Eukalyptus on maapallon metsätalouden kummajainen

Eukalyptus on lämpimien maiden viljelypuu. Se on jo parikymmentä vuotta horjuttanut Suomen ja muiden vanhojen metsämaiden selluteollisuutta.

Eukalyptus kasvaa esimerkiksi Brasiliassa halpaa sellun raaka-ainetta vauhdilla mihin meidän mäntymme tai koivumme eivät pysty. Siksi Stora Enso tai UPM tapasivat vuosikausia rakentaa uusia sellutehtaita vain lämpimiin maihin, ei kylmään Pohjolaan. Vahvan, pitkäkuituisen havusellun kysyntä on viime vuosina muuttanut asetelmaa hieman.

Eukalyptusta viljellään maailmassa kaikista puulajeista eniten. Puumassallaan se voi kasvaa maapallon merkittävimmäksi, uudeksi hiilen nieluvarastoksi.

Metsikön hiilen nieluvaraston maailmanennätys kaikkien puulajien välillä on mitattu luontaisesti Australiassa kasvavalla lajilla Eucalyptus regnans. Sen iäkkäissä, yli satavuotisissa kasvustoissa oli (13 koealueen keskiarvona) puuston biomassan hiilen nieluvarastoa 1867 tonnia hehtaarilla (Keith et al. 2009). Se on yli kymmenkertainen verrattuna tropiikin luonnonmetsien puuston biomassan keskimääräiseen hiilen nieluvarastoon (164 tn C/ha, Pan et al. 2011).

Kummajainen eukalyptus on, koska ympäristöväki vastustaa sitä, mutta puun kasvattajat – sekä perhetilat että yhtiömetsälöt – sitä yhtä kiihkeästi puolustavat.

Eukalyptuksen väitetään kuivattavan pohjavedet, köyhdyttävän maan ravinteista, tappavan heinät altaan ja karkottavan linnut. YK:n asiantuntijat osoittivat jo 1980-luvulla pääosan väitteistä vääriksi, mutta kiistely jatkuu edelleen.

Pohjavesien kuivuminen on mahdollinen 700 millimetrin vuosisademäärän vyöhykkeellä. Tästä on esimerkki Etelä-Italiasta. Yksi nykyään yleisimmin viljeltyjä eukalyptuksia, Eucalyptus camaldulensis, sai 1800-luvulla nimensä sikäläisen Camaldulensis luostarin mukaan. Malaria-kuumeesta kärsineet munkit halusivat kuivattaa luostarinsa vieressä olevan suon, mistä tautia levittävät sääsket lensivät luostarin mäelle. He alkoivat viljellä suota eukalyptukselle, laiteilta lähtien. Suo kuivui, sääskien sikiäminen vaimeni ja malaria katosi.

Osaksi eukalyptuksen vastustus liittyy ihmisoikeuksiin ja maan valtauksiin. Maattomaksi jääneet tropiikin pienviljelijät kapinoivat, kun suuryhtiöt perustavat tuhansien, jopa kymmenien tuhansien hehtaarien puupeltoja viljelijöiden kotiseudulle.

Valtio vuokraa maat yhtiöille, ja yhtiöt uskoivat vuokranneensa vain joutomaita. Väkirikkaassa tropiikissa näin ei ole. Eukalyptuksen alle jääneitä pikkupalstoja olivat viljelleet köyhistä köyhimmät, ilman maakirjoja. Usein maita olivat puolihuomaamatta laiduntaneet paimentolaiset. Heidät molemmat karkotettiin metsänviljelyn tieltä.

Silloin kun pientilallisella on maakirja, hän muuttuu eukalyptuksen vastustajasta sen kannattajaksi. Eukalyptuksen viljely pienpalstalla on helppoa, kasvu kovaa, ja markkina varma. Tästä on esimerkki Etiopiasta.

Etiopian ylänkömaiden perhetilat ovat kehittäneet eukalyptuksen tuotantonsa niin monipuoliseksi, että se muistuttaa Suomen talousviisaan Antti Chydeniuksen arvoketjua. Puuta tuotetaan, hieman jalostetaan, myydään kotimaassa ja viedään ulkomaille.

Noin hehtaarin pientilaansa viljelevä etiopialainen talonpoika kasvattaa viljan ohessa 500 eukalyptusrunkoa, joista hän korjaa vuosittain sata. Uudet rungot kasvavat vesomalla. Suorimmat rungot hän sahaa määrämittaan, kuorii ja myy propseina Sudaniin. Kakkosluokka menee kotimaan rakennuspuuksi. Kilpukkoina jääneet propsien sahaustähteet miilutetaan ja markkinoidaan eukahiilenä pääkaupunki Addis Abeban kotitalouksille. Latvukset ja oksat ovat kotikylässä rahanarvoinen polttopuun risupaketti.

Etiopialainen pientilallinen saa vuoden myyntituloistaan kymmenen prosenttia eukalyptuksesta, vilja- ja karjatulojen päälle. Myyntipuulla on perheen ruokaturvaa parantava vaikutus, koska myynnin voi ajoittaa kuivan kauden lopulle ja ostaa puutulolla perheen silloin tarvitsemaa lisäruokaa.

Eukalyptuksesta saatu puutulon kummajainen jatkuu Etiopian pientiloilla vuodesta toiseen. Pienrakennukseen käytetyn eukapropsin kysyntä jatkuu ainakin niin kauan, kun Afrikan toiseksi väkirikkaimman maan väestö kasvaa nykyistä vauhtiaan.

Eukalyptuksen, talousmetsien kummajaisen, painoarvo kasvaa niin Afrikan pienviljelijöiden kuin globaalin ilmastonmuutoksen myötä. Muhkean hiilivarastonsa myötä eukalyptus on keskeinen puulaji Saharan metsityksessä, kasteluun perustuvassa ilmastometsätaloudessa.

Sekä Afrikan metsänviljelyn ruohonjuuritason että globaalin ilmastotason haasteisiin voisi Suomen elpymistä odottava kehitysapukin jatkossa osallistua.

Päälähteet

Keith, H. Et al. 2009.  Re-evaluation of forest biomass carbon stocks and lessons from the world's most carbon-dense forests. Proceed. Nat. Acad. Sci. USA. 106(28):11635-11640. http://www.pnas.org/content/106/28/11635.long

Pan, Y. et al. 2011.  A Large and Persistent Carbon Sink in the World’s Forests. Science 333: 988-993. http://science.sciencemag.org/content/333/6045/988

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu