Etelä-Savossa ja Kanta-Hämeessä tiheimmät hiilen nielumme

Maailman ensimmäinen tilastolliseen otantaan perustuva valtakunnan metsien inventointi tehtiin Suomessa akateemikko Yrjö Ilvessalon johdolla 1920-luvun alussa. Tämän jälkeen inventointeja on toistettu noin 5-10 vuoden välein, nykyisin Luonnonvarakeskuksen toimesta.

Aluksi inventoinnit tehtiin linjoittaisina arviointeina siten, että mittausryhmät kävelivät läpi maan lounaasta koilliseen (Hangosta Utsjoelle) kulkevia linjoja. Samalla he tekivät pääasiassa kuutioarvioinnit linjalle osuneista otantametsiköistä. Otannan pohjalta laskettiin puuston määrä kiintokuutioina maakunnittain ja koko Suomen alueella.

Myöhemmin otantametsiköitä on mitattu niin monipuolisesti, että kuutiolukemista voi laskea myös paljonko kyseisessä metsikössä on alkuainehiiltä (C), kuinka tiheä on hiilen nielu. Hiiltä on kertynyt tietyssä suhteessa runkoihin, oksiin ja juuriin. Kun käytetään pinta-alana maakunnan tai koko Suomen maa-alaa saadaan vertailukelpoinen metsäbiomassan hiililuku, yksikössä tonnia hiiltä hehtaarilla (tn C/ha).

Ilmastolaskennan kannalta hiililuku on luontevin laskea koko maapinta-alaa kohti (ei niin sanottua metsäpinta-alaa kohti), kahdesta syystä. Ensiksi, kansainvälisesti metsän määritelmiä tunnetaan kirjallisuudessa yli 800 kappaletta (lähde). Eri metsän määritelmiä käyttäen eri maiden väliset vertailut ontuvat. Tästä on EU-maiden välillä kokemusta maankäytön muutoksen LULUCF -väittelyssä (Land Use, Land Use Change and Forestry).

Toiseksi, ilmaston kannalta on yhdentekevää ovatko ilmakehän hiilidioksidin nielleet esimerkiksi Afrikan savannimetsän tiheikkönä kasvavat akaasia -puut vai savannimetsästä raivatulle durra -viljelmän pellolle riveihin istutetut, vartevaksi kasvavat typensitojapuut. Ankarimmissa arvioissa peltometsäviljely lasketaan metsien hävitykseksi. Ilmasto ei näin laske.

Suomen metsäbiomassan hiililuku vuonna 2018 on tasolla 29,6 tn C/ha. Hiililuku on ollut jo puoli vuosisataa nousussa (lähde).

Luonnonvarakeskus on viimeksi mitannut puustomme inventoinneissa nro 11 (2009-2013) ja nro 12 (2014-2017). Laskennan päivitys maakunnittain valmistui marraskuussa (lähde). Hiililuku on vuoden 2018 tasolla korkein Etelä-Savon maakunnassa (46,2 tn C/ha) (kuva). Kakkosena on Kanta-Häme (42,7) ja kolmosena Keski-Suomen maakunta (42,5 tn C/ha). Sisä-Suomessa matkaava näkee korkean hiililuvun tiheinä, hyvin hoidettuina, kasvavina metsinä.

Lapin maakunnassa hiililuku on vain 16,4 tonnia hiiltä hehtaarille. Lukema on silti merkittävän korkea, koska Lapin maa-ala sisältää puuttoman tunturivyöhykkeen. Koko Pohjois-Suomen (Lappi, Kainuu ja Pohjois-Pohjanmaa) keskimääräinen hiililuku (20,7) on silti alempi kuin muun Suomen eli Etelä-Suomen lukema 37,1 tn C/ha. Tämän huomaa Pohjois-Suomessa talvella hiihtävä tai muulloin vaeltava. Pohjois-Suomessa hoidetutkin metsät kasvavat – tai ainakin toistaiseksi kasvavat – harvempina kuin Etelä-Suomen metsät.

Hiililuku metsätilan, maakunnan ja koko Suomen tasolla sekä hiililuvun vuotuinen muutos (etenkin hiilen nieluvirta) ovat keskeisessä asemassa, kun ilmastokamppailun hiilipörssi avautuu. 

Lähteet

Joseph O. Sexton, Praveen Noojipady, Xiao-Peng Song, Min Feng, Dan-Xia Song, Do-Hyung Kim, Anupam Anand, Chengquan Huang, Saurabh Channan, Stuart L. Pimm & John R. Townshend. 2016. Conservation policy and the measurement of forests. Nature Climate Change volume 6, pages 192–196. https://www.nature.com/articles/nclimate2816

http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262713-ilmastohiilen-mantta…

https://stat.luke.fi/metsavarat

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu