Hirvi muokkaa kansallismaisemaamme

Hirvi on kasvanut Suomen toiseksi tärkeimmäksi laiduneläimeksi. Hirveä edellä on vain nauta. Nautoja meillä on 882 000 kappaletta, vasikat mukaan lukien. Nauta tuottaa teuraslihaa 86 miljoonaa kiloa vuodessa.

Hirvien lukema on keskimäärin noin 120 000 päätä, kevään vasat mukaan lukien. Hirvi tuottaa teuraslihaa 8-9 miljoonaa kiloa vuodessa. Se on kymmenesosa naudan vuotuisesta teuraslihasta.
 
Koko maan tasolla kolmanneksi tärkein on poro. Niitä on 200 000 kappaletta, ja niiden teuraslihaa saamme vajaat kaksi miljoonaa kiloa vuodessa.

Hirvi toi 1900-luvulla metsälaidunnuksen takaisin. Sata vuotta sitten nautakarjakin laidunsi kesät lähes pelkästään metsissä, rannoilla tai ahoilla, ja vain poikkeustapauksissa pelloilla.

Naudasta poiketen hirven metsälaidunnus perustuu vapauteen, eräänlaisiin jokahirven oikeuksiin. Vaikka metsätilalliset ja metsästäjät käyvät ajoittain kiistaa vapaista laitumista, nykyinen menettely lienee pysyvä. Sitä kannattavat kaikkiin ammattiryhmiin kuuluvat ja kaikkia puolueita äänestävät 100 000 hirvenpyytäjäämme.

Kesällä hirvi laiduntaa metsän ruohoja, pensaita ja lehtipuiden vesoja. Puista halutuimpia ovat koivut, haavat, pihlajat ja pajut.

Mäntyyn hirvi ei kesällä kajoa, mutta talvi on ongelma. Lumen päältä hirvi syö männyn latvuksia niin korkealle kuin se turvallaan ulottuu. Männyn myöhempi laatukasvu kärsii. Sahalaitokset tuntevat jo tämän. Huippulaatuisen mäntylaudan osuus vähenee.

Kuusta, ja siitäkin lähes pelkästään kuorta, hirvi syö vain harvoin. Metsänkasvattajan kannalta hirven metsälaidunnus haittaa vähiten kuusivaltaisia tiloja.

Osaksi hirvikannan kasvun vuoksi 2000-luvulla on yleistynyt menetelmä, missä kuusta viljellään kuusen perään. Kun kuusen avohakkuussa korjaa sahalle menevien tukkien lisäksi energiaksi päätyvät kannot, hakkuualalta vähenee juurikääpä eli maannousema. Siivottuun ja muokattuun maahan voi istuttaa välittömästi uudet, nopeakasvuiseksi jalostetut kuusentaimet.
 
Kannottomalla ja oksattomalla metsäkentällä taimikon varhaishoito on palkitsevinta. Kuusen taimet eivät enää juro, syntyy unelmataimikko, ja ensimmäiseen harvennushakkuuseen pääsee ennätyksellisen nopeasti.

Hirvetys jo kuusettaa metsiämme. Vielä 1980-luvun puolivälissä maassamme viljeltiin (istuttamalla ja kylvämällä) eniten mäntyä, 75 prosenttia koko alasta. Vuonna 2005 kuusi otti johtoaseman. Kuusta oli 49 prosenttia ja mäntyä 48 prosenttia. Loput kolme prosenttia oli rauduskoivua.

Nykyään kuusta viljellään yli puolet koko vuotuisesta metsänviljelyn alasta. Puun kasvatustilat ovat tähän sopeutuneet. Onhan kuusen markkinamenekki sekä tukkina että paperipuuna jatkuvasti parhaasta päästä.

Kuusetus voi silti hirvittää, kansallismaisemaamme katselevia. Honkien Suomi on muuttumassa 2000-luvulla tummemmaksi kuusien Suomeksi. Maisemassa tähän verrattavia muutoksia ovat olleet kaskeaminen 1700-luvulla, tervanpoltto 1800-luvulla ja metsäojitus 1900-luvulla.

Kuusetuksen etenemistä pystynee hillitsemään vain yksi tekijä: susi. Hirvenvasoja verottamalla susi voi säädellä hirvikantaa. Tästä on yllättävin esimerkki Varsinais-Suomessa, Salon ja Tammisaaren ympäristössä. Tuskin kukaan osasi ennustaa vielä 1900-luvun puolella, että susi palaa näin pian valtatie ykkösen eteläpuolisiin erämaihin.

Susien myötä mänty ehkä voikin palata luontaisille kasvupaikoilleen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu