Suomella on puupelletin viennin mahdollisuus

Puupelletin nykynousu alkoi 1990-luvulla Ruotsista, kun öljy oli taas riittävästi kallistunut. Silloin keksittiin myös öljypolttimiin verrattavat pellettipolttimet ja helppokäyttöiset pellettitakat.

Ruotsissa öljyn vaihtoi silloin pellettiin jo yli 100,000 pientaloa. Saksassa pelletillä lämpeni 70 000 ja Suomessa 10 000 omakotitaloa.

Pelletin kysyntä kasvoi hiilidioksidin ensimmäisellä päästökaupan kaudella 2005–2007, kun fossiiliselle kivihiilelle haettiin vaihtoehtoja. Lähin esimerkki on Tukholmassa, Hässelbyn kaukolämpövoimalassa. Se polttaa pellettiä kivihiilen asemesta ja välttää näin hiilidioksidin päästömaksut. Myös Tanskan kivihiilivoimaloissa palaa pellettiä.

Pelletti korvasi heti 2000-luvun Euroopassa maakaasua. Kuvaava on Italian esimerkki. Maakaasulla lämmittävät italialaiset hätkähtivät Venäjän kaasukauppaa, kun kaasuyhtiö Gazprom katkaisi maakaasun toimitukset Ukrainalta 1. tammikuuta 2006. Samalla katkesi kaasuverkon yhteys Ukrainasta Etelä-Eurooppaan.

Italialaiset kauhistuivat kylminä uhkaavista talviöistä ja alkoivat ostaa pellettitakkoja kotiensa varalämmönlähteeksi. Päätoimittaja Itävalta myi niitä kymmeniä tuhansia.

Samalla pelletin hinta nousi. Tankkiautosta myytävä pelletti maksoi korkeimmillaan 240 euroa tonnilta, kaksin verroin silloisiin Suomen hintoihin verrattuna. Viidentoista kilon säkeissä pelletti maksoi kylmimpien säiden aikaan jo yli 400 euroa tonnilta.

Ukrainan kaasukriisi laukesi silloin verraten nopeasti, ja pelletin hintakin putosi aikaisemmalle tasolleen. Italialaiset omakotiasujat seurasivat silti tarkkaan, mitä idän politiikassa tapahtui.

Maakaasun ja pelletin välinen kytkös oli laajin Saksassa. Maassa oli 38 miljoonaa kotia, joista joka toinen lämpeni omalla maakaasupolttimella. Myös saksalaiset pientaloasukkaat olivat huolissaan maakaasun epävarmuudesta, ja hekin hankkivat pellettitakkoja kotiensa varalämmönlähteeksi.

Etelä- ja Keski-Euroopan lämmitystä hoitaa edelleen hämähäkin seittiä muistuttava maakaasuputkien verkko, jonka itäiset alkupisteet ovat Venäjällä. Verkon yllä on näkymätön energiahana. Siihen viitataan oitis, kun Venäjän ja EU:n välisissä suhteissa ilmenee säröjä.

Pelletin eurooppalainen kysyntä kasvaa lähivuosina ehkä nopeimmin juuri maakaasun takia. Pelletti on lukuisille omakotiasujille maakaasun varavoimaa.

Vaikka olimme 2000-luvun alussa Euroopan suurimpia puupelletin tuottajia, kotimainen pellettilämmitys eteni verkkaisesti. Pelletistämme myytiin ulkomaille parhaillaan kolme neljännestä.

Päinvastoin kuin Ruotsissa polttoöljyä tuetaan Suomessa dieselin kaksihintajärjestelmällä. Se jarrutti öljyä polttavien suomalaisten pientalojen lämpöremontointia.

Meiltä puuttuvat omakotien kaasupolttimet, eikä pelletin kotimainen pienpoltto lisäänny meillä maakaasun ongelmien takia. Myöskään Ruotsissa ja Tanskassa harjoitettu pellettien poltto hiilivoimaloissa ei ole juuri edennyt.

Pariisin 2015 ilmastokokouksen ja kansainvälisen ilmastopaneelin 2018 raportin jälkeen Suomen mahdollisuudet paranivat kasvaa pelletin tuottaja- ja viejämaaksi, ainakin teoreettisesti. Tiiviiksi ja kuivaksi puristettu, kuorma- ja tankkiautoissa, junavaunuissa ja laivoissa kulkeva pelletti sopii siihen hyvin. Raakana, kuivaamattomana ja jalostamattomana energiapuuta on hankala kaupata. Pellettiä voi sen sijaan viedä ja myydä Keski- ja Etelä-Eurooppaan.

Teoria ei tosin ole vielä toteutunut. Vaikka EU halajaa uusiutuvaa bioenergiaa, pelletin vientimme on ollut jo 10 vuotta alamäessä (kuva). EU-maista vain Baltian maat ja Portugali tuottavat merkittävästi vientipellettiä. Valtaosan EU:n puupelletin markkinoista ovat ottaneet USA ja Kanada.

Suomella metsien EU-maana on silti edelleen puupelletin viennin mahdollisuus. 

 

Lähteet

https://stat.luke.fi/puupelletit

http://biomassmagazine.com/articles/14101/european-wood-pellet-market-po…

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu