Sulle salaisuuden kertoa mä voisin

Maaliskuussa 2008 elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen järjesti Kuusamon kuntavierailunsa päätteeksi lukion salissa energia-aiheisen yleisötilaisuuden. Sen johdannoksi hänelle esiteltiin salin flyygelillä Koillismaan näkökulma uusioenergiaan George de Godzindskyn sävelin: ”Sulle salaisuuden kertoa mä voisin”.

Tilaisuuden avauspuheenvuorossa ministerille kerrottu salaisuus oli Kuusamon malli. Jalosta metsäenergia pelletiksi. Kuljeta se lähimpään satamaan. Laivaa se Suomen rintamaille. Tai vie se puuttomiin Euroopan suurkaupunkeihin.

Malli oli jo vuosia toiminut Kuusamon pelletille. Se oli viety Raahen kautta Tukholmaan, korvaamaan kivihiiltä Hässelbyn esikaupungin sähkö- ja lämpövoimalassa.

Alkuvuonna 2008 Helsingin kaupungin poliittiset energiapäättäjät olivat tehneet kauaskantoisen linjavalinnan. He olivat hyväksyneet biomassan pääkaupungin uusiutuvaksi energialähteeksi. Uusioenergian paletissa oli näkyvästi mukana puusta puristettu pelletti.

Helsingin valtuutetut halusivat kuitenkin ensin selvittää kaupungin oman pellettitehtaan perustamista joko länsirannikolle tai järvi-Suomeen. Sieltä pelletti olisi kuljetettu laivoilla Helsingin voimaloihin, kivihiilen tapaan.

Vähitellen helsinkiläisten päättäjien mieli selkiintyi. Päästötöntä metsäenergiaa olisi ruvettava käyttämään Tukholman tavoin.

Omasta pellettitehtaasta Helsinki luopui. Suomessahan oli jo toimivia tehtaita eri puolilla maata.

Ministerille vakuuteltiin Kuusamossa, että tässä on markkinan paikka koko Pohjois-Suomen pellettiteollisuudelle. Pelletti kuljetettaisiin ensin Perämeren satamiin. Niistä se laivattaisiin Helsinkiin ja purettaisiin Salmisaaren ja Hanasaaren voimaloiden laitureihin. Pelletti poltettaisiin seospoltossa kivihiilen kanssa.

Pahamaineista rekkarallia ei pääkaupungin seudulla olisi tarvittu. Sille helsinkiläiset ovat aina olleet herkkiä, ja sillä he olivat onnistuneet torjumaan metsäenergian parikymmentä vuotta.

Pelletin raaka-ainetta Pohjois-Suomen talousmetsissä riittää, ja kasvu on kiihtymään päin. Sen ovat todistaneet moneen otteeseen maamme eturivin metsäprofessorit ja metsänhoidon johtajat. Luontoväkikään ei vastustane viljelymetsien ensiharvennuksen hakkuita.

Sellun ja pelletin teko eivät ole toistensa vaihtoehtoja. Kun sellu tehdään tyveltään yli kymmensenttisestä puusta, pellettiin riittää puujäte. Sitä saadaan nyt purusta sekä lastusta, pian alle kymmensenttisistä karapuusta ja kysynnän kasvaessa myös kannoista.

Pellettiteollisuudelle oli kymmenen vuotta sitten kuuma tilaus. Alkaen Kemijärven sellutehtaan sulkemisesta Pohjois-Suomen metsätalous, -teollisuus ja -työllisyys olivat ajautuneet sellaiseen Gordionin solmuun, että se ei tuntunut avautuvan muulla kuin miekalla. Ministerille esitettiin Kuusamossa, että puupelletti voisi olla se miekka.

Jo kymmenen vuotta sitten EU patisti meitä ottamaan ilmastonmuutoksen tosissamme
ja nostamaan biomassan osuutta. Ei ollut enää EU:ssakaan salaisuus että pelletti on bioenergian paras kantaja. Kansallisesti sitä voi tuoda Pohjois-Suomen metsäseuduilta etelän kaupunkeihin, ja kansainvälisesti EU-keskuksiin asti.

Kymmenen vuotta kului. Kuusamon metsävyöhykkeeltä peräisin oleva pelletti ei päätynytkään Euroopan rintamaiden voimaloihin. Niihin ostetaan pellettiä pääosin USA:sta ja Kanadasta. Ehkä kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) lokakuun 2018 haastavien ilmastotavoitteiden jälkeen George de Godzindskyn klassikkokappaletta tarvitaan taas.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu