Biodiesel on kehitysavun menestystarina

Biodiesel on puoli vuosisataa kehitetyn energiaviljelyn tuotteita. Alkusysäys tuli Lähi-Idästä alkaneista öljykriiseistä, mitkä Israelin sekä Egyptin ja Syyrian välillä 1973 käyty Jom kippur sota käynnisti. Samoihin aikoihin tulevaisuuden tutkimukseen keskittynyt kansainvälinen Rooman Klubi painotti, että fossiiliset polttoaineet ovat rajallinen luonnonvara. Toisen maailmansodan jälkeen vauhdittuneella ja alati kiihtyvällä käytöllämme ne ennen pitkää ehtyvät.

Uusiutuvien polttonesteiden tutkimus vauhdittui eri puolilla maailmaa. Suomessakin käytiin 1970-luvulla läpi kaikki viljelykasvit, mistä voi puristaa autojen, traktoreiden ja työkoneiden polttonestettä. Harkinnassa olivat muun muassa rypsi, rapsi, sokerijuurikas, viljat, ruokohelpi, hybridihaapa ja energiapaju.

Biodiesel puristetaan tänään pääosin öljykasveista. Vahvimmaksi on noussut öljypalmu. Sen päätuottajia ovat alun perin kehitysmaina pidetyt Malesia ja Indonesia. Niistä tulee 85 prosenttia maapallon palmuöljystä.

Ilmastokamppailun myötä biodieselin, ja samalla palmuöljyn tarve maailmalla kasvaa. Esimerkiksi Neste Oy:n uusiutuvan polttonesteen raaka-aineesta jo 20 prosenttia on peräisin Kaakkois-Aasian öljypalmun viljelmiltä.

Öljypalmun eteneminen alun perin köyhissä maissa on kehitysavun menestystarina. Öljypalmu on kotoisin Länsi-Afrikan metsistä. Jo vuonna 1848 silloiset Hollannin kehitysavun toimijat veivät öljypalmun Kaakkois-Aasiaan. Silloin oli kyse vielä vain ruokaöljystä, ruoan tuotannon kehittämisestä.

Malesian puolella ensimmäinen öljypalmun viljelmä perustettiin 1917. Nyt Malesian koko maa-alasta on 18 prosenttia viljellyn öljypalmun kattamaa. Vastaavaa satavuotista maiseman muutosta on tuskin missään muussa maassa koettu ihmiskunnan tuoreemman historian aikana. Esimerkiksi Suomi on kehittänyt maatalouttaan 1860-luvun nälkävuosista lähtien. Yksittäisistä meille tuoduista viljellyistä kasvilajeista yleisin, ohra peittää kesäisin maa-alastamme silti alle kaksi prosenttia.

Kohua herättää luontaisten sademetsien raivaaminen vieraan öljypalmun tieltä. Metsien suojelussa Malesialla riittää tehtävää. Kansainvälisen Aichi-sopimuksen mukaan kukin maa suojelee 17 prosenttia maa-alastaan. Malesiassa WWF-järjestön laskema suojelun prosentti on nyt yksitoista. Kun maa pääsee Aichin tavoitteeseen, kohu öljypalmun ja sademetsien ristiriidasta vaimennee.

Öljypalmun nykyinen nousu Kaakkois-Aasiassa on seuraus länsimaiden biodieselin tarpeesta. Esimerkiksi vuonna 2018 Indonesiasta Eurooppaan tuodusta palmuöljystä 40 prosenttia päätyi biodieseliksi, Malesiasta Eurooppaan tuodusta 30 prosenttia.

Öljypalmu, etenkin palmuöljyn vienti nosti sekä Malesian että Indonesian kehitysmaiden köyhyydestä. Nyt Malesian kansantuotteesta (GDP) 3,8 prosenttia tulee öljypalmusta. Indonesiassa puolestaan 6 miljoonaa ihmistä saa öljypalmusta toimeentulonsa. Vaikka pääosa öljypalmua kasvaa yhtiöiden plantaasiviljelmillä, 40 prosenttia Kaakkois-Aasian öljypalmusta kasvaa silti pienviljelijöiden tiloilla.

Vielä 1970-luvulla maat olivat Suomen kehitysavun ehdokasmaita. Indonesiaan metsäapua muutaman vuoden annoimmekin. Tänään Malesiaan ja Indonesiaan annettavasta kehitysavusta ei voisi edes puhua. Öljypalmu nosti maat meille normaaleiksi kauppakumppaneiksi.

Öljypalmu, energiaviljely ja biodiesel kasvoivat muutamassa vuosikymmenessä maailmanlaajuiseksi menestystarinaksi. Siirtymä huoltoasemillamme fossiilidieselistä biodieseliin on osa niitä käytännön toimia, joita uuvuttavia ilmastokokouksia seuranneet kansalaiset nyt odottavat.

VELI POHJONEN

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu