Nostetaan kasvuturve pöydälle

Vuonna 1955 Helsingin yliopiston professori Viljo Puustjärvi käynnisti kasvihuoneessa merkittävän koesarjan. Hän halusi parantaa peltoperäistä kasvihuonemultaa lisäämällä siihen rahkasammaleesta syntynyttä, suosta kaavittua pintaturvetta.

Eri maaseoksissa läpiviedyt kokeet yllättivät Puustjärven. Turpeen lisäys ei pelkästään nostanut satoja. Parhaimman sadon antoi seos, josta peltomulta jätettiin tykkänään pois. Pelkkä turve kasvatti eniten muun muassa tomaattia.

Tänään kasvuturve on käytännön testit läpäissyt, koko maapallolla tunnetun nykyaikaisen puutarha- ja kasvihuonetalouden kasvualusta. Euroopassa etenkin Hollanti ja Saksa ovat merkittäviä turvealustojen käyttäjiä.

Kasvuturpeen ominaisuudet tulevat sen soluista. Kuoltuaan solu pysyy huokoisena. Se imee vettä ja ravinteita pesusienen tapaan. Rahkasolukko säilyttää silti riittävästi ilmavuutta, mitä turpeen pintaan kylvettyjen kasvien juuret kaipaavat.

Parasta, vaaleaa kasvuturvetta saisimme Varsinais-Suomen kohosoilta, mutta ainutlaatuisuuttaan ne suot ovat jo lähes rajatut suojeluun. Nostokelpoista kasvuturvetta on silti kaikkialla maassamme. Kysynnän kasvaessa rahkasammalta voi viljellä lisää. 

Valtakunnalliselle soiden suojeluohjelmalle täytyisi vain löytyä yksimielisyys. Soista niin kuin muistakin luontotyypeistä olemme Aichin kansainvälisessä kokouksessa luvanneet suojella 17 prosenttia. Kun tähän pääsemme, sertifioidun kasvuturpeen nosto voi taloussoilta jatkua.

Syvältä nostettavasta polttoturpeesta poiketen pintasuon kasvuturve kasvaa vuosittain. Osaamme vuosikasvun laskea. Voimme säädellä vuotuista kasvuturpeen nostoa metsien hakkuun tapaan, Hans Carl von Carlowitzin 1713 ohjetta hieman muokaten: ”Turvetta ei saa nostaa enemmän kuin suot kasvavat”.

Vuosikymmeniä kasvuturve eli polttoturpeen kainalossa. Ennen kuin musta, maatunut polttoturve oli turvekoneen ulottuvilla, vaaleampi pintaturve oli joka tapauksessa kuorittava suon pinnalta. Lämpöarvoltaan se on pohjaturvetta heikompaa, eikä se ollut haluttua voimaloissa. Pintaturve jouti puutarhoille.

Kun polttoturpeen tuotanto oli kovassa nousussa, kasvuturve oli sen luonnollinen kylkiäinen. Kasvuturpeen osuus oli noin kymmenen prosenttia koko turvetuotannosta.

Tällä vuosikymmenellä turveala kärsii polttoturpeen rapistuneesta ilmastomaineesta. Uusia polttoturpeen soita ei enää avata entiseen tahtiin. Pinnoilta saatavan kasvuturpeen tuotanto laskee vielä polttoturvetta nopeammin.

Ymmärsimme kasvuturpeen vientimahdollisuudet jo varhain, ja vienti länsimaihin käynnistyi. Suomalaisen kasvuturpeen osuus kansainvälisistä markkinoista oli 1980-luvun alkupuolella kaksi prosenttia. Vientinousu notkahti 1990-luvulla, kun Baltian maat itsenäistyivät ja täyttivät vuosiksi maailman markkinat halvalla turpeellaan.

EU-aikana markkinatilanne on tasaantunut. Silti kasvuturve on meillä 2010-luvulla sangen vähän arvostettu vientituote. Vientiä Suomesta ei edes tilastoida tarkasti; tilastokeskus raportoi vain poltto- ja kasvuturpeen viennin yhteismäärän.

Kasvuturvetta ostetaan maailmalla kaikkiaan 40 miljoonaa kuutiota vuodessa. Se on runsaat kaksi kertaa Suomen koko polttoturpeen tuotanto.

Turvetalouden voisi 2020-luvulla kääntää ylösalaisin. Sen päätuotteeksi voisi ottaa kasvuturpeen, ja päätavoitteeksi voisi ottaa luontoarvoiltaan sertifioidun ja puutarhaoloihin jalostetun kasvuturpeen viennin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu