Miksi etiopialainen pienviljelijä tykästyi eukalyptukseen?

YK:n alaisen UNSO-osaston (United Nations Sudano-Sahelian Office) vetämässä Etiopian 1980-luvun polttopuun metsityshankkeessa teimme paikallisten kyläläisten keskuudessa sosio-ekonomisen tutkimuksen metsityksen vaikutuksesta heidän elämäänsä. Osana tutkimusta haastattelimme kyläläisiä haluaisivatko he viljellä paikallisia puita. Ja jos haluaisivat, mitä puulajeja niistä.

Pyysimme kutakin viljelijää luettelemaan puulajit paremmuusjärjestyksessä tarpeensa mukaan. Lisäponneksi kyselyyn lupasimme, että UNSOn tukema taimitarha tulee kasvattamaan kyläläisille tietyn määrän ilmaisia taimia ykköseksi päässeestä kotimaisesta puulajista.

Haastattelun lopputulos oli yllättävä. Halutuin kotimainen puulaji oli nimeltään ”Bahir Zaf”. Kirjaimellisesti se tarkoittaa ”Puu meren takaa”. Kyseessä ei ole afrikkalainen puulaji vaan Australiasta kotoisin oleva eukalyptus. Sen ilmaisia taimia paikalliset pienviljelijät halusivat selvästi muita puulajeja enemmän.

Eukalyptus tuotiin Australiasta Afrikkaan 1800-luvun loppupuolella. Varhaisimmat kokemukset ovat Etelä-Afrikasta. Sieltä eukalyptuksen siementä tuotiin ensin Keniaan. Vuonna 1894 siementä tuotiin Etiopiaan.

Etiopiassa on nyt 125 vuoden kokemus eukalyptuksen viljelystä. Yleisimmin viljelty laji on Eucalyptus globulus.

Koko viljelyn kaudellaan laji ei ole kokenut Etiopian ylänkömailla ekologisia takaiskuja. Syväjuurisena puuna se on kestänyt ajoittaiset kuivat kaudet. Eukalyptusmetsiköt eivät ole kärsineet maan köyhtymisestä. Toki metsiköt ovat karuilla mailla hidaskasvuisia, mutta ravinteiden puutoksen näkyvät oireet eli symptomit ovat harvinaisia.

Etiopian eukalyptuksilla ei ole todettu haitallisen mittakaavan hyönteistuhoja, eikä kasvitautejakaan. Eukalyptusmetsät eivät ole kärsineet metsäpaloista. Tämä johtunee tosin eukalyptusmetsien etiopialaisesta ”haravoinnista”. Viljelijät keräävät omista metsistään hakkuutähteet ja puista varisevat oksat polttopuuksi. Valtionmetsistä viereisillä kyläläisillä on lupa tehdä sama.

Etiopian pienviljelijät ovat sadassa vuodessa todenneet, että eukalyptuksen metsänviljely on helpompaa kuin minkään muun puulajin viljely. Merkittävin etu eukalyptuksen on sen lehtien ja ohuiden oksien sisältämä eukalyptusöljy. Öljy on niin kitkerää, että lehmät, lampaat eivätkä edes vuohet syö maahan istutettuja eukalyptuksen taimia.  

Metsikkönä kasvaessaan eukalyptus karsiutuu itsekseen. Pienrakentajien tarvitsemaa, oksatonta ja suoraa atana-pylvästä on helppo kasvattaa.

Eukalyptukset ovat vahvasti vesovia puita, suomalaisen pajun tapaan. Eukalyptusmetsä kasvaa hakkuun jälkeen uudelleen ainakin viisi kertaa. Eukalyptusmetsää ei voi siis hakkaamalla hävittää. Tämä ongelma on yleinen Afrikan luontaisten puiden kohdalla.

Eukalyptuksella on Etiopian metsänviljelyssä niin paljon etuja, että paikalliset ylänkömaan pienviljelijät tykästyivät siihen runsaan 100 vuoden aikana enemmän kuin mihinkään muuhun puulajiin. He tykästyivät niin paljon, että luokittelivat sen halutuimmaksi kotimaiseksi puulajiksi.

Eukalyptuksen todettu suosio, helppo metsänhoito ja hyvä kasvu ovat puulajille suositus myös parhaillaan kehittyvässä ilmastometsätaloudessa. 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu