Joko huoltovarmuus ja ruokaturva huolestuttavat?

Aikaisempien kriisien tapaan Korona on nostamassa puheenaiheeksi huoltovarmuuden ja ruokaturvan. Välitön ongelma on jo ilmassa. Mistä saamme alkaneelle kasvukaudelle, kaupallisiin kasvihuoneisiin vihannesten kasvattajia ja poimijoita? Mistä saamme kookkaille marjatiloille työväkeä, kun rajat ovat kiinni ja kotimaan sisäinen liikenne ja työjoukkojen kokoontuminen ovat rajoitettuja?

Onko meillä tässä tilanteessa enää riittävästi talonpoikia kylvämään tarvittavaa määrää peltoja leipäviljalle?

Huoltovarmuutta ja ruokaturvaa voi yrittää tarkastella ajan saatossa? Huoltovarmuudelle ei ole kuitenkaan yksinkertaista lukemaa, jonka voisi kirjata vuodesta toiseen. Ruokaturvalle lukema on.

Ruokaturvan laskenta lähtee meidän kaikkien tuntemastamme lausekkeesta ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme”. Laskentaan yksinkertaisesti johtaen: jokapäiväinen leipämme = Suomen vuotuinen viljasato, me = Suomen vuotuinen väkiluku, ruokaturva = viljasato / väkiluku.

Vuonna 2019 vehnän, rukiin, ohran ja kauran yhteenlaskettu satomme oli 3,936 miljoonaa tonnia. Väkilukumme oli vastaavasti 5,52 miljoonaa henkeä. Näin ruokaturvamme viime vuonna oli 3,936/5,52 tn eli 713 kg henkilöä kohden.

Koko maapallolle laskettu ruokaturva vuonna 2019 oli 343 kg/hlö. Rikkaana maana olemme yli kaksi kertaa maapallon keskiarvon yläpuolella. Maapallon ruokaturva on ollut 2000-luvun alusta lähtien nousussa, väkilukumme jatkuvasta kasvusta huolimatta (viite).

Kehitysmaissa ruokaturva on alle keskiarvon. Esimerkiksi Etiopiassa ruokaturva 2019 oli vain 246 kg/hlö.

Luonnonvarakeskus, entinen Maatalouden tutkimuskeskus on tarkkaan tilastoinut vuotuisen viljan tuotantomme vuodesta 1920 lähtien (kuva). Viime vuosisadalla meillä oli kaksi kriisiä, jolloin ruokaturvamme oli kehitysmaan luokkaa. Heti itsenäistymisen jälkeen olimme tasolla 245 kg/hlö. Toisen maailmansodan jälkeen ruokaturvamme romahti alimmillaan (1946) tasolle 210 kg/hlö.

Toivuimme kuitenkin sodanaikaisesta ja -jälkeisestä kriisistä tasaisen varmasti. 1950-luvun olimme maapallon nykykeskiarvon tasolla. 1960-luku oli viljan nousun vahvaa aikaa. Nykytason 700 kg/hlö ylitimme ensimmäisen kerran vuonna 1975.

Sen jälkeen ja 1995 alkaneella EU-kaudella ruokaturvamme on sahaillut osaksi maatalouspolitiikan pyörteissä, osaksi kesien sääolojen vaihteluissa. Maapallon keskimääräiseen lukemaan verrattuna ruokaturvamme on kuitenkin ollut pysyvästi niin korkea, että huoltovarmuudesta ei ole tarvinnut huolestua.

Sen korona ainakin opetti, että ruokaturvaa kannattaa jatkossa seurata vielä entistä tarkemmin. Huoltovarmuudellekin olisi aika kehittää yksinkertainen mittari.

Ja toivottavasti maatilamme saavat viljapeltomme kylvetyiksi nyt koronakeväällä 2020.

viite: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/velipohjonen/264348-quo-vadis-mihin-menet-ruokaturva/

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu