Ilmaston muutoksella ei pidä pelata

Kansainvälisen ilmastokamppailun voi laskea alkavan vuodesta 1990. OECD-maat antoivat silloin Geneven julistuksen, jonka mukaan kasvihuoneilmiötä aiheuttavan hiilidioksidin päästöt on saatava putoamaan. Koko maailman johtajat sopivat siitä ensimmäisen kerran Rion ympäristökokouksessa 1992.

Neljännesvuosisata on kulunut, kansainvälisiä ilmastokokouksia on pidetty lähes vuosittain, ja vaihtelevia hiilidioksidin päästöjen lupauksia on annettu. Ilmakehän hiilidioksidin pitoisuus nousee kuitenkin vääjäämättä (kuva 1, Mauna Loan mittausasema Hawaijilla).

Tiedemiehille hiilidioksidikysymys, kasvihuoneilmiö ja ilmaston lämpeneminen ovat edelleen vaikea pala. Ilmiön koekenttä on koko maapallo, ja sen koejakso on useita vuosikymmeniä tai koko vuosisata (vuoteen 2100).

Ilmaston muutos jakaa tiedemiehet. Hiilidioksidipäästöistä huolestuneille seuraavat näytöt riittävät. Kun Mauna Loan päivittäinen mittaus alkoi 1959 hiilidioksidin pitoisuus ilmakehän tilavuudesta oli 315 miljoonasosaa. Tänään pitoisuus on tasolla 410 miljoonasosaa, nousua on 30 prosenttia.

Lämpimät vuodet näyttävät sijoittuvan yhä useammin viime vuosiin. Esimerkiksi 20 viime vuodesta neljä kuuminta vuotta olivat juuri viime vuodet (kuva 2).

Hiilidioksidipäästöjä vähättelevälle leirille ilmastonäytöt eivät riitä. Osa erityisesti Yhdysvaltain tiedemiehistä katsoo säähavaintoja tilastotieteen ankarimmasta näkökulmasta. Sen mukaan nykyvaihtelu mahtuu luonnon normaaliin menoon. Seurataan tilannetta edelleen, ja mitataan tarkemmin.

Yhdysvaltain empivällä ilmastopolitiikalla on myös talouden taustavoimat. Öljy-, hiili- ja terästeollisuus karsastavat hiilidioksidin päästörajoituksia. Karsastus juontaa 1980-luvulle, presidentti Reaganin kaudelle, kun kasvihuoneilmiöstä alettiin Yhdysvalloissa väitellä. Pari ankaraa talvea hyydytti silloin keskustelun. Sen korvasi nykypäiviin jatkunut katsotaan ja odotellaan linja.

Vaikka tilastotieteen tarkat näytöt puuttuvat, jo ilmiön mahdollisuus ja sen kasvava todennäköisyys huolestuttavat. Kasvihuoneilmiö on vakavin ihmiskuntaa tällä vuosisadalla uhkaavista ympäristövaurioista.

Uhka ei ole kesien ja talvien vähittäinen lämpeneminen, vaan maapallon ilmakehän hallitsemattomat häiriöt. Huolestuttavimpia ovat tropiikkiin iskevät pyörremyrskyt.

Toinen uhka on Afrikan kuivuuskausien yleistyminen ja paheneminen. Osa ihmiskuntaa ei panisi pahakseen, vaikka kesät ja talvet vähän lämpenisivät. Kukaan ei kuitenkaan halunne pyörremyrskyjä ja kuivuutta. Ne iskevät todennäköisimmin tropiikin tiheään asuttuihin kehitysmaihin, tuhoavat koteja, aiheuttavat nälänhätää ja johtavat pakolaisaaltoihin.

Kun tieteellisesti vakuuttavat näytöt tämän vuosisadan ilmaston muutoksesta saadaan vasta vuonna 2100, mielipiteet ja päätökset ennen sitä perustuvat todennäköisyyslaskentaan, tai ainakin arvioihin. Yksi koulukunta on sitä mieltä, että ilmastomuutos on tällä vuosisadalla tulossa ja että ennakoiviin toimiin kannattaa ryhtyä. Toinen koulukunta on taas toista mieltä; ennakoiviin toimiin ei kannata ryhtyä.

Vuosisadan näyttöjä odotellessa päätökset koulukuntien välillä joudutaan tekemään äänestämällä, ja niinhän kansainvälisissä ilmastokokouksissa tapahtuneekin.

Pääosa kansakunnista, erityisesti EU-maat, katsoo kuitenkin jo nyt, että hiilidioksidin päästöjä ei tule enää vähätellä eikä ilmaston muutoksella pidä pelata.

 

Kuvien lähteet

https://www.esrl.noaa.gov/gmd/ccgg/trends/

http://www.climatecentral.org/gallery/graphics/the-10-hottest-global-yea…

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu