Mikä sai pohjoisen puut kasvuun?

Luonnonvarakeskus päivitti lokakuussa Suomen metsävaratiedot. Puustomme paisuu edelleen. Viime mittauskaudella (2013-2017) puuston kokonaismäärä oli 2473 miljoonaa kiintokuutiometriä (kuva).

Merkittävä osuus puustomme kohenemisesta tulee Pohjois-Suomesta. Tuoreimpien tietojen mukaan Lappi puskee nyt puuta 13,7 miljoonaa kuutiota vuodessa, kun kasvu 1990-luvun alussa oli vain kahdeksan miljoonaa kuutiota. Kasvun nousua on yli 70 prosenttia.

Alimmillaan, seitsemässä miljoonassa kuutiossa, Lapin metsien kasvu oli 1960-luvun loppupuolella. Sitä ennen Lappia oli hakattu rajusti, ensin sotakorvauksiin ja sitten talouden jälleenrakennukseen. Lappi sai maineen Osaran aukkojen maakuntana. Luonnonvarakeskuksen luvut kertovat, että kuuluisat aukot ovat metsittyneet.

Lapin puun nykykasvusta vain 15 prosenttia on suojelualueilla. Leijonanosa, 85 prosenttia, on talousmetsää. Puu kasvaa etenkin nuorissa metsissä. Tyypillinen tapaus on ensiharvennusta odottava, kymmenmetrinen männyn tureikko. Niitä on viljalti muun muassa Itä-Lapissa, Kemijärvelle tulevan uuden biotuotetehtaan ympäristössä.

Lähes vastaava kasvun lisäys on havaittu etelämpänäkin. Entisen Oulun läänin puolella (Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu) puuta kasvaa 18,1 miljoonaa kuutiota vuodessa. Määrä on yli 30 prosenttia suurempi kuin kymmenen vuotta sitten. Myös Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan aukot ovat metsittyneet.

Pohjois-Suomen metsänkasvulle on olemassa parikin helppoa selitystä: tehometsänhoito ja soiden ojitus. Vuosikymmenien metsänhoito tuottaa nyt tulosta. Hakkuuaukioita on myllätty, uusia metsiä viljelty ja taimikoita harvennettu. Takavuosina metsiä myös lannoitettiin.

Soiden ojitus vaikuttaa puun kokonaiskasvuun kasvattamalla metsämaan alaa. Se alkoi lisääntyä 1950-luvulla, kun ojitetut suot muuttuivat metsiksi. Metsäalan kasvu pysähtyi 1980-luvulla, kun ojitusurakka tuli valmiiksi. Sen jälkeen metsäojikot ovat puskeneet puuta, etupäässä mäntyä. Se nostaa kasvulukuja.

Osa metsänkasvusta selittyy puiden iällä. Pohjoisessa on nyt paljon 20-50 vuoden ikäisiä metsiä. Niiden puusto on elinkaarensa nopeimman kasvun vaiheessa, mikä näkyy mittaustuloksissa.

Pohjois-Suomi ei viherry yksin. Ilmiö tunnetaan koko Euraasian metsävyöhykkeessä, joka ulottuu Keski-Euroopasta Siperian läpi Aldanin tasangolle lähelle Ohotan merta. Ilmiön havaitsi jo vuonna 2000 kansainvälinen tiedemiesryhmä mitatessaan vuosina 1982-1999 otetuista satelliittikuvista pohjoisen pallonpuoliskon vihertymistä. Se oli lisääntynyt 12 prosenttia.

Vihertymisen mitta tulee puiden lehvästöstä. Mitä enemmän satelliitit kuvaavat allaan vihreää lehvästöä, sitä enemmän paikalle on kasvanut myös runkopuuta.

Pääosa satelliittikuvista löytyneestä vihertymisestä tuli Siperian metsistä. Nekin ovat alkaneet kasvaa entistä paremmin. Siperian metsiä ei juuri hoideta, ne eivät ole tasaikäisiä nuoria puustoja, eikä soistuneita metsiä liioin ole ojitettu, joten lisäkasvu johtuu jostain muusta muutoksesta. Pääteorioita on kaksi: ilmaston lämpeneminen ja ilmakehän hiilidioksidin pitoisuuden nousu.

Pohjoisen pallonpuoliskon keskilämpötilan nousulle on kaksi koulukuntaa. Lämpötila on joko noussut tai se ei ole noussut. Valtaosa tiedemiehiä lienee kuitenkin samaa mieltä kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC kanssa: nousua on jo tapahtunut. Se lisää metsien kasvua.

Kiistattomasti on noussut ilmakehän hiilidioksidin pitoisuus. Vuodesta 1958 nousua on 30 prosenttia. Lisääntyvä hiilidioksidi vaikuttaa metsien kasvuun lannoitteena. Hiilidioksidin nousu on myös lämpenemisen pääaiheuttaja.

Maamme tarkin hiilidioksidin mittaus on käynnissä Muonion Sammaltunturissa. Ilmatieteen laitos asensi mittarit 1998 häiriöttömään ja saasteettomaan paikkaan puurajan yläpuolelle niin, että asutus, liikenne tai lähimetsät eivät vaikuta tuloksiin. Heti ensimmäisen kuuden mittausvuoden aikana tunturi-ilman hiilidioksidin pitoisuus nousi 10 miljoonasosaa.

Helsingin yliopiston Värriön tutkimusasemalla hiilidioksidia mitataan osana nuoren männikön fotosynteesin tutkimusta. Mittaus alkoi 1991. Hiilidioksidin pitoisuuden nousu tunnetaan myös Värriössä.

Ilmakehä on suuri tehosekoitin, ja sama hiilidioksidin nousu nähdään paitsi eri puolilla pohjoisnapaa tehdyissä mittauksissa, myös koko maapallolla. Nousu on kaikissa mittauksissa vääjäämätön eikä osoita laantumisen merkkejä.

Metsätaloutta harjoittavan ja puuta myyvän pohjoissuomalaisen yrittäjän kannalta on lopulta yhdentekevää, onko talousmetsien lisääntynyt kasvu peräisin lisääntyneen hiilidioksidin lannoittavasta vaikutuksesta, keskilämpötilan noususta, metsäojituksesta vai taimikonhoidosta. Puuta on joka tapauksessa tulossa korjattavaksi ja myytäväksi entistä enemmän.

Vihertyvän pohjoisen harvennusmännylle alkaa olla kiire löytää uusia käyttömuotoja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu