Metsäpuiden lyhytkiertoviljelyä biotaloudelle ja ilmastotaloudelle

Kiihtyvä ilmastokamppailu hiilen nieluista johtanee ennen pitkää siihen, että maassamme on vähennettävä vuotuisia luonnonmetsien hakkuita. Tämä toteutunee helpoimmin valtionmetsissä, avohakkuiden kiellon 2018 kansalaisaloitteen myötä.

Nouseva biotaloutemme tarvitsee uusia keinoja, turvatakseen tehtailleen raaka-aineen. Yksi keinoja on jo vuosikymmeniä Pohjoismaissa tutkittu metsäpuiden lyhytkiertoviljely.

Suomessa lyhytkiertoviljelyn tutkimus alkoi 1970-luvun alussa, professori Paavo Yli-Vakkurin opettamana Helsingin yliopistossa. Alkuvaiheessa etsittiin nopeakasvuisia lehtipuita, jotka kasvavat mahdollisimman paljon kuutioita selluteollisuudelle. Hybridihaapa (risteytys eurooppalaisen ja pohjoisamerikkalaisen haavan välillä) oli varhaisia malliesimerkkejä. 

Ruotsalainen biotalouden varhaistutkimus oli laaja-alaisempaa ja pitkäjänteisempää kuin Suomen lyhytkiertoviljelyn tutkimus. Ruotsissa on vertailtu eri kasvien biomassatuotosta riippumatta siitä onko biomassa puutunutta monivuotista vai löyhempää yksivuotista. Kuutioiden tai tonnien sijasta eri biomassakasvien tuotosta on vertailtu yksikössä gigajoulea hehtaarille vuodessa.

Kyseessä on uusiutuvan biomassan kasvatuksen perussääntö: aurinko kasvattaa jouleillaan biomassan, ja biomassa varastoi jouleiksi osan saamastaan auringon energiasta. Biotuotetehtaiden tehtävä on jalostaa joulepitoisista orgaanisista aineksista myynti- ja vientituotteita.

Ruotsissa vuonna 2013 tehdyssä biomassakasvien tuotosvertailussa (kuva) ykköseksi nousi biomassapaju (varastoi 130 gigajoulea vuodessa hehtaarille). Kakkonen oli hybridihaapa (110 gigajoulea). Kolmonen oli samalla lukemalla vehnä, kun siitä korjataan sekä jyvät että oljet.

Tehometsänhoidolla (mukaan lukien lannoitus) kasvatettu kuusi pääsi lukemaan 100 gigajoulea vuodessa hehtaarille. Suomessa Ruotsia yleisemmin viljelty ruokohelpi oli vertailun viitonen (90) ja kuutonen vehnä (80) kun siitä korjataan vain jyvät. Tavallinen, luontainen, harventamalla hoidettu kuusi oli vertailun seitsemäs lukemalla 70 gigajoulea hehtaarille vuodessa.

Suomalaiselle biotaloudelle ja ilmastokamppailulle Ruotsin vertailu antaa kaksi vihjettä. Jos biotalous huolestuu luonnonmetsien hakkuiden vähentämisestä, lisää raaka-ainetta saa nopeasti metsäpuiden lyhytkiertoviljelyllä. Biomassapajua voi kasvattaa 3-5 vuoden ja hybridihaapaa noin 20 vuoden kiertoajalla.

Jos ilmastokamppailu todella huolestuu hiilen nieluista, nopea ratkaisu on hybridihaapa. Lähes samalla vauhdilla vahvan hiilen nieluvaraston voi kasvattaa myös rauduskoivulla. Jotta hiilen nieluvarasto säilyy, kiertoaikaa tukevaksi kasvavilla lehtipuilla voi jatkaa ainakin 50 vuoteen.

Professori Paavo Yli-Vakkurin lähes 50 sitten esittämille opeille tuli näin 2020-luvun uusi tarve, biotalouden ja ilmastotalouden tarve. 

 

Lähteet

Börjesson, P, Lundgren J., Serina Ahlgren, S. & Nyström, I. 2013. Dagens och framtidens hållbara biodrivmedel. The Swedish knowledge centre for renewable transport fuels. 209 p.

http://pohjonen.org/veli/vprefs/2018%2009%2019%20Short%20rotation%20fore…

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu