Etanolin nousu odottaa peltohaketta

Jokapäiväistä bensaamme tänään tankatessamme voimme tulla huoltoasemalla pohtineeksi, joko kohta saamme etanolin valikkoon 15 prosentin osuuden? Nythän valitsemme vain 5 ja 10 prosentin välillä. Vuoden 2007 (tarkennus 2010) laki taisi tavoitella keskimääräiseksi biopolttoaineen osuudeksi jakelupisteisteissä keskimäärin 18 prosenttia jo vuodelle 2019.

Vuotuiset ilmastokokoukset odottavat jäsenmailtaan käytännön toimia. Fossiiliöljyn vauhdikkaampi korvaaminen uusiutuvalla etanolilla on ilmastoteko, mihin kaikki bensiiniautoilijat voisivat heti osallistua.

Etanolin prosentista puhui näyttävästi 2019 elokuussa Yhdysvaltain presidentti Trump. Hän esitteli USA:n maissinviljelijöille ”jättipakettinsa”, missä maissiperäisen etanolin osuutta nostetaan. Maissia kasvattavissa USA:n osavaltioissa huoltoasemilla on jo 15 prosentin vaihtoehto.

Etanolin osuus on Suomea ja koko Eurooppaa edellä myös esimerkiksi Thaimaassa. Siellä huoltoasemien bensiinin valikossa on 20-prosenttinen etanolin vaihtoehto. Etanoli on tislattu perinteisesti sokeriruo’osta. Tuoreempana raaka-aineena Thaimaassa on tärkkelyspitoinen juurikasvi kassava eli maniokki.

Ilmastokamppailun kiihtyessä etanolin tarve nousee vääjäämättä. Suomessa luontevin bioetanolin raaka-aine on energiapuu.

Jotta puutamme riittää myös polttonesteeksi, meidän tulee varautua nykyistä monipuolisempaan puulajien kirjoon. Tarvitsemme pitkän kierron havumetsien lisäksi nopeakasvuisia lehtipuita.

Suomessa jo tutkittuja puuryhmiä on kolme: lyhyen kierron viljelykoivut, viljelyhaavat ja viljelypajut. Niiden kasvatus selvitettiin maassamme 1900-luvun jälkipuoliskolla. Merkittävä oli Suomen Itsenäisyyden Rahaston, Sitran hanke ”Suomen nopeakasvuisimmat metsät”.

Sitran kokeista syntyi ajatus viljellä nopeakasvuisia lehtipuita energiaksi. Satokierto olisi alle 10 vuotta. Biomassan sato puitaisiin pellolta heti hakkeeksi.

Viljelymaata peltohakkeen tuotannolle silloin riitti. Ennen EU-aikaa maataloutemme oli sitkeässä ylituotannossa. Vielä syksyllä 1992 Suomen Maataloustieteellinen Seura puhui miljoonan peltohehtaarin ongelmasta.

Energiaviljely ei kuitenkaan sopinut EU:n maatalouteen. Liittymisemme unioniin 1995 poisti kyllä ylituotannon. Liikapeltojen uskottiin palaavan viljalle, eikä maata lehtipuille enää ollut. Neljännesvuosisadan EU-kautemme näyttää nyt, että liikapellot eivät poistuneetkaan. Ne muuttuivat ympäristötuetuiksi luonnonhoidon pelloiksi.

Suomessa oli kesällä 2019 luonnonhoidon peltoja 143 000 hehtaaria, kuusi prosenttia koko peltoalasta. Esimerkiksi näille pelloille olisi nyt käyttöä hakkeen tuotannossa.

Toinen maavaramme ovat turvetuotannosta vapautuneet suopohjat. Niitä on 40 000 hehtaaria, ja niitä vapautuu vuosittain lisää 2500 hehtaarin vauhdilla.

Kansantalouden tasapainon kannalta Suomen ei kannattaisi tuoda etanolia tai sen raaka-aineita ulkomailta. Meidän kannattaisi keskittyä omassa maassa kasvatettaviin kasveihin. Jo 1970-luvulla ideoidulla peltohakkeella on nyt bioetanolin ja ilmastokamppailun tarve. Etanolin prosentin nousua sopii Suomen huoltoasemillakin odottaa.

VELI POHJONEN

lähde:

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070446

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu