Euroopan metsämahdit

Vuoden 2018 kuluessa kiihtyneestä metsiemme biomassan ja niiden hiilen nielujen keskustelusta lienee jäänyt mieleemme, että tavalla tai toisella Suomi on tässä Euroopan mahtimaita.

Ainakin yhdessä asiassa olemme se mahti: metsiemme ja niiden biomassan pitkäaikaisessa mittaamisessa. Silloinen Metsäntutkimuslaitos aloitti Valtakunnan Metsien Inventoinnin (VMI) vuonna 1921, ja tänään mittauskierros Hangosta Utsjoelle on tehty jo 12 kertaa. VMI-tulokset ovat nyt kaikkien lukijoiden, kansainvälistenkin tutkijoidenkin, arvioitavissa Luonnonvarakeskuksen (LUKE) verkkosivuilla.

Maailman ruoka- ja maatalousjärjestön FAO:n metsäosasto lienee saanut vaikutteita Metsäntutkimuslaitokseltamme. FAO alkoi julkaista maittain maapallon metsien inventoinnin tuloksia lopulta vuonna 1990. Seuraavat inventointitulokset ovat vuosilta 2000, 2005, 2010 ja 2015.

Myös Euroopan unionin Eurostat – tilastointi seuraa metsiä nykyään, etenkin EU-maiden metsiä. Tarvittaessa Eurostat tarkentaa vuosittain mailleen tilastoa, joka on osa alun perin laajemmaksi kehiteltyä FAO:n tilastoa.

FAO:n ja Eurostat tilastojen perusteella Euroopan metsämahti, runkobiomassan kokonaismäärällä laskettuna, on 2010-luvun puolivälissä Saksa. Saksassa on kasvavaa puustoa 3663 miljoonaa kiintokuutiota. Kakkonen on Ruotsi, 2996 miljoonalla kiintokuutiollaan.

Viitonen on Suomi, 2328 miljoonaa kuutiota. Luke päivitti marraskuussa Suomen lukeman määrään 2473 miljoonaa kuutiota. Puu lienee kasvanut muuallakin Euroopassa Suomen tavoin, mutta ennen kuin Eurostat päivittää koko Euroopan tilaston, vertailussa on käytettävä Suomelle alempaa lukemaa.

Saksan johtoasemaa puubiomassan määrällään selittää osaksi, hyvän metsänhoidon lisäksi, Saksan suuri maapinta-ala (35 miljoonaa hehtaaria). EU-maista maapintaa on eniten Ranskassa, 55 miljoonaa hehtaaria. Puustollaan Ranska on kolmas (2597 miljoonaa kuutiota).

Ilmastometsätalouden kannalta mielenkiintoisempaa on mitata metsäbiomassa kunkin maan maapinta-alaa kohti, yksikössä m3/ha. Lukema on suorassa yhteydessä metsien hiilen nieluvarastoon.

Kun metsäbiomassa lasketaan näin, Euroopan metsämaiden mahtiasetelma muuttuu. Ehkä yllättäen Euroopan ykkösmaaksi nousee Slovenia. Siellä on puuta 215 kiintokuutiota maahehtaaria kohti.

Slovenia on tyypillistä Keski-Euroopan vuoristometsien maata. Rinnemetsä sellaisenaan jo hivenen nostaa puuston laskennallista tiheyttä. Puut kasvavat rinnepinnalla, mutta maapinta-ala mitataan satelliitista käsin, ”tasankona”.

Merkittävämpää on kuitenkin Slovenian metsätalouden omistusrakenne. Vain 26 prosenttia metsistä on valtion tai kuntien yhteisomistuksessa. Metsistä 74 prosenttia on yksityistä maata. Yhden metsälön keskipinta-ala on vain kolme hehtaaria (kymmenesosa Suomen keskimetsälön koosta).

Sloveniassa pätenee Suomessakin tunnettu sääntö. Mitä pienempi etenkin etäomistettu metsälö on, sitä harvemmin siellä on hakkuita. Puut kasvavat kasvamistaan. Keskikuutio nousee – ja samalla metsien hiilen nieluvarasto vahvistuu.

Kakkosena biomassatiheiden metsien EU-maista on Slovenian pohjoisnaapuri Itävalta, 140 kuutiota hehtaarilla. Itävallan metsät ovat samalla tavoin hoidettuja vuorten rinnemetsiä. Myös metsien omistuksen rakenne Itävallassa on sama (74 prosenttia yksityismetsiä).

Puubiomassan ykkösmaa Saksa pääsee vuorten rinnemetsillään metsien puuston tiheysluokituksessa kahdeksanneksi. Saksassa on puuta 105 kuutiota hehtaarilla. Molemmat mittaustavat yhdistäen Saksa on todella Euroopan metsien mahtimaa.

Suomi on puuston biomassan keskitiheydellä mitaten varsin kaukana Euroopan kärjestä. Meillä on keskimäärin 77 kuutiota maahehtaaria kohti. Sijalukumme on 14. Ilmastometsätalous odottaa, että Suomen metsien hiilen nieluvarasto edelleen vahvistuisi. Voisimme tavoitella, että pääsisimme Euroopan ilmastometsien mahtimaiden kärkijoukkoon.

Lähteet

Puusto   https://stat.luke.fi/metsavarat

EU / Eurostat   https://ec.europa.eu/eurostat/data/database

FAO: www.fao.org

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu