Ekosellun tavoitteet toteutuivat

Hyväkasvuisten mäntymetsiemme harvennushakkuille on tarve, ekosellun tarve. Kuva Kiikalasta vuodelta 2003.

 

Joensuun yliopistossa kehitettiin 1992 energiatavoitteinen puunjalostusohjelma. Myös ekoselluksi kutsuttu ohjelma liittyi silloin lisäsähkön tarpeeseen kaavaillun viidennen ydinvoimalan – Olkiluoto kolmosen – vaihtoehtojen laskentaan.

Taannoinen lisäsähkön tarve tuli metsäteollisuudesta, kuumahierteeseen perustuvista painopaperin tehtaista. Energiatavoitteisen puunjalostusohjelman vaihtoehto perustui pääosin selluun sekä siitä johdettavan kartongin tuotantoon. Tähän tarvittava energia tuli omista metsistä.

Ohjelman ytimessä oli puuvoima. Se on energiaa, joka on lähtöisin kasvatusmetsistä. Valtaosan puuvoimaa saamme saha- ja selluteollisuudesta. Sähköksi ja lämmöksi muuntuvat kuori, puru, hukkapalat ja sellun kylkiaine ligniini.

Kansakunnan taloudessa mittavat muutokset vievät sukupolven verran. Miten ohjelman tavoitteille kävi?

Metsätaloutemme pääpaaluksi ohjelma esitti talousmetsien hakkuiden lisäämistä 20 miljoonalla kuutiolla vuodessa. Markkinahakkuut nouskoot 1990-luvun alun tasolta 44 miljoonaa kuutiota tasolle 64 miljoonaa kuutiota. Vuonna 2019 olimme tasolla 73 miljoonaa kuutiota.

Puunjalostuksen ensimmäinen paalu oli nostaa sahaus silloisesta aallonpohjastaan 6,4 miljoonaa sahakuutiota vuodessa, yli 10 miljoonan kuution. Vuonna 2019 mänty- ja kuusisahatavaramme tuotanto oli yhteensä 11,3 miljoonaa kuutiota.

Sahaus tuottaa sivuvirtanaan energiaa. Esimerkiksi tuli 1992 valmistunut Kuhmon sahan ja voimalan yhdistelmä. Kuhmon malli oli ensimmäinen keskisuuri sahalaitos, joka alkoi myydä lankun ja laudan lisäksi myös sähköä ja lämpöä.

Puunjalostuksen toinen paalu oli nostaa sellun tuotanto 1990-luvun alun 4,9 miljoonasta tonnista 7,6 miljoonaan tonniin. Vuonna 2019 olimme tasolla 8,3 miljoonaa tonnia.

Selluteollisuuden varhaiseksi malliksi tuli Stora Enson tehdas Enon Uimaharjussa. Tehtaan voimainsinööri Keijo Koivunen esitteli Enossa vierailleille Joensuun metsäylioppilaille ekosellun mallin. Hän laski, että uudella tekniikalla Enon tehdas ei tarvitse ulkopuolista sähköä ollenkaan. Sen sijaan ekosellulla voi päästä sähkön tuotannossa aina 175 prosentin omavaraisuuteen, Keijo Koivunen opetti.

Ekosellun malli ja myyntisähkön tuotanto ovat keskeinen osa uuden ajan biotuotetehtaita. Esimerkiksi Äänekosken vuonna 2017 valmistunut tehdas ylitti Koivusen ennusteen. Äänekoski tuottaa sähköä 240 prosentin omavaraisuudella.

Vähintään samalle tasolle pyrkivät uudet biotuotetehtaat. Esimerkiksi Kemiin rakennettavan, metsäteollisuutemme suurimman investoinnin myötä, uuden Metsä Fibre -tehtaan sähkön omavaisuuden tasoksi tulee 250 prosenttia.

Ekosellu käänsi neljännesvuosisadan aikana metsäenergian ajattelumme. Sen jatkaminen 2020-luvulla on entistä ajankohtaisempaa. Olemme jo luopuneet tai luopumassa sähköä syövistä Kaipolan tyyppisistä painopaperin tehtaistamme. Sellun ja siitä johdetun kartongin tuotanto on taloudellemme ja viennillemme entistä tärkeämpää.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu