Ilmastohiilen referenssivirroista

Elävän luonnon alkuainehiili virtaa ilmaston puheenvuoroissamme kahteen pääsuuntaan. Kasvuisiin metsiimme päätyy taivaalta alaspäin vuosittain hiilen nieluvirta. Jokapäiväisen leivän pelloiltamme virtaa taivaalle ylöspäin vuosittain hiilen päästövirta. Nämä ovat tärkeimmät hiilen ilmastovirrat tulevaisuudessakin, kun olemme lopulta luopuneet kivihiilen poltosta ja autojemme fossiilisista polttonesteistä.

Tarkin tietomme on metsien hiilen nieluvarastosta ja sen vuotuisesta kasvamisesta. Luonnonvarakeskus (Luke) on kerännyt siihen tietoa jo vuonnna 1921 käynnistyneellä Valtakunnan Metsien Inventoinnillaan (VMI). Luken tilastojen tietokannoista laskettuna keskimääräiselle metsän hehtaarillemme päätyy vuonna 2020 ennustettava hiilen nieluvirta tasolla 413 kiloa alkuainehiiltä vuodessa (kuva).

 

Hiilen referenssivirtoja: hieskoivu turvetuotannon jättösuolla, Suomen metsät, kivennäismaan pellot, turvepellot

 

Toiseksi tarkin mittauksemme on kivennäismaan peltojen pintamaan (15 senttimetrin kerroksen) hiilen vähenemästä. Tyypillisesti se on seuraus yksipuolisesta viljan viljelystä, humuksen hupenemisesta ja multavuuden menetyksestä. Luonnonvarakeskus on seurannut tätä vuodesta 1987 lähtien, hieman valtakunnan metsien inventointia muistuttavilla aikasarjoilla.

Luken tietokannoista laskettuna kivennäismaan peltojemme muokkauskerros (15 cm) aiheuttaa vuosittain hiilen päästövirran. Se on vuonna 2020 ennustettavalla tasolla 430 kiloa alkuainehiiltä vuodessa hehtaarilla.

Vaikka kyseessä ovat vain laskennan viiteluvut (referenssiluvut), metsien ja peltojen hiilivirrat ovat itseisarvoltaan samaa luokkaa, mutta vastakkaismerkkisiä. Kun keskikoon maa- ja metsätilan viljelijä muokkaa kivennäismaan peltoaan, hänen ei tarvitse murehtia ilmastosta. Hänellä on normaalisti hyväkasvuista metsää vähintään saman verran hehtaareissa kuin kivennäismaan peltoa.

Edelleen ilmaston mysteeri ovat suomaat, niin pellot kuin metsät. Niiden hiilivirroista ei ole kiistattomia pitkän ajanjakson aikasarjoja. Mysteeri on kuitenkin avautumassa tietokoneen mallituksilla ja viime vuosien kenttäkokeilla.

Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) tutkijajoukko on mallitusten perusteella päätynyt arvioon, että turvepellon yksivuotisessa viljelyssä vuotuinen hiilen päästövirta on tasolla 7900 kiloa ja monivuotisessa heinänurmen viljelyssä tasolla 5800 kiloa alkuainehiiltä vuodessa hehtaarilla. Niiden keskiarvo on 6800 kg C/ha/v (kuva).

Turvemaan peltoa muokkaava viljelijä tarvitsee hyväkasvuista metsää pyöreästi 15 kertaa enemmän, jotta hänen maa- ja metsätilansa hiilen virrat kumoaisivat toisensa. Ja metsien on oltava mieluusti hyväkasvuista kangasmetsää. Hieman heikompikasvuista, ojitettua suometsää tarvittaisiin vielä enemmän.

Suometsätalous etsii nyt ilmastolle ystävällisiä vaihtoehtoja. Niistä lupaavimpia on hieskoivun kasvatus noin 30 vuoden lyhytkiertoviljelyn periaatteella. Menetelmästä on tuoretta tutkimustietoa sekä Suomesta että Virosta. Luontaisesti syntyneitä hieskoivikoita tutkittiin Suomessa turvetuotannon jättösoilla, Virossa hyvin ojitetuilla turvemailla. Hiilen virtoja tutkittiin paitsi puustossa (rungot, oksat, juuret), myös maaperässä (lehti- ja juurikarike, niistä muodostuva nuorturve sekä vanhempi turve).

Riittävän tiheässä kasvava lyhyen kierron hieskoivu on boreaalisen vyöhykkeen lupaavimpia hiilimetsänhoidon puita. Suomen kokeista laskettu hiilen nieluvirran viitearvo turvetuotannon jättösuolla hyvin kasvatettavalle hieskoivikolle on 3220 kiloa alkuainehiiltä vuodessa hehtaarilla (kuva). Viitearvo vertautuu Virossa mitattuun vastaavaan hiilivirtaan. Hyvin ojitetulla turvemaalla kasvavalle hieskoivulle ja sen maaperälle tuli naapurissa yhteensä 3450 kiloa alkuainehiiltä hehtaarille vuodessa.

Onko hieskoivusta kasvamassa boreaalisen ilmastometsätalouden eukalyptus? Jotain aavistusta tähän suuntaan oli 1978-1980 istuneella, professori Olavi Huikarin johtamalla energiametsätoimikunnalla. Vaikka ilmaston muutoksesta ei 40 vuotta sitten vielä juuri puhuttu, energiametsätoimikunta päätyi mietinnössään suosittelemaan lyhytkiertoisen hieskoivun viljelyä ja kasvatusta turveperäisillä mailla yhteensä 750 000 hehtaarin alueella. Tällainen hieskoivun pinta-ala tasoittaisi suotaloutemme päästöjä monella tasolla.

Kun suometsiemme eukalyptus kasvaa viereisellä lohkolla, kuokka ja Jussi voivat jatkaa suopellon lohkollaan.

****

Viitteet ja lisää Carbon husbandry blogissa

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu