Happosateista ja metsävaurioiden uhkasta selvittiin

Metsävauriot kuohuttivat mieliämme 1980-luvulla. Puhuimme happosateista, jotka olivat pääosin peräisin kivihiiltä käyttävien voimaloiden ja teollisuuden rikkidioksidin päästöistä. Happosateiden uhka oli enemmän Etelä-Suomen ongelma. Kuusen kasvatusmetsien harsuuntumista mitattiin muun muassa Salpausselällä.

Euroopan happamoituneita vuoristometsiä tuhoutui silloisen rautaesiripun rajan itäpuolisissa Itä-Saksassa ja Tsekeissä. Etelätuulet kuljettivat sieltä sateita Suomeen, ja sadevesiemme happamuuden pelättiin lisääntyvän entisestään.

Pohjois-Suomessa huolestuttavin oli Sallan Rikkilehdon tapaus. Vain viiden kilometrin päässä itärajastamme kasvavaa mäntymetsää näytti 1980-luvun lopulla kuolevan pystyyn käsittämättömästä syystä.

Samoin aikoihin suomalaisille selvisi ympäristön suojelun heikko taso silloisessa Neuvostoliitossa. Heti koillisrajan takaa paljastui esimerkkejä kuinka saastuttavia itänaapurimme kaivos- ja metalliteollisuus voivat pahimmillaan olla.

Montsegorskin kaupungissa sijaitsevan metallisulaton ympärille oli syntynyt teollisuusaavikko. Savujen mukana tuleva rikkidioksidi oli tappanut kaikki metsän puut muutaman kilometrin säteellä tehtaan ympäristössä. Vielä 15 kilometrin päässä männyt kituivat eivätkä enää kyenneet kasvamaan vuosilustoja.

Metsäkuolemien pelättiin leviävän Suomen puolelle. Mahdollinen yhteys idästä saapuvien happosateiden ja Sallan Rikkilehdon metsäkuolemien välille spekuloitiin oitis.

Itä-Lapin metsävaurioiden tutkimus sai selvityksensä valmiiksi 1995. Saatoimme huokaista helpotuksesta. Meille onneksi vallitseva tuulen suunta on yleensä lounaasta tai lännestä. Rikkipitoisia koillistuulia on niin harvoin, että Koillis-Lapin metsien laskettiin kestävän ajoittaiset rikkipöllähdykset, joita saamme runsaan 100 kilometrin päässä olevasta Montsegorskista.

Rikkilehdon mysteerikin selvisi. Nimestään huolimatta rikillä ei ollut Rikkilehdon puustokuolemien kanssa mitään tekemistä. Syyksi paljastui versosurmakka, sienitauti joka esiintyy nuorissa männiköissä silloin tällöin.

Koko Suomen tasolla rikkidioksidin päästöjen pudottaminen on ympäristönsuojelumme merkittävimpiä saavutuksia (kuva). Päästöjemme pudottaminen oli osa kansainvälistä yhteistyötä.

Nykyisin Suomen rikkidioksidin päästöt ovat vain noin kymmenesosa vuoden 1980 tasosta. Olemme selvästi hälytysrajan 20 mikrogrammaa kuutiometrissä alapuolella. Metsävaurioiden uhkasta selvittiin.

Kansainvälinen ilmastokamppailu hiilidioksidista voisi ottaa oppia rikkidioksidin ja happosateiden onnistuneesta selättämisestä. Kun on intoa, on kuntoa ja toimeen tartutaan, tulosta syntyy.

Kuvan lähde: https://ilmatieteenlaitos.fi/rikkidioksidi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu