli pursuavaa kosteutta.

Suomi oli Etiopian kehitysavussa mukana, kun jokilaaksojen ylärinteille viljeltiin energiapuuta. Juurillaan puut pysäyttivät rinnemaan kulumisen ja tekivät maaperän huokoiseksi. Sateet ohjautuivat enemmän pohjaveteen ja siten viiveellä alarinteiden viljamaille. Viljasadot paranivat.

Mitä Etiopian ruoan tuotannolle tapahtui? FAO:n tarkat lukemat alkavat 1993, kun pohjoinen Eritrea oli irtaantunut emämaasta. Etiopian vuotuinen viljasato oli silloin seitsemän miljoonaa tonnia. Vuonna 2017 viljasato oli 25,1 miljoonaa tonnia eli yli kolminkertainen alkulukemaan verrattuna.

Tärkeämpi on ruokaturvan paraneminen. Köyhässä Afrikan maassa sen yksinkertaisin mittari on henkeä kohti laskettu vuotuinen viljasato. Vuonna 1993 etiopialaisia oli 53 miljoonaa ja vuonna 2017 jo 105 miljoonaa. Silti henkeä kohti laskettu viljan tuotanto nousi. Ruokaturva oli 131 kiloa jakson alussa ja 239 kiloa jakson lopussa.

Onhan Etiopian ruokaturvassa silti vielä tarvetta nostaa. Esimerkiksi turvallisessa Suomessa tuotamme vuodessa viljaa keskimäärin 600 kiloa per henki.

Etiopia osoitti, että kehitysapu tuo tulosta kun avun ohjaa suureen linjaan: kohdemaan ruokaturvaan. Koko Afrikan kehitysavulla oli osansa siinä, että pääosa maailman väestöstä sai jokapäiväisen leipänsä. Emme ajautuneetkaan YK:n pelkäämään nälänhätään.

Onnistuneella Etiopian avulla on osansa myös siinä, että maa näyttäytyi Euroopassa verraten hillittynä 2010-luvun maastamuutossa. Etiopialaisia pakolaisia ei Suomen raja-asemillakaan juuri näkynyt, kun koimme vuoden 2015 hämmentävän, pienimuotoisen kansainvaelluksen.

Vuoden 2015 jälkeen olemme alkaneet ymmärtää, että Suomen kannattaisi pysyä mukana kehitysavun suuressa linjassa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu