Perusvoimamme hyvät, pahat ja rumat

Perusvoimaksi kutsumme energialähteitä, joista saamme jatkuvasti yli kymmenen prosenttia voiman tarpeestamme. Vuoden 2018 tuoreimman laskennan mukaan saamme perusvoimaa kolmikosta puuvoima (25 prosenttia), öljyvoima (20) ja ydinvoima (16 prosenttia).

Lähimpänä perusvoiman tasoa on toinen fossiilivoima, kivihiili 9 prosentillaan. Vaikka tuulivoima on noussut vauhdilla, saamme siitä vasta 1,3 prosenttia koko energiastamme.

Jos haluamme lähivuosina tai vuosikymmeninä merkittävästi lisätä tai vähentää perusvoiman kolmikosta yhtä, se tapahtuu käytännössä kahden muun kustannuksella. Esimerkiksi tuulivoimasta ei ole vielä vuosikausiin merkittäväksi korvaajaksi puu-, öljy- tai ydinvoimalle.

Perusvoimamme valinta pyörii jatkuvasti tuskallisessa ympäristöajattelussa. Kaikesta energiasta saamme ympäristöllisiä haittoja. Vaikeaksi valinnan tekee se, että haittojen kestosta ja voimasta emme itse ehdi saada selvyyttä. Siihen pystyvät vasta tulevien aikojen historian kirjoittajat.

Historian janalla perusvoiman haitoilla on kolmea mittaa: on ikuisia jätteitä, on sukupolvisia saasteita ja on lyhytaikaisia päästöjä.

Ydinvoimaa rasittaa säteilyjäte, joka on muurattava peruskallioon 200 000 vuodeksi. Sen lopullista hoitovastiketta ei tiedä kukaan. Talouslaskennassa se ohitetaan ulkoistamalla tappio kolmannelle osapuolelle. Tappiota ei maksa ydinsähkön tämän päivän tuottaja eikä kuluttaja. Sen maksaa vasta tulevien sukupolviemme ketju. Hoitovastike eli ydinvoiman tuleva haittavero tosin puolittuu jo 100 000 vuoden kuluttua.

Öljyvoiman päästämä hiilidioksidi on tyypillinen yhden sukupolven jäte. Vuonna 1958 sen pitoisuus ilmakehässä oli 315 miljoonasosaa ja tänään 409 miljoonasosaa, eli 30 prosenttia korkeampi. Tiede on jo selvittänyt, että hiilidioksidin palautus vanhalle tasolleen onnistuu puolen vuosisadan aikana, kunhan maailman maat palauttamiseen sitoutuvat. Tätä painotti Pariisin ilmastokokous 2015.

Lyhytaikaisia päästöjä ovat esimerkiksi puun poltosta savuun leijuvat tuhkan pienhiukkaset. Ne ovat insinööritietein ratkaistavia ongelmia, niiden poisto hallitaan, poiston kulut tiedetään ja ne kuuluvat sähkön hintaan.

Tulevat historioitsijat punnitsevat, valitsemmeko energialähteistä hyvät, pahat vai rumat. Jo sadan vuoden päästä he voivat nimetä öljyvoiman rumaksi, kun sen annettiin lämmittää ilmakehä. Jo tuhannen vuoden päästä he voivat nimetä ydinvoiman pahaksi, kun säteilevän rapistuvia ydinluolastoja joutuu muuraamaan umpeen yhä useammin ja yhä työläämmin.

Ajattoman hyväksi energialähteeksi he voivat nimetä puuvoiman. Se oli vuosituhannesta toiseen aidosti uusiutuvaa, puiden itseensä turvallisesti varastoimaa energiaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu