Kiertotaloudelle nielupeltojen maaluokka

Varhainen, 1980-luvun, nieluviljelyn koe Alkon Rajamäen tehtaan koealueella. Lyhyen kierron vesipaju lannoitettu alkoholitehtaan jätelietteellä. Kuva Metla.

Kiusallisten jätteiden kierrätys on 2020-luvulla alati kasvava ongelma. Jäteveden laitokset kyllä tehostuvat. Mutta mitä puhtaampana saamme veden vesistöihin, sitä enemmän meille jää ravinnepitoista kiinteää jätettä, lietteenä tai osin kompostoituna.

Jäteliete voi sisältää ihmiselle kiusallisia aineksia, niin myrkyllisinä alkuaineina kuin kiusallisina bakteereina. Lietteen levitys ruoan tuotannon pelloille ei ole enää ratkaisu.

Biomassan energiakäyttö lisääntyy. Hakevoimaloista tulee yhä enemmän tuhkaa. Tuhka on erinomainen lannoite. Se sisältää alkuaineet, typpeä lukuunottamatta, juuri siinä suhteessa kuin puuvartiset kasvit alkuaineita tarvitsevat.

Tuhka sisältää kuitenkin usein niin paljon myrkkyaine kadmiumia, että tuhkaa ei voi levittää ruoan ja rehun tuotannossa olevaan peltoon. Tällainen tuhka ei sovellu luonnonmetsiinkään, jotka tuottavat meille marjoja, sieniä ja riistaa.

Ruoan tuotannosta sekä karjatalouden ketjusta tulevia maatalouden päästöjä ei ole saatu pysähtymään. Jo vuonna 2008 mietintönsä jättänyt maa- ja metsätalousministeriön työryhmä esitti ongelmaan ratkaisua. Osa ravinnepäästöjen suhteen ongelmallisimmista peltolohkoista ”ostettaisiin” pois korkeaan ruoka- tai rehusatoon tähtäävästä viljelystä. Niille lohkoille tulisi laajaperäisempi, ravinnepäästöt pysäyttävä ympäristötavoite.

Tarvitsemme nyt ravinnevuodon ja bakteerien pysäyttämiseen uuden maaluokan, nielupeltojen maaluokan.

Nielupellot varastoivat alkuaineita. Maailmanlaajuisesti niistä eniten huomiota saa tänään hiili. Kansallisesti ja paikallisesti tärkeitä ovat myös fosfori ja typpi.

Nielupellot kasvatettaisiin yhteiskuntien tuottamilla ravinnepitoisilla jätteillä. Nielupelloilla ei tuotettaisi ruokaa eikä rehua. Nielupellot tuottaisivat vain energiaa, tyypillisesti lyhytkiertopuuta hakevoimaloihin.

Nielupellot viljeltäisiin lyhyen kierron lehtipuilla niin tiheinä, että ne eivät kasva marjoja ja sieniä poimittavaksi asti. Mitä tiheämmässä puut kasvavat, sitä enemmän maahan tulee kariketta. Karike muuntaa lietteen humukseksi.

Hienojuuret vahvistavat kasvuaan. Samalla maaperän hiilinielu vahvistuu. Myös juurten sieniyhteisö monipuolistuu. Ravinteiden ja haitallisten alkuaineiden ekologinen haravointi lehtipuihin tehostuu.

Nielupeltojen maaluokka tulisi vakinaistaa maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön säännöksin niin, että maaluokka saisi oman kohtelunsa EU:n ja kansallisessa ympäristö-, maatalous- ja energiapolitiikassa.

Nielupelloilla hoidettaisiin myös ravinnepäästöiltään ongelmalliset ”valumilta pois ostettavat” peltolohkot. Näin nämä pellot pysyisivät kuitenkin maatilojen tuotannossa. Nielupelloiksi voisi muuntaa myös turvetuotannon jättösoita.

Viljelijä sitoutuisi säilyttämään nielupellot tässä maaluokassa vähintään määräajan, esimerkiksi 20 vuotta. Sinä aikana nielupeltoja ei siirrettäisi ruoan tai rehun tuotantoon eikä viljeltäisi luonnonmetsäksi.

Nielupeltojen oma maaluokka vahvistaisi kiertotalouttamme. Se vahvistaisi myös maa- ja metsätalouttamme eri puolilla Suomea.

Nieluviljely (sink husbandry) ekologisena haravana, ravinnevuodon pysäyttäjänä ja ravinteiden kierrättäjänä on verraten pitkällä Ruotsissa ja Tanskassa. Voimme heti siirtää tämän tietotaidon viljelijöillemme. Nieluviljelyn nopeita käytännön kokeiluhankkeita Suomessa silti tarvitaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu