Kun akaasia saapui Ajokseen

Perämeren pohjukassa, Kemin Ajoksen satamassa kesällä 1996 pistäytynyt vierailija hieraisi pariin kertaan silmiään katseltuaan lastiaan purkavia laivoja. Norjalainen alus lastasi laiturille pyöreää akaasiapuuta, joka oli laivattu Indonesiasta. Kolmimetrisen, kuoritun puun määränpää oli silloisen Enso-Gutzeitin Kemijärven sellutehdas.

Mistä oikein oli kysymys? Oliko kuitupuusta jo neljännesvuosisata sitten sellainen pula, että Kemijärvelle oli rahdattava puuta tropiikin kehitysmaasta, toiselta puolen maapalloa? Mistä akaasiapuu oli itse asiassa peräisin, viljelymetsistä vai sademetsistä? Miksi puu tuotiin Indonesiasta juuri Suomeen ja juuri Kemijärven sellutehtaalle?

Lyhytkiertopuu Australian pohjoisrannikolta

Ajokseen tuotu akaasia oli tarkalta nimeltään Acacia mangium. Se on Pohjois-Australiassa ja lähisaarilla luontaisesti kasvava lehtipuu. Mangium on helposti viljeltävä, lyhyttä kuitua kasvava sellupuu, jonka viljely on yleistynyt kovaa vauhtia idän sademetsien maissa: Indonesiassa, Malesiassa ja Filippiineillä.

Akaasia on typensitojapuu kuten suomalainen leppä. Siksi akaasia menestyy viljelypuuna maaperältään köyhillä mailla. Kaakkois-Aasian kaskiviljely, metsäpalot ja säälimättömät ylihakkuut olivat hävittäneet kymmeniä miljoonia hehtaareja vanhoja sademetsiä. Ne olivat muuttuneet vähäarvoisiksi heinikoiksi. Niihin alkuperäinen sademetsä ei näyttänyt palaavan kymmeniin vuosiin. Ainavihanta, lehtevä ja maata tehokkaasti varjostava akaasia oli ainoita puita, jota voi viljellä heinikoille. Akaasia palauttaa hävitetyn maan metsäksi.

Akaasian viljely on lyhyen kierron metsätaloutta. Kemijärvelle silloin tuotu 20 000 kuution puuerä oli peräisin 200 hehtaarin istutusmetsästä, jossa puun kiertoaika oli yhdeksän vuotta. Metsää ei harvenneta ennen hakkuuta. Uusi metsä viljellään nopeasti hakkuun jälkeen, jotta heinä ei valtaa enää alaa. 2010-luvulla akaasiaa on voinut parhaimmillaan viljellä viiden vuoden kierrolla (viite).

Kehitysavun onnistunut ketju

Akaasia on suomalaisille, kehitysavussa työskennelleille metsämiehille tuttu puu jo 40 vuoden takaa. Indonesia tuli metsäalan kehitysapumme kohdemaaksi 1981, kun Borneon saaren eteläosassa käynnistyi metsänviljelyn koehanke. Sen toteuttajaksi ulkoministeriömme valitsi Enso-Gutzeitin alaisen Enso Forest Development konsulttiyhtiön.

Hanke ratkoi heinikoiden metsänviljelyn ongelmat ja varmisti akaasian sopivaksi puulajiksi 1980-luvulla. Metsäavun hanke laajeni seuraavaan vaiheeseen 1989, kun pohjoismaat (Nordic Investment Bank) päättivät rahoittaa Indonesialle halpakorkoisen metsitysluoton. Enso Forest Development rakensi sillä seitsemän suomalaistyyppistä, akaasia tuottavaa taimitarhaa eri puolille Indonesiaa.

Hankkeen kolmas vaihe ei tarvinnut enää suomalaista kehitysavun rahaa. Vuonna 1995 Indonesiaan perustettiin teollisen metsänviljelyn ja metsäteollisuuden kaupallinen yhteisyritys. Enso oli mukana 30 prosentin kovan rahan osuudella. Indonesialaiset osapuolet rahoittavat loput 70 prosenttia.

Yhteisyrityksen tavoite oli istuttaa ensimmäisessä vaiheessa 100 000 hehtaaria lyhytkiertometsää, pääosaksi juuri akaasiaa. Viljelymetsän pinta-ala oli mitoitettu siten, että kuitupuun vuosikasvu tulee ruokkimaan nykyaikaisen 500 000 tonnia vuodessa valmistavan sellutehtaan.

Osa hankkeen esiselvityksiä oli katsastaa akaasian keitto-ominaisuudet. Siihen ei riittänyt laboratorio, eivätkä indonesialaiset vanhat tehtaatkaan. Koekeittoon tarvittiin Kemijärven kokoluokan nykyaikainen sellutehdas.

Indonesiasta Lappiin laivattu akaasian koe-erä keitettiin Kemijärvellä selluksi. Sitten sellu jaettiin Enson muille tehtaille jatkojalostukseen. Vaikka kuitupuuta oli helppo kuljettaa pitkin maailman meriä, akaasiaa ei tuotu Kemijärvelle enää toista kertaa.

Akaasia on lyhytkuituinen, koivua ja haapaa muistuttava, mutta niitä hieman tiheämpi lehtipuu. Lyhytkuituista sellua tarvittiin muun muassa nestepakkaus- ja elintarvikekartongin raaka-aineena. Niiden kysynnän tiedettiin kasvavan lähivuosina juuri Itä- ja Kaakkois-Aasiassa, nopean talouskasvun ja nousevan elintason mukana.

Indonesian metsähanke on oiva esimerkki onnistuneesta kehitysavusta. Se alkoi raha- ja asiantuntija-apuna köyhälle, mutta kehittyvälle tropiikin maalle. Apu jatkui korkotuettuna metsälainana. Hanke päättyi teolliseen yritykseen, joka ei enää kehitysavun varoja tarvinnut.

Indonesian hankkeessa onnistui myös kehitysavun itsekäs suomalainen ulottuvuus: apu synnytti vientiteollisuudellemme yhteisyrityksen. Laajennuttuaan Stora Ensoksi yhtiö käänsi kuitenkin sellualan liiketoimintaansa Aasiasta enemmän Brasiliaan. Stora Enso myi 2004 osuutensa Indonesian lyhytkierron viljelmiin. Niitä oli silloin ehditty perustaa 35 000 hehtaaria.

Kuitupuuta viljellään lisää

Ajokseen purettu Indonesian akaasian koe-erä oli varhainen merkki metsätalouden maailmanlaajuisesta muutoksesta. Kuitupuu on entistä selvemmin viljelypuuta. Ei Indonesiassa kasvavia vanhoja sademetsiä voi enää keittää selluksi. Sitä sellua ei saisi myydyksi ilman markkinahäiriöitä. Lyhyen kierron viljelypuulla ja siitä valmistetulla sellulla, paperilla ja elintarvikekartongilla on sen sijaan lupaavat markkinat, ilman ennustettavia häiriöitä.

Myös suomalaisen metsätalouden painotus on jo siirtynyt viljelymetsiin. Myös suomalaisen paperin ostaja haluaa jatkossa varmuuden siitä, että puun alkuperä ei ole ikimetsissä.

Metsäntutkimuksemme haaste on selvittää entistä lyhyemmän kierron metsätaloutta. Vuosien saatossa sykähtelevä kiistamme ikimetsistä muistuttaa monin tavoin tilannetta, mikä johti Indonesiassa lyhytkiertoisen akaasian viljelyyn.

lähde : https://www.aprilasia.com/en/our-media/articles/why-we-use-the-acacia-tree

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu