Energiapuun arvo nousee markkinoilla

Energiapuun varjohinta (punainen) ja mäntykuidun hankintahinta (vihreä)

 

Energiapuun tuotanto ei ollut 2010-luvulla metsänkasvattajalle kannattavaa. Maailmanmarkkinoiden halpa kivihiili ja EU:n haparoiva, jo vuonna 2004 käynnistynyt hiilidioksidin päästökauppa varmistivat, että emme vielä luopuneetkaan kivihiilestä.

Lyhyeksi jääneellä jaksolla 2007–2008 energiapuusta maksettiin paremmin. Puun tuottaja saattoi kilpailuttaa myykö tien varren puupinonsa sähköä ja kaukolämpöä tuottavalle voimalalle vai myykö pinonsa normaaliin tapaan sellutehtaalle.

Energiapuun kauppa seuraa talouslaskennan varjohintaa (kuva, punainen käyrä). Se kertoo ylimmän kuutiohinnan, minkä voimala on valmis maksamaan tienvarteen pinotusta pienpuusta. Varjohinnalla verrattu metsäenergia on hinnaltaan hivenen alle kivihiilen energian hinnan. Varjohintaa peilataan puun määrältään merkittävimmän vaihtoehdon eli männyn kuitupuun tienvarsihintaan (hankintahintaan).

Energiapuun varjohinta on kahden osan summa. Perusosa tulee kivihiilen satamahinnasta maailmalla. Lisäosa tulee hiilidioksidin päästömaksusta.

Alimmillaan energiapuun varjohinta oli vuoden 2016 helmikuussa 17 eurossa kiintokuutiolta. Siitä kivihiilen osuus oli 13 euroa ja päästömaksun osuus neljä euroa. Samaan aikaan sellutehtaat maksoivat puusta selvästi enemmän. Mäntykuidusta sai tienvarressa 27,6 euroa kiintokuutiolta. Voimalan ei kannattanut tähän hintaan energiapuuta ostaa. Kivihiilen sai päästösakkoineen halvemmalla.

Tilanne alkoi muuttua 2010-luvun lopulla. Energiapuun varjohinta nousi selvästi. Vuoden 2020 koronakriisi aiheutti hetkellisen päästöpörssin sekaannuksen. Varjohinta putosi. Vuoden lopulla sekä kivihiilen maailmanhinta että hiilidioksidin päästömaksu ovat markkinoilla taas nousseet. Varjohinta nousi taas.

Energiapuun varjohinta on joulukuun lopussa 38 euroa kiintokuutiolta. Siitä kivihiilen osuus on 15 ja päästömaksun 23 euroa. llmastolle ystävällisen voimalan kannattaisi nyt ostaa halvempaa tienvarsipuuta kalliimman kivihiilen sijasta.

Mäntykuidun tienvarsihinta on aavistanut muutoksen, hienoisella nousullaan. Joulukuun lopussa mäntykuidusta maksettiin koko Suomessa keskimäärin 31,8 euroa kiintokuutiolta.

Energiapuun varjohinnan nousu seurasi Pariisin 2015 ilmastokokouksen jälkeistä ajattelua. Ilmastolle harmillisesta kivihiilestä haluttiin lopultakin päästä eroon. Näkyvimmin nousun puolesta puhui ilmastokamppailua vetävä Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Hän ehdotti joulukuussa 2017 järjestämässään Pariisin seurantakokouksessa, että hiilidioksidin päästömaksu nostetaan silloisestaan kolminkertaiseksi.

Päästömaksu seurasi Macronin polkua. Joulukuun lopussa 2020 hiilidioksidin tonnin hinta oli 33 euroa. Se on noussut jo yli nelinkertaiseksi Macronin kokoukseen verrattuna.

Varjohinnan nousulla on seuraamuksensa Suomen puumarkkinoille. Esimerkiksi pitkään kivihiileen uskoneet etelärannikon voimalat ovat jo korvaamassa kivihiiltä metsähakkeella tai puusta puristetulla pelletillä. Energiapuuta etelärannikon seutu tarvitsee paljon.

Metsänkasvattajat tykästyvät energiapuun varjohinnan nousuun. Edessä on hakkeeksi menevän pienpuun, oksien, latvusten ja myös viljellyn lyhytkiertopuun paranevat markkinat.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu